Luotonen, Antti
Elämäkertatietoa
Antti Luotonen on prosaisti. Hän on yhteiskunnan kuvaaja, joka kertoo kurjalistoon kuuluvista ja heidän asettumisestaan poikkiteloin yhteiskunnan valtakoneiston kanssa. Köyhyys, raadanta, työttömyys ja vankilaelämä ovat hänen aiheitaan. Kertojana Luotonen on sukua Maiju Lassilalle ja Pentti Haanpäälle. Esimerkiksi novelli ”Sotamies ratsastaa” keskustelee Haanpään sotakuvausten kanssa.
Luotonen on taitava realisti, joka hallitsee henkilö- ja ajankuvauksen. Ihminen on hänen kirjoissaan aikakautensa, ympäristönsä ja perimänsä tuotetta. Ironisesti Luotonen väljentää arkirealismia raottamalla ovea uniin, uskomuksiin ja utopioihin, sinne missä vääryys ja vaikeudet sovittuvat.
Novellikokoelmassa Tenhamin uni Luotonen kertoo köyhien, työtätekevien ja pikkurikollisten arjesta. Elämän kurjuus on ajomiehelle, sotamiehelle, vangille ja jätkälle piinallista kuin kirjan niminovellissa kuvattu hammassärky. Henkilöt lukevat kirjoista katteettomia väitteitä: niissä luvataan, että usko poistaa ongelmat. Huumori, humala ja uni voivat ne hetkeksi häivyttää, mutta sitten arki on edessä entistä ankarampana.
Sana sovitus saa Sovitus-romaanin monitasoisessa vankilakuvauksessa useita merkityksiä: yksi on se, että yhteiskunta ”sovittaa” vääryyksiään ujuttamalla syyllisyyden joidenkin niskaan. Vankila on metafora yhteiskunnasta, jossa ei ole vapautta eikä oikeudenmukaisuutta. Linnassa ihminen henkisesti riisutaan ilkosilleen ja asiat pelkistyvät rajusti. Siellä ajattelu muuttuu: toiset muistikuvat terävöityvät, toiset sumentuvat. Linnassa ajatus lentää ja juttu luistaa. Usein puhutaan siitä mitä puuttuu: viinasta, tasa-arvosta ja naisista. Matka vapauteen on pitkä.
Katriina Kajannes
Luotonen on taitava realisti, joka hallitsee henkilö- ja ajankuvauksen. Ihminen on hänen kirjoissaan aikakautensa, ympäristönsä ja perimänsä tuotetta. Ironisesti Luotonen väljentää arkirealismia raottamalla ovea uniin, uskomuksiin ja utopioihin, sinne missä vääryys ja vaikeudet sovittuvat.
Novellikokoelmassa Tenhamin uni Luotonen kertoo köyhien, työtätekevien ja pikkurikollisten arjesta. Elämän kurjuus on ajomiehelle, sotamiehelle, vangille ja jätkälle piinallista kuin kirjan niminovellissa kuvattu hammassärky. Henkilöt lukevat kirjoista katteettomia väitteitä: niissä luvataan, että usko poistaa ongelmat. Huumori, humala ja uni voivat ne hetkeksi häivyttää, mutta sitten arki on edessä entistä ankarampana.
Sana sovitus saa Sovitus-romaanin monitasoisessa vankilakuvauksessa useita merkityksiä: yksi on se, että yhteiskunta ”sovittaa” vääryyksiään ujuttamalla syyllisyyden joidenkin niskaan. Vankila on metafora yhteiskunnasta, jossa ei ole vapautta eikä oikeudenmukaisuutta. Linnassa ihminen henkisesti riisutaan ilkosilleen ja asiat pelkistyvät rajusti. Siellä ajattelu muuttuu: toiset muistikuvat terävöityvät, toiset sumentuvat. Linnassa ajatus lentää ja juttu luistaa. Usein puhutaan siitä mitä puuttuu: viinasta, tasa-arvosta ja naisista. Matka vapauteen on pitkä.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Jossakin rusahti, jossakin nasahti. Pakkanen kävi leikkisotaa kesken todellisen sodan - typerän ja järjettömän.
[Tenhamin uni, Tammi 1955, s. 146]
[Tenhamin uni, Tammi 1955, s. 146]