Hellyyden aika

Neljä pienokaista hieman yli neljässä vuodessa, aviomies väitöskirjansa äärellä tai tehtävissään kodin ulkopuolella eikä perheessä ainakaan kirjan mukaan ole ulkopuolista apua - äidin osa tässä perheessä tuntuu kohtuuttoman vaativalta. Siitä huolimatta kertoja-äiti vain kuin ohimennen mainitsee uupumuksestaan, ärtymyksestään ja perheriidoista, jotka enimmäkseen kuittaantuvat vaimon aloitteeseen. Kriitikon oikeus ei oikeastaan ole arvostella tekijän valitsemaa näkökulmaa vaan sitä miten näkökulma toteutetaan. Tämä teos ei puhu äitiyden raadollisuudesta vaan sen henkisestä annista, molempien vanhempien yhteisestä huolesta vanhempainkutsumusta toteuttaessaan, vastuusta ja henkisestä kypsymisestä enemmän antamaan kuin ottamaan, enemmän ymmärtämään kuin vaatimaan, ja sellaisena se on lahjakirjanomaisen viisas ja lämmin. Ihmettelen silti mielessäni, onko tämä kirja onnistunein mahdollinen lahja nuorelle äidille, joka yliväsyneenä masentuu ja tuskastuu jo yhdenkin vauvan hoitohuolissa ja joutuu vertailemaan omia äidinkykyjään tämän kirjan ylivertaiseen äitiyteen.