Tuuli käy hänen ylitseen

Irja Kilpeläinen sanoo olevansa kronikoitsija, ja kronikkaa hän kirjoittaakin: samoillessaan tutkimuksissaan ja mielikuvissaan sadan ja sadanviidenkymmenenkin vuoden taakse hän etenee aikajärjestyksessä ja rakentaa näin todella kronologisesti johdonmukaisen kuvan ihmisten elämästä ja kohtaloista sukupolvesta toiseen ja kolmanteen, niin, oikeastaan aina meidän päiviimme saakka. Mutta paljon muutakin Irja Kilpeläinen on. Hän on eläytynyt lämpimänä, kokeneena ja paljon elämänviisautta kartuttaneena suvun jäsenenä mielikuvituksen ja terapeutin kokemuksen avulla näihin menneisiin ihmisiin. Lukija kokee syventymisen iloa ja jännitystä sen elämän vakavuuden ja rikkauden edessä, johon uuttera tutkija on pätevästi valmentautunut häntä johdattelemaan. Kilpeläinen ei koskettele mahti-ihmisten komeaa elämää, hän kuvaa usein ahtaissa oloissa eläviä kansanmiehiä ja -naisia, perheitä, joita koeteltiin ylenpalttisesti mutta joissa myös jaksettiin luottavasti pyrkiä eteenpäin. Etenkin esiäiti Leena Stiina on hahmoteltu mieleen jäävästi. - Kirja valaisee yhteistä taustaamme ja on verraton johdattaja - vaikkapa nuoria ajatellen - kohti elämän arvoja. Kilpeläisen kieli on avaraa ja ihmisläheistä, eikä hän karta huumoriakaan.