Harjunpää ja kapteeni Karhu

Matti Yrjänä Joensuu on tainnut kirjoittaa parhaan romaaninsa, jossa ovat mukana kaikki hänen kolmen aikaisemman kirjansa kiinnostavimmat ominaisuudet ja joka niin rakenteeltaan kuin näkemykseltään on vielä edeltäjiäänkin kehittyneempi. Tarkoitan sitä, että kollektiivinen kuva poliisin työstä on yhtä realistinen kuin kahdessa aiemmassa Harjunpää-romaanissa ja että niiden väliin sijoittuneen Possu ja paavin panttivangit -teoksen keskittynyt intensiivisyys nyt palvelee monipuolisempaa päämäärää. Alaotsikko on otettava kirjaimellisesti: en usko että meillä ennen on kirjoitettu näin pakahduttavaa tekstiä nimenomaan rikoksen osapuolista, jotka kaikki näyttäytyvät uhreina. Uusi romaani avautuu hyvin kauniisti paitsi kohti laajempia yhteiskunnallisia yhteyksiä myös kohti oivallusta siitä, että ihmisen vastuu on maailmanlaajuinen, hänen on osattava välittää. - Olen samaa mieltä niiden arvostelijoiden kanssa, joiden mukaan Joensuuta ei pitäisi pelkästään lokeroida: hän on toki ensiluokkainen jännityskirjailija edelleen, mutta hän on myös tärkeitä suomalaisia kirjailijoita aivan yleisestikin ottaen.