Iltapäivällä tuli levottomuus

Jatta on keski-ikäinen, aikanaan opintonsa kesken jättänyt kirjastoapulainen. Hänen miehensä on peruskoulun rehtori. He asuvat pikkukaupungissa ja kuuluvat kaupungin kermaan. Näennäisen vapaamielisyyden ja kulttuuri-harrastusten takana kaupunkia leimaavat ahdasmielisyys ja tiukat keskiluokkaiset normit. Elämä on turvallista, tapauksetonta ja ikävää. Jatta pakenee tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tuntojaan klassisen musiikin pakonomaiseen kuunteluun ja alkoholiin, tuijottaen samalla tuntikausia taideteosta, joka esittää tyhjässä maisemassa istuvaa ihmishahmoa. Psykiatri ei voi auttaa, ei rakastava aviomies eikä murrosikäinen tytär, joka tarvitsisi äitiä. - Tämä on Illoisen tähän asti paras kirja. Alkoholisoituvan jatan kuvaus on psykologisesti terävä. Syiden etsinnässä se kuitenkin jää puolitiehen: alkoholismin laukaisee ensimmäisen lapsen syntyminen epämuodostuneena ja henkisen kiinnekohdan puute, mutta se mitä näiden taustalla on, jää arvailujen varaan. Myöskään tietä eteenpäin ei ole.