Kosmoksen lapset
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
1/1980
Teosarvio
Luostarinen, Aki: Kosmoksen lapset
Kahden edellisen kokoelmansa tavoin Aki Luostarinen luotaa sitä vieraantumisen, irrallisuuden ja turhautumien tunnekenttää, josta näyttää jo muodostuneen eräänlainen lajimäärite uudemmalle nuorelle lyriikalle. Monien muiden tavoin Luostarinenkin yhä uudelleen palaa lapsuuteensa ja maaseutuisille juurilleen, vaikka näkeekin paluun kaikkineen ilmeisen mahdottomana, maaseudun autioitumisen oman nostalgiansa ohitse laajenevana ongelmana. Toisaalta Luostarisen kokoelmasta välittyvät myös eksistentiaaliset minuuden ja olemassaolon kysymysmerkit. Ainakin yhtäällä kapinan osoite on selvä: Luostarinen ei kaipaa sosiaalisten tuntojensa tueksi tai mestareiksi tiennäyttäjiä eikä kartanpiirtäjiä, koska on "joka päivä tarkistettava piirit, asteet sanojen alta". - Luostarisen teksti hervahtaa toisinaan liiankin rennoksi ja puheenomaiseksi särkien runon jännitteen.
Kahden edellisen kokoelmansa tavoin Aki Luostarinen luotaa sitä vieraantumisen, irrallisuuden ja turhautumien tunnekenttää, josta näyttää jo muodostuneen eräänlainen lajimäärite uudemmalle nuorelle lyriikalle. Monien muiden tavoin Luostarinenkin yhä uudelleen palaa lapsuuteensa ja maaseutuisille juurilleen, vaikka näkeekin paluun kaikkineen ilmeisen mahdottomana, maaseudun autioitumisen oman nostalgiansa ohitse laajenevana ongelmana. Toisaalta Luostarisen kokoelmasta välittyvät myös eksistentiaaliset minuuden ja olemassaolon kysymysmerkit. Ainakin yhtäällä kapinan osoite on selvä: Luostarinen ei kaipaa sosiaalisten tuntojensa tueksi tai mestareiksi tiennäyttäjiä eikä kartanpiirtäjiä, koska on "joka päivä tarkistettava piirit, asteet sanojen alta". - Luostarisen teksti hervahtaa toisinaan liiankin rennoksi ja puheenomaiseksi särkien runon jännitteen.