Pietarinen, Eva
Elämäkertatietoa
Valmistuin -58 mainoshoitajaksi Markkinointi-Instituutista. Varsinaisen elämäntyöni olen tehnyt vakuutusalalla 34 vuotta. Olen suorittanut Vakuutustutkinnon sekä Ylemmän vakuutustutkinnon numerolla 202 ja oikeuttaa nimeen liitettäväksi YVTS. Opiskelin psykologiaa Joensuun yliopiston aikuiskoulutuksessa.
Kummassakin romaanissani on psykologista särmää tukena Sarah kertoo lapsettomuudesta ja Leopold narsismista. Sairastan Parkinsonia mutta sitä on vain ohimennen sekä runona runokokoelmassa "Elämää ei sen enempää" että Leopoldissa sivuosassa. Kyseinen sairaus tarrautui siten, että liikunta jäi pois, joten kirjoittaminen on tie ulospäin.
Harrastan myös maalaamista: mm. kirjojeni kannet olen tehnyt itse.
Kummassakin romaanissani on psykologista särmää tukena Sarah kertoo lapsettomuudesta ja Leopold narsismista. Sairastan Parkinsonia mutta sitä on vain ohimennen sekä runona runokokoelmassa "Elämää ei sen enempää" että Leopoldissa sivuosassa. Kyseinen sairaus tarrautui siten, että liikunta jäi pois, joten kirjoittaminen on tie ulospäin.
Harrastan myös maalaamista: mm. kirjojeni kannet olen tehnyt itse.
Tekstinäyte
HERRA PARKINSON
En minä sinua halunnut,
tunkeuduit väkisin elämääni.
Sotkit jopa elettyä elämääni.
Miksi sinun oli mentävä ihon alle,
eikö sinulle vähempi riittänyt?
Aivojanikin sotkit,
pellen minusta teit.
En minä sinua halunnut,
tunkeuduit väkisin elämääni.
Sotkit jopa elettyä elämääni.
Miksi sinun oli mentävä ihon alle,
eikö sinulle vähempi riittänyt?
Aivojanikin sotkit,
pellen minusta teit.
Tunteeton olet,
herra Parkinson.
---
YYKAAKOO
Yykaakoo, ja lähtee
-?
Pirtsakka jumppari
heläyttää iloisena.
Hyppii ja pomppii
musiikin tahdissa.
Kun ei lähde minnekään.
Eikä liikahda minnekään.
Yritän nostaa kädet ylös,
ei liikahda sinnekään.
Aivot antavat käskyn,
hyppää pieneen haara-asentoon.
Ei nouse lattiasta ylös
- saatikka sitten haara-asentoon.
Siinä seison tuolini vieressä
kuntouttaja huomaa sen ja
antaa empatiaa annoksen,
- ehkäpä ensikerralla!
Ei seuraavalla, eikä
sitä seuraavallakaan.
Istun pyörätuolissa.
Inva-taksi toi minut ja haki pois.
Joka kerta.
Onhan se piristystä arkeen,
kuulin jumpparin sanovan taksille.
Kunpa arvaisitte miltä avuttomuus tuntuu,
kunpa arvaisitte, miltä tuntuu näyttää se.
Se ei ole piristystä mihinkään,
vaan avuttomuuden julki tuonti
- kuin istuisi näytillä jalkapuussa.
(Vammaisten Kuntoryhmä 2007)
[Elämää ei sen enempää. Joensuun Liikekirjapaino Ky 2007, s. 26, 24-]
herra Parkinson.
---
YYKAAKOO
Yykaakoo, ja lähtee
-?
Pirtsakka jumppari
heläyttää iloisena.
Hyppii ja pomppii
musiikin tahdissa.
Kun ei lähde minnekään.
Eikä liikahda minnekään.
Yritän nostaa kädet ylös,
ei liikahda sinnekään.
Aivot antavat käskyn,
hyppää pieneen haara-asentoon.
Ei nouse lattiasta ylös
- saatikka sitten haara-asentoon.
Siinä seison tuolini vieressä
kuntouttaja huomaa sen ja
antaa empatiaa annoksen,
- ehkäpä ensikerralla!
Ei seuraavalla, eikä
sitä seuraavallakaan.
Istun pyörätuolissa.
Inva-taksi toi minut ja haki pois.
Joka kerta.
Onhan se piristystä arkeen,
kuulin jumpparin sanovan taksille.
Kunpa arvaisitte miltä avuttomuus tuntuu,
kunpa arvaisitte, miltä tuntuu näyttää se.
Se ei ole piristystä mihinkään,
vaan avuttomuuden julki tuonti
- kuin istuisi näytillä jalkapuussa.
(Vammaisten Kuntoryhmä 2007)
[Elämää ei sen enempää. Joensuun Liikekirjapaino Ky 2007, s. 26, 24-]