Saarenpää, Aarre
Tekstinäyte
Laannut on kukunta käen.
Lehdossa tuuli käy hiljaa.
Kypsyy vierellä viljaa
korkean koivikkomäen.
Öisten usvien tuoksun
tuntevat aistimet arat.
Kuulevat rannansarat
jokien solean juoksun.
Nuku ei vierivä virta,
vaivu ei varjoihin yön.
Lehdossa tuuli käy hiljaa.
Kypsyy vierellä viljaa
korkean koivikkomäen.
Öisten usvien tuoksun
tuntevat aistimet arat.
Kuulevat rannansarat
jokien solean juoksun.
Nuku ei vierivä virta,
vaivu ei varjoihin yön.
Lakkaa ei ihmisen syön,
hakkaa kuin tehtahan pirta.
Ahdas on aattehen piiri.
Uus elo tuntematon.
Sadetta pilvissä on.
Lännessä viihtyy jo viiri.
[Runoja. Daimon 1922, s. 31]
hakkaa kuin tehtahan pirta.
Ahdas on aattehen piiri.
Uus elo tuntematon.
Sadetta pilvissä on.
Lännessä viihtyy jo viiri.
[Runoja. Daimon 1922, s. 31]