Pitkänen, Ari

Perhesuhteet: vanhemmat maanviljelijä Paavo Pitkänen ja talollisen tytär Agatha Wilhelmina Miettinen.
Puoliso 1) Augusta Koponen 1907-1908, kuollut, 2) Aino Rosa Mäkelä 1914-, kuollut.
Koulutus: Kuopion lyseo 1888-1897,
Asuinpaikat: Kuopio -1897, Iisalmi 1898, Kuopio 1899-1904.

Asunut Joensuussa 1907-1933

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kertomus v.- ja u.-seura "Katajan" 10-vuotisesta toiminnasta. 1910
Riemuruno Kuopion liikeapulaisyhdistyksen 25-vuotisjuhlaan 7.12.1919. Kuopio 1919. 7 sivua.
Korota Karjalaisen kodin harja. Pohjois-Karjalan karjaväelle. Runo Nurmeksen karjajuhlille 20.6.1924. Joensuu 1924. 4 sivua.

Kun kestää maa. Juhlaruno Korisevan maamiesseuran oman kodin vihkiäisiin 16.8.1925. Joensuu 1925. 4 sivua.
Pohjois-Karjala. Pohjois-Karjalan maakuntajuhliin 9.7.25. Joensuu 1925. 4 sivua. Runoja.
Karjatyttöin laulu. Yhteen sidottu Juhlaruno Pohjois-Karjalan karjahoitokoulun vihkiäisissä 11.1.1926. Kirjoittanut. P. Korhonen. Joensuu 1926. 7 sivua.
Runo Suomen maalaisliiton 20-vuotisjuhliin Kuopiossa kesäkuun 13 p:nä 1926. Joensuu 1926. 7 sivua.
Synnyinseuduille. Savon Heimojuhlille 6. - 8.7.1928. Kuopio 1928. Savon Seura. 4 sivua. Runoja.
Maalaisliiton 25-vuotisjuhlaan. Joensuu 1931. 4 sivua. Runoja.
Tohmajärven Tehdas-osuusliike R.L 30-vuotias. 1937

Suomennoksia, sävellettyjä runoja, lehtiartikkeleita.

Tekstinäyte

Hiljaisuus on kammottava, äärettömästi kammottava useinkin. Pienin kolahdus tai yksinään istujan vähinkin äänenvärähdys tuollaisessa hiljaisuudessa tuntuu räikeältä ja sydäntä vihlovalta. Siksipä on pakko vaieta, vaikkakin tuo vaikeneminen tekee hiljaisuuden yhä hirvittävämmäksi. Silloin mieli paremmin pysähtyy ajattelemaan, ja mihin seikkaan ajatus tuollaisesssa äänettömyydessä, kammottavassa hiljaisuudessa takertuu, siinä se viihtyy rasittavan kauvan ja hautoo mielikuvia ja niitä suurentelee, muodostelee ja tekee ne sielun silmille yhä hirvittävimmiksi nähdä.

Teistä on monikin saanut kokea tuota kammotavaa hiljaisuutta ainakin iltaisin, jolloin teidän on pakko erota päivän touhuista ja painua yksinäiseen komeroonne, jossa korkeintaan puolipyörryksissä turisevan kärpäsen yksitoikkoinen surina teidän korvakalvojanne ärsyttää. Se on niin suruvoittoista tuo surina, niin hiljaista, yksitoikkoista ja kaukaa kuuluvaa kuin palokellojen kumina pimeässä yössä, kun se pelokkaan ihmisen korviin ajaksen huolimatta siitä, että hän on päänsä paksujen patjojen väliin upottanut, korviaan tuketakseen, mieltään rauhoittaakseen ja pelkoaan poistaakseen.

[Elämän virralta. K.Malmström'in kirjapaino 1901, s. 3-4]