Isojärvi, Saara
Tekstinäyte
"Oletko tottunut työntekoon?" kysyi rouva äidiltä.
"Kyllä olen, olen pienestä asti tehnyt työtä elääkseni", vastasi äiti.
"Olet miellyttävän näköinen. Meillä on paljon lapsia. Jos tulet heidän kanssaan toimeen, niin saat tulla huomenna töihin. Opetan kyllä kaikki työt meidän mielemme mukaan. Lapsilla on kyllä erikseen hoitaja, mutta sisäkkönä ollessasi joudut olemaan myös lasten kanssa."
Niinpä äiti tuli aamulla vähät vaatteet sidottuna nyyttiin. Äiti oli nyt herrasväen piika. "On paljon arvokkaampaa olla tämmöisessä paikassa kuin jossakin maalaistalon piikana. On säätyeroa piioillakin: talonpojan piika ei ole ihminenkään", näin valisti emännöitsijä.
Alkoi kova työ. Aamulla aikaisin ja iltamyöhään. Mihinkään ei saanut mennä ilman lupaa. Eipä ollut paljon menopaikkojakaan. Ainoastaan joskus oli talkootansseja. Kerran sellaisissa tansseissa löytyi äidille saattaja. Siitä alkoi sitten isän ja äidin tapaaminen. Salassa ja vain keskiyöllä karkaamalla pääsi äiti ulos.
[Vuorikylän tyttö. Otava 1973, s. 5-6]
"Kyllä olen, olen pienestä asti tehnyt työtä elääkseni", vastasi äiti.
"Olet miellyttävän näköinen. Meillä on paljon lapsia. Jos tulet heidän kanssaan toimeen, niin saat tulla huomenna töihin. Opetan kyllä kaikki työt meidän mielemme mukaan. Lapsilla on kyllä erikseen hoitaja, mutta sisäkkönä ollessasi joudut olemaan myös lasten kanssa."
Niinpä äiti tuli aamulla vähät vaatteet sidottuna nyyttiin. Äiti oli nyt herrasväen piika. "On paljon arvokkaampaa olla tämmöisessä paikassa kuin jossakin maalaistalon piikana. On säätyeroa piioillakin: talonpojan piika ei ole ihminenkään", näin valisti emännöitsijä.
Alkoi kova työ. Aamulla aikaisin ja iltamyöhään. Mihinkään ei saanut mennä ilman lupaa. Eipä ollut paljon menopaikkojakaan. Ainoastaan joskus oli talkootansseja. Kerran sellaisissa tansseissa löytyi äidille saattaja. Siitä alkoi sitten isän ja äidin tapaaminen. Salassa ja vain keskiyöllä karkaamalla pääsi äiti ulos.
[Vuorikylän tyttö. Otava 1973, s. 5-6]