Kivimäki, Annikki
Elämäkertatietoa
Annikki Kivimäki on kirjoittanut runoa, proosaa ja näytelmiä. Hänen tekstejään on ilmestynyt antologioissa, Keskisuomalaisessa ja työpaikkalehdissä, ja hän on julkaissut useita kirjoja. Kivimäen teksti kumpuaa eletystä ja koetusta, siitä sen tuoreus. Hän ryydittää huumorilla kaiken kirjoittamansa, ja hänellä on silmää arjen pienille tapahtumille.
Apinapuu sisältää värikkäitä muistikuvia Jyväskylän ortopediasairaasta, Kivimäen pitkäaikaisesta työpaikasta, jossa raskas työ vaati oikeaa otetta ja koulutti tekijäänsä. Kaunokirjallistakin proosaa Kivimäki on julkaissut. Tiä, kitupiikki, kökkä ja varaas -teoksessa on ”etelä-pohojalaasia murrepakinooita”.
Runoissaan Kivimäki etsii onnenhippuja. Runot ovat luontevia, ovatpa ne riimillisiä ja perinteisiin mittoihin sommiteltuja tai vapaaseen mittaan hakeutuvia. Elämä piirtyy niissä kaikenvärisinä tuokiokuvina. Keskeisiä aiheita ovat perhe, ystävyys, rakkaus ja elämän vuodenajat.
Katriina Kajannes
- - -
Annikki Kivimäki o.s. Kinnari
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Jyväskylän Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja 1993 - 1998.
Keski-Suomen Kynäri r.y:n sihteeri kuuden vuoden ajan.
Palkinnot:
Jaettu 3. sija Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kalevalaisten Naisten Liiton järjestämässä Satasärmäinen nainen -elämäkertakirjoituskilpailussa (järj. vuosina 1990 - 1991).
Keski-Suomen Kynärien kesken pienempiä huomionosoituksia.
"Elämässä tärkeintä ovat lapset, lapsenlapset ja terveys. Mielisäveltäjäni on Sibelius ja lempielokuvani Kulkurin valssi."
Harrastukset:
kirjoittaminen, lukeminen, käsityöt, liikunta ja näytteleminen.
Apinapuu sisältää värikkäitä muistikuvia Jyväskylän ortopediasairaasta, Kivimäen pitkäaikaisesta työpaikasta, jossa raskas työ vaati oikeaa otetta ja koulutti tekijäänsä. Kaunokirjallistakin proosaa Kivimäki on julkaissut. Tiä, kitupiikki, kökkä ja varaas -teoksessa on ”etelä-pohojalaasia murrepakinooita”.
Runoissaan Kivimäki etsii onnenhippuja. Runot ovat luontevia, ovatpa ne riimillisiä ja perinteisiin mittoihin sommiteltuja tai vapaaseen mittaan hakeutuvia. Elämä piirtyy niissä kaikenvärisinä tuokiokuvina. Keskeisiä aiheita ovat perhe, ystävyys, rakkaus ja elämän vuodenajat.
Katriina Kajannes
- - -
Annikki Kivimäki o.s. Kinnari
Luottamustehtävät ja jäsenyydet:
Jyväskylän Kalevalaisten Naisten puheenjohtaja 1993 - 1998.
Keski-Suomen Kynäri r.y:n sihteeri kuuden vuoden ajan.
Palkinnot:
Jaettu 3. sija Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kalevalaisten Naisten Liiton järjestämässä Satasärmäinen nainen -elämäkertakirjoituskilpailussa (järj. vuosina 1990 - 1991).
Keski-Suomen Kynärien kesken pienempiä huomionosoituksia.
"Elämässä tärkeintä ovat lapset, lapsenlapset ja terveys. Mielisäveltäjäni on Sibelius ja lempielokuvani Kulkurin valssi."
Harrastukset:
kirjoittaminen, lukeminen, käsityöt, liikunta ja näytteleminen.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antologiat
Kynäri 8. Keski-Suomen Kynäri 1989.
Tikankontti 3 (toim. Pirkko Suominen). Jyväskylän kaupunkiseurakunta, Huhtasuon kirjoittajapiiri 1992.
Tikankontti 4 (toim. Pirkko Suominen). Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Huhtasuon kirjoittajapiiri.
Kynäri 8. Keski-Suomen Kynäri 1989.
Tikankontti 3 (toim. Pirkko Suominen). Jyväskylän kaupunkiseurakunta, Huhtasuon kirjoittajapiiri 1992.
Tikankontti 4 (toim. Pirkko Suominen). Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Huhtasuon kirjoittajapiiri.
Tikankontti 5 (toim. Pirkko Suominen). Kirjoittajapiiri Huhtasuo, Jyväskylän kaupunkiseurakunta 1995.
Muistelmat:
Jyväskylän kansannäyttämön Petroskoin matka 9. - 19.1.1969. Jyväskylän kansannäyttämö 1969.
Muistelmat:
Jyväskylän kansannäyttämön Petroskoin matka 9. - 19.1.1969. Jyväskylän kansannäyttämö 1969.
Tekstinäyte
Tätä rataa jatkui meno. Seuraavaksi oli kaupan pahvilaatikollinen taloustavaraa ja muuta pikkukamaa.
-Tämä laatikko on aarteita täynnä, mitä tarjotaan?
-Sata markkaa!
-Kaksisataa!
-Kaksisataa, ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Siinä meni entisen emännän taloustavarat vispilästä keittokirjaan.
-Tämä laatikko on aarteita täynnä, mitä tarjotaan?
-Sata markkaa!
-Kaksisataa!
-Kaksisataa, ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Siinä meni entisen emännän taloustavarat vispilästä keittokirjaan.
Menoa ja meininkiä kesti monta tuntia ja kaikki kävi kaupan. Talon myynti jäikin pankin hommaksi, se oli Jerellekin helpotus. Pankki kumminkin korjaisi potin siitä ei Jere kostuisi yhtään mitään.
Ihmisten lähdettyä ja pihamaan tyhjennyttyä, entiset talolliset menivät sisälle ja istuutuivat lattialle hiljaisina ja köyhiksi kynittyinä. Huoneissa vallitsi hyytävä hiljaisuus, ei kuulunut edes kellon raksutusta.
-Nyt meillä ei ole mitään, mihin me nyt joudutaan? Riina parahti itkemään ja nojasi Jeren olkaa vasten. Jere yritti lohduttaa kaikin tavoin.
-Riina kulta, ainakin auto jäi minulle. Siihen eivät velkojat pysty. Sen on isä minulle lahjaksi antanut kun täytin kahdeksantoista, siitä on paperitkin tallessa minun henkilökohtaisissa tavaroissa, niitä eivät kyllä pääse penkomaan.
-Ja hyvä luoja Jere! Onhan minulla yksiö! Onhan meillä katto pään päällä ja sinulla auto, että päästään liikkumaan, meillä ei ole mitään hätää. Ja sitten vielä, työttömyysrahaa tulee, että ropina käy. Riina ja Jere alkoivat nauraa äänekkäästi, vaikka hetki sitten heidän maailmansa oli musta kuin yö.
Riina ja Jere hakivat pojan Alman luota, hyvästelivät ja naiset vuodattivat muutaman kyyneleen. He lupasivat pitää yhteyttä edelleenkin. Jere otti Jarin syliinsä ja Riina painoi Alman kotioven kiinni kaihoa mielessään. Alma on niin hyvä ihminen ettei toista, Riina ajatteli.
-Vielä yhden kerran tämä ovi aukeaa meille, sitten on jäähyväisten aika, Jere sanoi pyöräyttäen avainta lukossa.
-Niin Jere! Minä näen, että sinuun koskee. Tämä talo on ollut kotisi koko tähänastisen elämäsi ajan, minun vain hetkisen. Silti luopuminen on vaikeaa. Istahdetaan hetkeksi lattialle, jatketaan sitten matkaa kun siltä tuntuu.
Rajalta kotiin (Sirius 2001) s. 330-331
Ihmisten lähdettyä ja pihamaan tyhjennyttyä, entiset talolliset menivät sisälle ja istuutuivat lattialle hiljaisina ja köyhiksi kynittyinä. Huoneissa vallitsi hyytävä hiljaisuus, ei kuulunut edes kellon raksutusta.
-Nyt meillä ei ole mitään, mihin me nyt joudutaan? Riina parahti itkemään ja nojasi Jeren olkaa vasten. Jere yritti lohduttaa kaikin tavoin.
-Riina kulta, ainakin auto jäi minulle. Siihen eivät velkojat pysty. Sen on isä minulle lahjaksi antanut kun täytin kahdeksantoista, siitä on paperitkin tallessa minun henkilökohtaisissa tavaroissa, niitä eivät kyllä pääse penkomaan.
-Ja hyvä luoja Jere! Onhan minulla yksiö! Onhan meillä katto pään päällä ja sinulla auto, että päästään liikkumaan, meillä ei ole mitään hätää. Ja sitten vielä, työttömyysrahaa tulee, että ropina käy. Riina ja Jere alkoivat nauraa äänekkäästi, vaikka hetki sitten heidän maailmansa oli musta kuin yö.
Riina ja Jere hakivat pojan Alman luota, hyvästelivät ja naiset vuodattivat muutaman kyyneleen. He lupasivat pitää yhteyttä edelleenkin. Jere otti Jarin syliinsä ja Riina painoi Alman kotioven kiinni kaihoa mielessään. Alma on niin hyvä ihminen ettei toista, Riina ajatteli.
-Vielä yhden kerran tämä ovi aukeaa meille, sitten on jäähyväisten aika, Jere sanoi pyöräyttäen avainta lukossa.
-Niin Jere! Minä näen, että sinuun koskee. Tämä talo on ollut kotisi koko tähänastisen elämäsi ajan, minun vain hetkisen. Silti luopuminen on vaikeaa. Istahdetaan hetkeksi lattialle, jatketaan sitten matkaa kun siltä tuntuu.
Rajalta kotiin (Sirius 2001) s. 330-331