Tarkkonen, Unto
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Kitee
Meriitit:
1. palkinto Eränkävijän kirjoituskilpailun metsästysaiheisessa sarjassa 2010
Ura:
RTV-mekaanikko
Meriitit:
1. palkinto Eränkävijän kirjoituskilpailun metsästysaiheisessa sarjassa 2010
Ura:
RTV-mekaanikko
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa:
Hetken kaikki. Martva 2009
Eränkävijä 2010-2011. (Toim. Mauri Soikkanen ja Jussi Soikkanen) Otava 2010
Eränkäivjä 2012-2013. Otava 2012
Muu tuotanto:
Ase&Erä-lehden paikallinen toimittaja vuodesta 1986
Hetken kaikki. Martva 2009
Eränkävijä 2010-2011. (Toim. Mauri Soikkanen ja Jussi Soikkanen) Otava 2010
Eränkäivjä 2012-2013. Otava 2012
Muu tuotanto:
Ase&Erä-lehden paikallinen toimittaja vuodesta 1986
Tekstinäyte
Aurinko paistoin niin matalalta, etteivät sen säteet yltäneet lainkaan metsäiselle tielle. Puiden oksilla oli huurteella koristettu lumivaippa, joka sai valoa auringosta ja kimalteli lukemattomin kitein. Riitan oli hyvin kevyt olo, ja hän tunsi nauttivansa tavattomasti omasta riippumattomuudestaan. Hän viihtyi työssään ja hänellä oli hyviä ystäviä ja asunto lähellä työpaikkaa. Oli oma mökki ja pihapiiri, johon hän oli kiintynyt. sitten nuoruutensa Riitta ei ollut tuntenut oloaan näin huolettomaksi.
Mutta jotain kuitenkin puuttui. Hiihdellessään hitaasti lumisessa maisemassa hän mietti, kuinka mukavaa olisi jos saisi jakaa senkin hetken jonkun toisen kanssa. Miten somaa olisi katsella talvista luontoa yhdessä ja vaihtaa ajatuksia loppuaan kohti kallistuvasta vuodesta. Yksinäisyydentunne hiipi mieleen äkkiarvaamatta siitäkin huolimatta, että kaikki hänen elämässään oli päällisin puolin hyvin. Joskus kirjaa lukiessaan hän unohtui pitkäksi aikaa miettimään, kuinka hauskaa olisi ollut vaihtaa mielipiteitä juuri lukemistaan uusista asioista. Ja nimenomaan sellaisen ihmisen kanssa, joka myös olisi samoista asioista kiinnostunut.
Luonnon kauneudesta oli toki helppo nauttia kaksinkin. Mutta miltä tuntuisikaan jos saisi istua lämpimässä tuvassa ja nauttia teetä seurassaan ihminen joka häntä rakastaisi, ja johon hän myös olisi rakastunut.
[Nainen paikallaan. Helmi 2004, s. 184]
Mutta jotain kuitenkin puuttui. Hiihdellessään hitaasti lumisessa maisemassa hän mietti, kuinka mukavaa olisi jos saisi jakaa senkin hetken jonkun toisen kanssa. Miten somaa olisi katsella talvista luontoa yhdessä ja vaihtaa ajatuksia loppuaan kohti kallistuvasta vuodesta. Yksinäisyydentunne hiipi mieleen äkkiarvaamatta siitäkin huolimatta, että kaikki hänen elämässään oli päällisin puolin hyvin. Joskus kirjaa lukiessaan hän unohtui pitkäksi aikaa miettimään, kuinka hauskaa olisi ollut vaihtaa mielipiteitä juuri lukemistaan uusista asioista. Ja nimenomaan sellaisen ihmisen kanssa, joka myös olisi samoista asioista kiinnostunut.
Luonnon kauneudesta oli toki helppo nauttia kaksinkin. Mutta miltä tuntuisikaan jos saisi istua lämpimässä tuvassa ja nauttia teetä seurassaan ihminen joka häntä rakastaisi, ja johon hän myös olisi rakastunut.
[Nainen paikallaan. Helmi 2004, s. 184]