Manninen, Satu

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

Kuva: Satu Manninen

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Satu Manninen (s. 1978) on helsinkiläinen runoilija ja valokuvaaja. Hän on valmistunut Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta. Hänen esikoiskokoelmansa Sateeseen unohdettu saari ilmestyi vuonna 2007. Sen jälkeen hän on julkaissut kirjat Sydänfilmi (2009) ja Pikseliaurinko (2011).

Lukukeskus

---


Opinnot:
Kuvataiteen maisteri

Palkinnot:
Kaarlen palkinto 2008
Suuri Runokilpailu 2007

Makuasioita:
Unohtumattomat ja minuun vaikuttaneet taide-elämykset:
Louise Bourgeoisin veistokset, Diane Arbusin valokuvat, Jan Svankmajerin animaatiot, Maurice Merleau-Pontyn Silmä ja mieli, Kate Bushin musiikki, Lynne Ramsayn Morvern Callar, Heli Hiltusen maalaukset

Fiktiivinen henkilö, johon samaistun:
Saksikäsi Edward

Mieluisa paikka:
Peppi Pitkätossun Huvikumpu

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Jeanne d´Arc

Asiat ja ilmiöt, jotka ärsyttävät:
normatiivisuus, kontrolliyhteiskunta, hyvinvointivaltion alasajo, tuloerojen kasvu, kerskakulutus

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mummo ja vaari (Maahenki 2005) - valokuvateos. Valokuvat Rosemarie Särkkä. Tekstit Satu Manninen.

Runoja antologiassa Runot 2007 - Suuren runokilpailun antologia (Gummerus 2007)

Essee antologiassa Muistikuvia 00-luvusta (Nuorisotutkimusverkosto 2010), jossa pohditaan nuoruuden olemusta 2000-luvun alun perspektiivistä. Toim. Olli Sinivaara.

Tekstinäyte


Leikkaan potilaat anatomian kirjan kaavakuvista,
paperinohuen ihon alla veri ei kierrä.
Piirrän virtaavan suoniston, leikkaan kasvaimet
ja umpisuolen. Potilaat taittuvat kivusta origameiksi.
Hoitajat lipuvat lokkeina ohitse,
tunnen siiveniskut palleassani.


(Teoksesta Sydänfilmi, Gummerus 2009)



Virginia:

On yksinäistä elää saarella kuin kuningatar. /
Silitetty valkopukuinen nainen joka ei löydä siltaa, vain vettä. /
Istun hypnotisoituna tuolissa, pääni päällä ilmaa, ei kattoa, /
minuun sataa ja tuulee lakkaamatta. /
Liinavaatteet kaapissa viikatut, valkoiset, ulospäin ei huomaa /
miten kivi sisällä hitaasti murtuu, halkeama leviää. /
Katson itseäni peilistä, miten rumasti pusero istuu. /
Kun kosketan näkymää, se onkin veden kylmä pinta. /
Lisään puita kaminaan, jotta lämpö tarttuisi, /
kuvittelen tulipalon, liekit loimuavat paperin yli. /


(Teoksesta Sateeseen unohdettu saarii, Gummerus 2007)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.