Keränen, Toivo

Kansakoulussa olin haka kirjoittamaan aineita. Vuosien varrella tarinoita ja laulun lurituksia muhi mielessä. Neliskymppisenä petti itsekontrolli ja aloin päästämään pakinoita ja laulujani julkisuuteen. Ensimmäisenä julkaisukynnykseni ylittyi pakinalla Koillis-Lappi -lehdessä.Kirjoittelen pakinoita ja lauluja pilke silmäkulmassa ja ketun häntä kainalossa. Haluan hauskuttaa niillä lukijoita ja kuulijoita ja keventää heidän askeleitaan elämän varsitiellä.

Pakinakirjoja olisi voinut tehdä enemmänkin, mutta olen saanut julkaisutarpeeni tyydytettyä, kun pakinani ovat olleet lehdessä. Vaikka kirjalliset örmimiset ovat tuoneet vuosien varrella minulle myös tuohen käppyrää (rahaa), niin suurempi on kuitenkin ollut henkinen anti.

Lempikirjani on hulvattoman hauska, silti syvällinen Havukka-ahon ajattelija. Parhaita laulunikkareita Junnu Vainio ja Veikko Lavi. Heillä on mehevät laulut. Suosikkielokuvani on Mosku. Pororosvo vai hyväntekijä? Riippuu sanojasta. Hän on kuitenkin legenda. Tärkeintä elämässä on herätä uuteen aamuun.

Elämäkertatietoa

Toivo Ferdinand Keränen syntyi Pelkosenniemellä 1942. Nykyisin hän asuu Savukoskella, on eläkkeellä oleva entinen teleasentaja. Keränen on ollut sanomalehti Koillis-Lapin kolumnisti ja avustaja vuodesta 1982 lähtien. Säveltäjä ja sanoittaja. Valtakunnallisen laulelmakilpailun (säv. ja san. kilpailu) voitto 1989 laululla Hyvä asua on taaton talo. Säveltänyt mm. tunnusmusiikin kuusi kesää televisiossa pyörineen sarjaohjelmaan Talonpojan ralli (1993-1998). Esiintymisiä televisiossa, radiossa ja yleisölle. useita valtak. säv. ja san. kilpailujen loppukilpailusijoja. Valtakunnallinen Minun Radioni kirjoituskilpailu 4. sija vuonna 2006. Harrastuksena kalastus, metsästys ja liikunta.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Koillis-Lappi lehdessä oma pakinapalsta vuodesta 1982 alkaen. Toiminut siitä lähtien myös lehden avustajana. Juttuja myös valtakunnallisiin lehtiin. Sävellyksiä ja sanoituksia toistasataa, joista useita kymmeniä levytetty eri artistien toimesta. Lauluja sovitettu myös pelimanneille ja kuoroille. Laulanut (yleisön pyynnöstä) itse kaksi CD-levyä omia laulujani: Oi miksi Seitajärvi? (1999) ja Pyhätunturin taikaa (2003). Julkaissut vuonna 2000 kolme laulukirjaa omia sävellyksiä ja sanoituksia: Savukosken "Peethoovenin" parempi valssi, osat 1, 2 ja 3.

Muut julkaisut:

* Keränen, Toivo. Oi miksi Seitajärvi? [Äänite]. Jatkosodan Siviiliveteraanit, 1999. 1 CD-äänilevy / 1 C-kasetti. Esitys: Toivo Keränen (laulu), Petri Haapasalo (kosketinsoittimet), Esa Virkkula (rummut), Pauli Ruuskanen (basso ja kitara).
* Keränen, Toivo. Savukosken "Peethoovenin" parempi valssi [Nuottijulkaisu]. Toivo Keräsen sävellyksiä ja sanoituksia. [Savukoski: T. Keränen]. Osa 1. 2000.
* Keränen, Toivo. Savukosken "Peethoovenin" parempi valssi [Nuottijulkaisu]. Toivo Keräsen sävellyksiä ja sanoituksia. [Savukoski: T. Keränen] Osa 2. 2000.
* Keränen, Toivo. Savukosken "Peethoovenin" parempi valssi [Nuottijulkaisu]. Toivo Keräsen sävellyksiä ja sanoituksia. [Savukoski: T. Keränen]. Osa 3. 2000.

Mukana teoksissa:

* Koillis-Lappi. 27.08.1997. s. 6. Kivitunturin luontopolun varrelta löytyy savukoskelainen luonto kokonaisuudessaan.
* Koillis-Lappi. 16.09.1987, s. 4. Samperin veturi palaa entiseen loistoonsa: ”Kova mutta haastava työ” sanoo seppämetsari.
* Koillis-Lappi. 13.5.2002, s. 6. Tämän päivän rajamies näkyy, neuvoo ja opastaa: Ainijärvi on Lapin viimeinen korpivartio / Toivo Keränen.
* Koillis-Lappi. 21.4.2008. s. 6. Korvatunturi on suuri mahdollisuus Savukoskelle: aiheen kehittämisestä tehtiin lukujärjestys / Toivo Keränen.
* Tekoniemi, Jouko. Uusi lapinlasten laulukirja [Nuottijulkaisu]. Jouko Tekoniemi, Arvo Ylitalo, Matti Yli-Tepsa. 2. uus. p. Rovaniemi: Lapin lääninhallitus, 1991.
* Topi (esitt.). Pyhätunturin taikaa [Äänite]. Toivo Keränen, 2003. 1 CD-äänilevy. Esitys: Topi & Koillis-Humppa: Toivo "Topi" Keränen (voc), Lauri Luttinen (acc), Reijo Loueniva (g), Veli Kellinsalmi (b), Pekka Vierimaa (dr).

Tekstinäyte

Nyt sitä saa, nyt sitä saa…
Koponen oli työssä käyvä, kunniallinen kansalainen. Aamulla ani varhain nousi ja lähti luonnollisesti töihin. Töitä teki silti harvoin. Hän oli tuntipalkkalainen.
Iltasella kun Koponen tuli töistä, hän istahti aina vaimonsa laittaman särpimen ääreen. Ravitsi itsensä ja köllähti tyytyväisenä sohvalle selkäpiilleen. Levitti päivän aviisin käsiensä varaan, laski sitten silmillensä ja luki liki raskaasti puhallellen.

Vapaapäivät Koponen kalasteli aktiivisesti. Lauantaiaamuisin lähti ja palasi sunnuntai-iltana. Näin elämä soljui. Tasaisena, sulassa sovussa ja rakkaudessa.
- Olemme onnellisia, ajatteli Koponen usein.
Firman pikkujoulun jälkeisenä maanantaina Koponen tuli taas töistä. Astui sisälle. Tuvassa vastasi viileältä.
- Raitis koti on onnellinen koti, lausui Koponen onnellisena.
Eipä tuvassa viileän lisäksi muuta vastannutkaan. Ruokapöytä oli siistinä; ei leivän murua. Pöydällä oli ainoastaan lappu, jossa luki: ”Minen jaksa enää sinun kans elää. Minä lähen.”
- Se oli menny ruottiin lasten tykö, arveli Koponen. – Häätyy laittaa itte ruokaa.
Koponen katseli kaapit ja löysi riisiryynipakan.
- Taijanpa turauttaa riisivellin, tuumasi. Kaatoi ryynit kattilaan, vettä sekaan ja kiehumaan.Keitteli.
Riisiryyneillä tuli kattilassa ahtaan paikan kammo. Koponen jakoi keitoksen kahteen kattilaan. Sitten kolmeen. Soitti sen jälkeen kalakaverilleen Huttuselle:
- Kuule. Onko sulla joutilaita kattiloita?

Koparat keitossa, sivu 96.