Staalo, Jemina

Synnyinaika

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Ammatti

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

kokoomateokset

Kirjailijan omat sanat

Olen renessanssi-ihminen. Pidän pohjoisen jyrkkyydestä ja ehdottomuudesta: valo - varjo, vihreä vehreys – graafisen valkea hiljaisuus, tyyni vedenpinta – merimäinen myrsky, viiltävä hiljaisuus – kuovit ja hävittäjät. Intohimoni - pohjoisen ääriviivat, kaamos, lumisokeus, yötön yö, ruska, pääkallokelit, liukuvat äärimmäisyydestä toiseen. Meän kieli on rehevää, leveää, rehentelevää ja humoristista, se on oikein sopiva tarinan kieleksi.

Pohjoinen on minulle tärkeä kolea mielentila; se on viha-rakkaus –suhde. Nuorelle taiteilijalle pohjoinen ei anna muuta kuin inspiraatiota vielä puhtaasta impivaarasta, luonnosta, eikä kannusta, eihän täällä ole edes taidelukiota! Vain urheiluun keskitytään… Mutta silti Lapin kansa rakastaa taiteilijoitaan. Pitää todellakin voittaa Euroviisut jotta torppa irtoaa. Juuri tämä ei-kannustaminen antaa vielä enemmän sisua, että minähän näytän. Kun kunnan hopealusikka ei ole suussa, on teräksisempi lusikka otettava kauniisti käteen. On kovan työn takana saada työrauha, jotta voi keskittyä omaan työhönsä, taiteensa tekemiseen. Taidetta ei pidetä työnä, vaikka se työllistää seitsemän päivää viikossa, taiteilija paneutuu työhönsä kuin muukin navettatyöläinen, ei ehkä niin varhain, mutta vieläkin pitempiä päiviä ja öitä. Myös matkalla. Tietokoneen näyttöruudun voi ajatella olevan lehmä, jota pitää syöttää, ja jota pitää lypsää. Lannanluomistyöstä en puhu sen enempää. Rakastan myös vanhan ajan kirjoituskoneita, joita pitää tosissaan mäntätä, ja kirjoittaa vain merkityksellisiä sanoja.

Elämäkertatietoa

Taiteilijanimi Jemina Staalo on oma pyhä, ja koskematon tila, koska taiteilija synnyttää itse itsensä, antaa hän itselleen myös aikuisena oman, pyhän, ja maagisen nimen. Se on venymistä toisen nahkoihin, uudistumista, ja rajan ylitystä; se on myös suojaava kuori, rämisevä sivuvaunu ja -persoona, joka vääjäämättä keskittyy taiteeseen toimien kuitenkin shamanistina, peilinä ja meediona potentiaalisen yleisön, ja tämän kyseenalaisen maailman välillä. Kaltaiselleni underground-kirjoittajalle yleisöksi riittää kolme fania, jotka todella tajuavat. Eri asia on, elättääkö se.

Opiskelen egyptologiaa, graafista alaa, multimediaa ja monta muuta asiaa. Olen opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa 1980-luvun lopulla, ja silloin kirjallisuus oli merkittävää – saihan upea kirjoittaja Salman Rushdie silloin tappokäskyn. Kirjallisuus on siis vaarallista! Ajatteleminen on vaarallista! Persoonallisuus on vaarallista! Tuolloin kirjailija ei vielä ollut pieni siveä suitsuttu valtion virkanainen, vaan boheemi suuri ja vapaa taitelija – silloin markalla sai enemmän, eikä kukaan ollut tirkistelemässä eikä kännykameralla lähettämässä mehevää lööppiä roskalehtiin. Hurjat juhlat ovat loppuneet, tai vähentynyt persoonattomiksi pikkujouluiksi. Toisaalta – kirjailijan maksa säästyy, ja hän pysyy työkunnossa pitempään. Ikävä kyllä, kustantamot julkaisevat nykyään kaikkien muiden kuin kirjailijoiden kirjoittamia ”kirjoja”, jotka ovat kaikkia muita kuin kirjoja, vaan laajennettuja roskalehtien paljastuksia. Nämä turhat törkykirjat veivät turhaan myös kirjastojen määrärahoja. Myös kustannustoimittajia saneerataan ja ylityöllistetään.

Olen opiskellut luovaa kirjoittamista myös Kriittisessä Korkeakoulussa 1990-luvun lopulla, sekä multimedian käsikirjoittamista ja koostamista, ja graafista viestintää. Titteliltäni olen media-assistentti. Nykyaikana kuka tahansa voi olla kirjailija ja taiteilija ilman rahaa ja julkaisuväyliä – vain internetissä. Se oli jokaiselle solidaarinen foorumi julkaista, ja lukea milloin tahansa. Tällä kaikella työ- ja opintokokemuksilla ei ole ollut suoranaista vahinkoa minulle runoilijana. Olen myös matkustanut syvälle eurooppalaiseen kulttuuriin. Kaupunkimatka oli mukava porkkana tehdä kaupungin naisvaltaista alipalkattua tuunia jonkin syklin ajan, ja tehdä sitten jotain muuta, omempaa. Kaltaiseni keski-ikäinen pohjoisen nainen on aikoinaan joutunut kaikenlaista tekemään.

8-vuotiaana kirjoitin ensimmäisen kirjani, tosin harvasivuisen, kouluvihkon sivuille. Silloin tiesin tulevani ja haluavani kirjailijaksi. Kirjoitin myös näytelmiä, jotka koostuivat muutamasta repliikeistä. 80-luvulla osallistuin Pirkan kirjoituskilpailuun vampyyritarinalla, jota ei palkittu.

Työelämässä olen toiminut myös kirjoitus- ja multimediakouluttajana, web designerinä, siivonnut ja opettanut kehitysvammaisia siivoamaan, olen myös käsikirjoittanut, muokannut ja koostanut cd romppuja, pelejä ja tehnyt nettisivuja sekä opettanut lehden taittoa ja nettisivujen tekoa, ja kokannut poikakodissa. Olen toiminut myös lähihoitajana, keittiöalan monitaiturina, graafisella alalla sekä turvakodissa. Koska apurahoja saa niin vähän ja harvoin, on tärkeää omistaa monta ammattia. Pohjoisen vahvat keski-ikäiset naiset pärjäävät kyllä missä tahansa työssä. Minulle käy erinomaisesti ruumiillinen pätkätyö ja osa-aikaisuus, siinä ei ryvety eikä katkeroidu samassa platsissa, vaan voi virkeänä vaihtaa. Osan vuodesta voi tehdä mitä tahansa, kunnes pääsee sitten joskus kirjoittamaan.

Kirjoittajien ja tulevien kirjailijoiden tulee kyllä varoa työttömyystoimistoita, ja lautakuntia, jossa istuu ääliöitä, siis ihmisiä. Minullekin joku epäpätevä kirjoitti lausunnoksi ” on yrittäjä tai työssään”, eikä hänelle tarvitse maksaa mitään työttömyyskorvauksia, koskaan. Lienee turhaa sanoa, että koskaan mikään yrittäjä olisin ollut.

Työvoimatoimisto uhkaili, tietenkin myös laittomasti, etten tule koskaan saamaan mitään työttömyysrahaa, koska lausunnossani lukee niin - eli opiskelisin minkä tahansa ammatin, ja olisin missä tahansa töissä, en tule koskaan saamaan työttömyysrahaa - tuon laittoman lausunnon mukaan. Suomi on järjetön maa, eikä täällä mikään oikeus toteudu, kun ääliöt eivät myönnä virheitään, viralliset ääliöt ovat pahimpia. Kesti aina 12 kk kun valitus oli työttömyysturvalautakunnalla, ja tuli kieltävänä ja bumerangina takaisin, ja valitin uudesti, käsittelyn kestäessä toiset 12 kk. Näin kaksi vuotta voi mennä työttömältä saamatta penniäkään hänelle kuuluvaa työttömyysrahaa. Vein asian oikeuteen, käsittely kesti 14 kk. Ja sama kieltävä bumerangivastaus saapui. Eli kirjailija joka ei saa apurahaa eikä työtä, ei saa työttömyysrahaa viiden vuoden periodilla esimerkiksi neljältä vuodelta ollenkaan. Lienee turha sanoa, että tulee kalliiksi todistaa, ettei ole tuloja - joka vuosi, kopioida samat kustantajan tilitykset, jossa näkyy, etten ole saanut kirjastani penniäkään tuloja.

Eli olkaa tarkkoja epäpätevien lausuntojen kirjoittajien kanssa. Neljän vuoden sisällä Free lancerina tein töitä 1500 euron edestä. Mielestäni 1500 euroa ei työllistä ihmistä neljäksi vuodeksi. Eli kannattaa opiskella useampi ammatti, käydä eri kursseja ja mennä siekailematta pätkätöihin, jos oman alan töitä ei saa. Siinä saa leipää ja vuokrarahat maksettua ainakin osaksi.

Olen kirjoittanut yli 30 vuoden ajan. Suunnittelin Kalastajakylän tyttö -nimistä romaania 8-vuotiaana järven rannalla. Kirjoitin ja annoin tekstini luettavaksi eräälle lomittavalle karjakolle. Hän teilasi minut täysin. En kuitenkaan lopettanut. 12-vuotiaana muutin romaanin ponitarinaksi. 17-vuotiaani kirjoitin mielestäni loistavan vampyyrinovellon, muttei se menestynyt Pirkka-lehden kirjoituskilvassa, vaikka aikakautensa 80-luvun pelot ( mm. aids ) kuvastuivat siinä mustan huumorin keinoin - seksuaalisuuden irvokkuutta alleviivaten. Tärkeintä minulle kirjoittamisessa on oma minuus - ainoa rajoitukseni on deadline, aikataulu ja sieluni. Suhtaudun ekstaattisesti ja pitkäjänteisesti sanataiteeni tekemiseen, ja barokkimaisiin, tai nihilistisiin sanoihini maihinnousukenkieni alla. Se, ettei taidettaan tehdessä luovuta, koska kuppa- ja lautakunnat, mitkä milloinkin mielivaltaisesti arvottavat, julkaisevat tai rahoittavat, voivat muuttua, ja joskus tulee sinun vuorosi. Mutta sen eteen on todella tehtävä vuosia, vuosia töitä.

19-vuotiaana työstin jo loppusuoralla olevaa käsikirjoitusta lukion jälkeisellä Oriveden opiston kirjoittajalinjalla, ja vuonna 1989 lähetin sen kustantajille WSOY:hyn ja Likeen, kumpikin hylkäsivät. Kirjoitin lisää tekstejä, ja opiskelu Kriittisessä Korkeakoulussa myös kannatti, ja vuonna 1998 käsikirjoitin, ja koostin omista teksteistäni cd-romin Tuhannet kasvot Eroksen, jossa oli muun muassa kuunnelmiani, runojani, grafiikkaani, novellejani, ja valokuviani multimedian muodossa, olin yksi näyttelijöistäkin. Pari rompun tekstiä on myös päivitettynä esikoiskirjassani nimeltä Pornoinho, jonka WSOY julkaisi vihdoin vuonna 2002. Vaikka osa teksteistä oli rantautunut sinne jo 11 vuotta aiemmin – sittemmin hylättynä. Taiteilija-valokuvaaja-kirjailijana siis yksinkertaisesti multimediataiteilijana halusin kirjani kanteen ehdottomasti barbi-valokuvateokseni sarjasta Barbied Wire. Pari vuotta aiemmin olin jaetulla ensimmäisellä sijalla Novellit 2000 kilpailussa. Muttei kirja pelkästään suinkaan ole ainoa muoto, eikä foorumi – runojani, ja novellejani on julkaistu paljon erinomaisissa kotomaisissa kulttuurilehdissä, ja kaikille solidaarisesti avoimena olevassa ilmaisessa netissä, ja olen myös järjestänyt useita multimedian ja digitaalisen grafiikan näyttelyitäni.

Harrastukset: Kirjoittaminen, taide, ekologisuus, kasvissyönti, luovuus, tutkiminen. Olen itseoppinut valokuvaaja kolmannessa polvessa, enkä näe eroa harrastusten ja työn välillä. Työpäiväni ja –viikkoni venyvät pitkiksi alkemistin kammiossani, joten rentoudun lukemalla, elokuvilla, ekologisella matkustamisella, merisuolan haistelulla, ja pistaasipähkinöitä syömällä. Nautin lontoolaisista kirpputoreista ja kotomaisista divareista.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Olen kirjoittanut vuodesta 1983 lähtien lehtiin kaikenlaista julkaistua tekstiä runoista ja novelleista pakinoihin ja kirja- ja musiikkiarvosteluihin - kolumneja, ja artikkeleita unohtamatta. Osan artikkeleistani olen kuvittanutkin valokuvin.

Image, Kulttuurivihkot, Kaltio, Ylioppilaslehti, Gloria, Kirjallisuus- ja kulttuurilehti KIRJO, Uusi Nainen, Kirjallisuuslehti Lumooja, Tuli&Savu, Vapaa-ajattelija, Pohjan Tornio, Kulttuurilehti TEEMA, Elämäntarina, ja Voima ovat julkaisseet kuviani, lyhytproosaani, lastuja ja runojani.

Kirjallisia ja poikkitaiteellisia teoksiani verkoissa:
Skifimoir sarjakuvani: http://venusflytrip.suntuubi.com

Avasin kauhuromanttisen virtuaalisen esseetrilogiani ROMANGOTHin sivut - mukana on runsaasti goottilaista taidetta ja gotiikan lyhyttä oppimäärää: http://romangoth.suntuubi.com/

Virtuaalinen kasviskeittokirja:
Prinsessä Nautasikaan kasviskeittokirja:
http://prinsessankeitot.suntuubi.com/

Näyttelyitäni verkossa:
Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely:
http://vedenvuosi.suntuubi.com/

Teos SHOEFET, katso video Venus in Furs sivultani: http://www.myspace.com/jeminastaalo

Olen pitänyt vuonna 2007 kaksi digitaalisen grafiikan yksityisnäyttelyäni:
- Vallilan kirjaston Viljo Kajava salissa 1.-19.10.2007: Ja filmnoirimpi oli yö….
- Kahvila Soihdun Taidekahvilassa 01.-29.6.2007: Metamorphosis Polycolour.
ja vuonna 2006 myös kaksi digitaalisen grafiikan yksityisnäyttelyä:
- Galleria Ajatuksenpoikasessa 2.-30.6.2006: Heijastuksia / Kaukoluotauksia pimeään.
- Vuosaaren kirjastossa 24.4.-13.5.2006: Onko Vuosaaressa kalliomaalauksia?