Köykkä, Risto

kolme viikkoa englannin opettajan sijaisena Toholammin yläasteella.
Hän on ollut myös tilapäistöissä
esim. rakennuksilla, talonmiehenä ja betonitehtaassa.

Perhesuhteet: isä, äiti ja kaksi veljeä.
On kihloissa.

Harrastuksia ovat jooga, lääkeyrtit,
lukeminen ja kävely.

Ei palkintoja mutta ehdokkuus vuoden 1999 Runeberg-palkinnolle.

Ensimmäinen kirjalllinen kyhäelmäni kouluaineita lukuunottamatta
taisi olla lyhyt hahmotelma dekkarin aluksi.
Ensimmäiset julkaistut tekstit,
joista olen saanut maksun ilmestyivät
Turun ylioppilaslehdessä vuosina 1988-1990.
Tein gradun T.S. Eliotista. Parnassossa ensimmäiset runoni
ilmestyivät vuoden 1990 numerossa.

Ensimmäinen runokipinä taisi tulla lukiossa jostain Pablo Nerudan runosta.
Ajattelin että runot ovat lyhyt ja helppo tapa ilmaista itseään.
Ei tarvitsekaan välttämättä vääntää romaania.
Jotain haaveilua kirjailijan urasta oli tätä ennenkin.
Koulussa oli vähintään tylsää. Yliopisto ei maistunut juuri paremmalta.

Yliopistoaikana, ennen ensimmäisen kirjani ilmestymistä Otavasta,
tein runoja työmäisemmin, uratietoisemmin.
Piti löytää joku kiinnostavampi homma.
Nykyään luotan enemmän inspiraatioon.
Kun tuntuu, että sisältäni kumpuaa jotain kaunista,
haluan panna sen paperille ja ihmisten silmiin.

Kirjoitan silloin kun huvittaa, milloin missäkin.
Sitten kirjoitan hyväntuntuiset puhtaaksi.
Ja kun kelvollisia runoja on riittävän suuri läjä pistän
ne postiin Martti Anhavalle Otavaan.
Kahden viimeisen runokirjani valkkaus ja rakenne
ovat olleet Martin käsissä.

Toivon että runoni näyttäisivät lukijoille tietä kestävään onneen
joka asuu ihmisen sydämessä.

Omakohtaasta

Mielikirjailijoitani ovat mm. Paavo Haavikko ja Marcel Proust

Minulla ei ole välineitä kuunnella musiikkia,
ei rahaa eikä halua käydä konserteissa.
Olen kuullut amerikkalaisen REM-yhtyeen kappaleita,
joista muutamat ovat koskettaneet.

Suosikkielokuvani on Pikku Buddha

Pienenä pelkäsin pimeää.

Hauska sattumus:
Olin Madrasissa Intiassa opiskelemassa joogaa.
Asuin kauniissa huoneistossa kahden amerikkalaisen naisen kanssa.
Eräänä päivänä toisen naisen vieraaksi tuli rauhallinen
keski-ikäinen mies ja munkinkaavussa liikkuva pikkupoika.
En kiinnittänyt heihin sen enempää huomiota keskustelun tiimellyksessä.
Vähän myöhemmin lähdin amerikkalaisen naisen ja vieraitten
kanssa ulos etsimään taksia tai riksaa.
Katselin kadulla miestä ja pikkupoikaa.
Totesin heille että te tuotte mieleeni Bertoluccin elokuvan Pikku Buddha.
Tähän mies, että "joo minä olen Pikku Buddhan isä ja
tämä on hänen pikkuveljensä".

Tärkeintä elämässä on onni.

Kotomaakunnasta
Pohjanmaa ja pohjalaisuus merkitsevät minulle:
tilaa nähdä ja liikkua, metsät, oma pieni puutarha, vanhemmat ja veljet.