Biri, Pertti
Tekstinäyte
- Kolme viikkoa on kulunut, mutta juttu on edelleen niskassamme. Olen varma, että murhaaja on tiedossamme, mutta ilman selvää näyttöä ja ennen kaikkea motiivia emme pääse eteenpäin.
- Kerrataanpa hieman. Ehkä esiin tulee jotain sellaista, jonka olemme unohtaneet.
Koivuvaara murhattiin elokuun 26:ntenä päivänä tai 27:ntenä. Joko sunnuntai-iltana myöhään tai maanantaiaamuna varhain. Morfiinipiikki pakaraan. Fläktin näköinen mies oli laivassa tosin tukka tuuheampana ja huuliparta ajeltuna.
- Ja tyttöystävä on kampaaja, heitti Ståhle väliin.
- Niin, sekin vahvistaa epäilystämme, jatkoi Karhu.
- Entä se Niinimäen tapaus. Saitko ne Kekkoset kiinni, kysyi Karhu tiiminsä jäseniä vuoron perään katsoen.
- Voi prrr…kele, pääsi Tammiselta. – Se unohtui siinä hässäkässä kokonaan. Ne olivat taas matkoilla, kun viime viikolla sinne soittelimme.
- Tänään sitten soittelette uudelleen. Kekkoset on saatava langan päähän. Eivätkös he olleet juuri ne naapurit, jotka kertoivat, että Niinimäki odotti vierasta, Karhu muisteli.
- Miten viikonloppu sujui Vaasankadulla? Karhu kysyi seuraavaksi.
Tamminen ja Ståhle kertoivat viikonloppupäivystyksensä tulokset. Maija Fredrikssonin ja Janne Fläktin ärtymys poliisit nähdessään vakuutti Karhun siitä, ettei Paavon ja Stuartin viikonlopun uhraaminen ollut turhaa.
- Jos hyvin käy, saamme tämän viikon aikana silmukan kiristymään entistä tiukemmin lvi-miehemme kaulan ympärille. Tallinnan alibi ehkä kaatuu, ja Joensuusta tulee epäilyt vahvistavia uutisia, mietti Karhu ääneen.
- Sillä aikaa kun te tutkitte Joensuun päätä, minä käyn vielä asianajaja Pudaksen pakeilla. Kyselen tarkemmin kaukopartiomiesten touhuista. Jospa jokunen tiedonmuru vielä löytyisi, sanoi Karhu ja nousi pöydästä.
Tämä oli merkki muillekin, ja kolmikko ajoi takaisin Pasilaan. Kaikki kolme kiirehtivät ensi töikseen puhelimeen.
Karhu sai Pudaksen heti langan päähän ja sopi tapaamisesta saman päivän iltapäivällä. Sitten hän soitti Nevan ovisummeria ja astui vihreän valon sytyttyä sisään.
(Pakettimatka 2002)
- Niin, sekin vahvistaa epäilystämme, jatkoi Karhu.
- Entä se Niinimäen tapaus. Saitko ne Kekkoset kiinni, kysyi Karhu tiiminsä jäseniä vuoron perään katsoen.
- Voi prrr…kele, pääsi Tammiselta. – Se unohtui siinä hässäkässä kokonaan. Ne olivat taas matkoilla, kun viime viikolla sinne soittelimme.
- Tänään sitten soittelette uudelleen. Kekkoset on saatava langan päähän. Eivätkös he olleet juuri ne naapurit, jotka kertoivat, että Niinimäki odotti vierasta, Karhu muisteli.
- Miten viikonloppu sujui Vaasankadulla? Karhu kysyi seuraavaksi.
Tamminen ja Ståhle kertoivat viikonloppupäivystyksensä tulokset. Maija Fredrikssonin ja Janne Fläktin ärtymys poliisit nähdessään vakuutti Karhun siitä, ettei Paavon ja Stuartin viikonlopun uhraaminen ollut turhaa.
- Jos hyvin käy, saamme tämän viikon aikana silmukan kiristymään entistä tiukemmin lvi-miehemme kaulan ympärille. Tallinnan alibi ehkä kaatuu, ja Joensuusta tulee epäilyt vahvistavia uutisia, mietti Karhu ääneen.
- Sillä aikaa kun te tutkitte Joensuun päätä, minä käyn vielä asianajaja Pudaksen pakeilla. Kyselen tarkemmin kaukopartiomiesten touhuista. Jospa jokunen tiedonmuru vielä löytyisi, sanoi Karhu ja nousi pöydästä.
Tämä oli merkki muillekin, ja kolmikko ajoi takaisin Pasilaan. Kaikki kolme kiirehtivät ensi töikseen puhelimeen.
Karhu sai Pudaksen heti langan päähän ja sopi tapaamisesta saman päivän iltapäivällä. Sitten hän soitti Nevan ovisummeria ja astui vihreän valon sytyttyä sisään.
(Pakettimatka 2002)