Vihinen, Antti
Elämäkertatietoa
Tamperelaissyntyinen Vihinen on ollut päijäthämäläinen vuodesta 1999.
Hän on suorittanut Hampurin yliopistossa Diplom-Politologe -tutkinnon (1991) sekä valmistunut filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta (2001).
Nykyisin hän toimii Sibeliustalon toimitusjohtajana (1999-).
Hän on suorittanut Hampurin yliopistossa Diplom-Politologe -tutkinnon (1991) sekä valmistunut filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta (2001).
Nykyisin hän toimii Sibeliustalon toimitusjohtajana (1999-).
Antti Vihinen on palkittu Kultainen Lahti -mitalilla 2005.
Tietään kirjailijaksi hän luonnehtii sattumien summaksi. Lahti ja lahtelaisuus sekä Sibeliustalo näkyvät hänen tuotannossaan aina silloin tällöin.
Tietään kirjailijaksi hän luonnehtii sattumien summaksi. Lahti ja lahtelaisuus sekä Sibeliustalo näkyvät hänen tuotannossaan aina silloin tällöin.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Essee- ja pakinakokoelmat
Musiikkia ja politiikkaa: esseitä Wagnerista Sibeliukseen. Like 2005.
Muu tuotanto
Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus. Helsingin yliopisto 2000.
Noin 40 julkaistua laulutekstiä vuosilta 1981-2001.
Musiikkia ja politiikkaa: esseitä Wagnerista Sibeliukseen. Like 2005.
Muu tuotanto
Theodor W. Adornon Sibelius-kritiikin poliittinen ulottuvuus. Helsingin yliopisto 2000.
Noin 40 julkaistua laulutekstiä vuosilta 1981-2001.
Esseekokoelmasta Musiikkia ja politiikkaa: esseitä Wagnerista Sibeliukseen on valmisteilla käännös ruotsiksi.
Tekstinäyte
Olkaa hiljaa!
Joskus vietän yön Sibeliustalon pääsalissa. Tätä on vähän vaikea selittää - ei siihen sentään mitään ääriperversiota liity.
Arkinen loppuilta hiljentää ihmisen kohti yötä. Koko päivän linnut ovat laulaneet yön valtiatarta esiin, ja kun se viimein saapuu, ovat pienet visertäjät pelkästä kunnioituksesta hetken hiljaa - sininen hetki. Ihmiset aloittavat illalla puheitansa puoliääneen, sotto voce, ja päätyvät lopulta kuiskimaan vuosisatoja vanhojen uneen suostuttelujen rauhoittavia mantroja, tuutulaulujakin lauletaan. "Ole hiljaa, etteivät lapset herää!"
Joskus vietän yön Sibeliustalon pääsalissa. Tätä on vähän vaikea selittää - ei siihen sentään mitään ääriperversiota liity.
Arkinen loppuilta hiljentää ihmisen kohti yötä. Koko päivän linnut ovat laulaneet yön valtiatarta esiin, ja kun se viimein saapuu, ovat pienet visertäjät pelkästä kunnioituksesta hetken hiljaa - sininen hetki. Ihmiset aloittavat illalla puheitansa puoliääneen, sotto voce, ja päätyvät lopulta kuiskimaan vuosisatoja vanhojen uneen suostuttelujen rauhoittavia mantroja, tuutulaulujakin lauletaan. "Ole hiljaa, etteivät lapset herää!"
Työpäiväni loppuvaiheessa sanon Sibeliustalon vahtimestareille, että teen tänään työtä myöhään: minun vuokseni ei kenenkään muun tarvitse jäädä ylitöihin, ja että kyllä minä voin huolehtia sitten hälytykset päälle, menkää te vain, olettehan jo taas tehneetkin... Tämän jälkeen odottelen, ja nyt jo vähän kärsimättömänä, heidän lähtöään. Alalovet käyvät kaksi kertaa, ja tiedän, että nyt olen talossa yksin. Kuulostelen vielä muutaman minuutin ympärilleni; kaikki ovat menneet, Sibeliustalossa ei ole minun lisäkseni ketään...
Ote pakinasta Olkaa hiljaa!, teoksesta Nopeita Pakinoita, 2006.
Ote pakinasta Olkaa hiljaa!, teoksesta Nopeita Pakinoita, 2006.