Sirén, Sinikka
Elämäkertatietoa
ent. Hiltunen, kirjailijanimeltään myös Sinikka, Sirre Sirén
Kouvolaissyntyinen Sirén on asunut myös Sysmässä ja Asikkalassa.
Hän on työskennellyt peruskoulunopettajana (1955-66) sekä erityisopettajana Lahdessa (1967-88). Vuodesta 1988 hän on ollut eläkkeellä.
Kouvolaissyntyinen Sirén on asunut myös Sysmässä ja Asikkalassa.
Hän on työskennellyt peruskoulunopettajana (1955-66) sekä erityisopettajana Lahdessa (1967-88). Vuodesta 1988 hän on ollut eläkkeellä.
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat kirjoittelu sekä oppikirjojen tekeminen tiimityönä.
Tekstinäyte
Heiluheinän tarina
Luonnossa kuljin.
Itseni avasin ja suljin.
Näin paljon kaunista siellä:
Pihapiirissä, metsässä, rantatiellä.
Ja - kappas vaan - kuinka ollakaan!
Katse osui heinään heiluvaan,
jolla ötökkä teki taivallustaan.
Oli ötökkä - mikä lie? Hyttynen kai,
mutta heinä
aatoksiin minut sai.
Pysähtymään ja miettimään
miten yksilö joukkoon häviää!
Vasta läheltä katsoen ymmärtää:
Kuinka Luojan luomista vähäisin
saattaa olla kaunein ja suloisin.
Ei heinästä ole salaattiin.
Ei maljakon kukaksi kammariin.
Mutta!
Katso, kun kaste lankeaa
joka heiluva hapsukka
helmensä saa.
Ja aamuauringon noustessa
värit sateenkaaren on korressa.
On meistä jokainen ihminen -
ainakin heinän arvoinen.
"Muistelmia ja mustelmia", 2004
Kuolema
Kuvailin mieleeni noussutta kuvaa
kuolemasta.
Ystäväni kuuntelivat silmät "pystyssä".
"Kamalaa, ei tuollaisia sovi puhua!
Ajattele hiljaa itseksesi."
"Älä maalaa piruja seinälle.
Kyllä kuolet ilman siitä puhumistakin."
Kuolema on pelon ja kammon asia.
Kuolon kosketus on totta.
Se odottaa meitä jokaista.
Rakkaat vanhempani ovat enää kuvina.
Suuri sukumme on
kumpuina Kouvolan hautausmaalla.
Äitini kotona oli 12 lasta,
yksi sisar enää elossa,
kelo, puhumattomana letkujen jatkeena.
Isäni kotona oli 13 lasta,
vain kaksi tervaskantoa enää
- yksinäisinä molemmat.
Kaikki ovat kadonneet,
heidän tomunsa kuopattiin.
"Muistelmia ja mustelmia", 2004
Luonnossa kuljin.
Itseni avasin ja suljin.
Näin paljon kaunista siellä:
Pihapiirissä, metsässä, rantatiellä.
Ja - kappas vaan - kuinka ollakaan!
Katse osui heinään heiluvaan,
jolla ötökkä teki taivallustaan.
Oli ötökkä - mikä lie? Hyttynen kai,
mutta heinä
aatoksiin minut sai.
Pysähtymään ja miettimään
miten yksilö joukkoon häviää!
Vasta läheltä katsoen ymmärtää:
Kuinka Luojan luomista vähäisin
saattaa olla kaunein ja suloisin.
Ei heinästä ole salaattiin.
Ei maljakon kukaksi kammariin.
Mutta!
Katso, kun kaste lankeaa
joka heiluva hapsukka
helmensä saa.
Ja aamuauringon noustessa
värit sateenkaaren on korressa.
On meistä jokainen ihminen -
ainakin heinän arvoinen.
"Muistelmia ja mustelmia", 2004
Kuolema
Kuvailin mieleeni noussutta kuvaa
kuolemasta.
Ystäväni kuuntelivat silmät "pystyssä".
"Kamalaa, ei tuollaisia sovi puhua!
Ajattele hiljaa itseksesi."
"Älä maalaa piruja seinälle.
Kyllä kuolet ilman siitä puhumistakin."
Kuolema on pelon ja kammon asia.
Kuolon kosketus on totta.
Se odottaa meitä jokaista.
Rakkaat vanhempani ovat enää kuvina.
Suuri sukumme on
kumpuina Kouvolan hautausmaalla.
Äitini kotona oli 12 lasta,
yksi sisar enää elossa,
kelo, puhumattomana letkujen jatkeena.
Isäni kotona oli 13 lasta,
vain kaksi tervaskantoa enää
- yksinäisinä molemmat.
Kaikki ovat kadonneet,
heidän tomunsa kuopattiin.
"Muistelmia ja mustelmia", 2004