Tirkkonen, Sinikka
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Otava
Elämäkertatietoa
Sinikka Tirkkonen (s. 1954) on Leppävirralta kotoisin olevan ja nykyisin Varkaudessa asuva vapaa kirjailija. Tirkkonen on valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi, opinto-ohjaajaksi ja äidinkielen opettajaksi. Hän on työskennellyt mielisairaanhoitajana, opettajana ja kirjastonhoitajana. Tirkkosen tuotantoon kuuluu sekä proosaa että lyriikkaa. Hänen esikoisteoksensa Halla ilmestyi vuonna 1985.
Lukukeskus
---
Perhesuhteet: Vanhemmat maanviljelijä Kauko Tirkkonen ja Eeva Siikanen.
Koulutus: Ylioppilas Leppävirran lukio, humanististen tieteiden kandidaatti 1979 Jyväskylän yliopisto.
Asuinpaikat. Leppävirta -1973, 1985-, Nilsiä 1977, Kuopio 1978-1979.
Otavan tunnustuspalkinto 1988
Pohjois-Savon taidepalkinto 2003
Lukukeskus
---
Perhesuhteet: Vanhemmat maanviljelijä Kauko Tirkkonen ja Eeva Siikanen.
Koulutus: Ylioppilas Leppävirran lukio, humanististen tieteiden kandidaatti 1979 Jyväskylän yliopisto.
Asuinpaikat. Leppävirta -1973, 1985-, Nilsiä 1977, Kuopio 1978-1979.
Otavan tunnustuspalkinto 1988
Pohjois-Savon taidepalkinto 2003
Tekstinäyte
Nyt palavasilmäiset nuorukaiset harhailevat rannoilla,/
on pajujen virittynyt hiljaisuus,/
ja minä Charlotta, muistan sinua; Aleksis,/
kun varasin sinulle diapamia omenankukkien puhkeamisen aikaan…/
Pienessä metsämökissä pitelin sinun päätäsi,/
toukokuun tuuli rämisytti ikkunaa,/
on pajujen virittynyt hiljaisuus,/
ja minä Charlotta, muistan sinua; Aleksis,/
kun varasin sinulle diapamia omenankukkien puhkeamisen aikaan…/
Pienessä metsämökissä pitelin sinun päätäsi,/
toukokuun tuuli rämisytti ikkunaa,/
soitan nyt sinulle ja sinä huudat: “Älä tule! Älä tule!”/
Ja muistojen lokki lentää kipeästi 54. kevään läpi, siivissään julma tieto pesimisestä,/
ylitalviset heinät; maa on pakotettu kasvuun, syntyminen on julmaa,/
tunnen sen, vanha nainen, riisuttu kaikista illuusioista,/
ympärillä kaikki luonnolliset merkit.
(teoksesta Unohdus, ntamo 2008)
Ja muistojen lokki lentää kipeästi 54. kevään läpi, siivissään julma tieto pesimisestä,/
ylitalviset heinät; maa on pakotettu kasvuun, syntyminen on julmaa,/
tunnen sen, vanha nainen, riisuttu kaikista illuusioista,/
ympärillä kaikki luonnolliset merkit.
(teoksesta Unohdus, ntamo 2008)