Susi, Pauliina

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Eva Persson

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Ruuhkavuosihan ei tarkkaan ottaen ole ensimmäinen romaanini. Ensimmäisen nimi on Kulissien takana, ja se on kirjoitettu käsin sinikantiseen ruutupaperivihkoon. Siinä on myös itse tehty, huolellisesti väritetty piirroskuvitus. Tarinassa neljä tyttöä ratkoo rikoksia jossain Helsingin laitamilla vähän Viisikko-tyyliin. Luin esikoiseni joitakin vuosia sitten omille lapsilleni ja meitä kaikkia nauratti kovasti.
Seuraavaa tuotostani en ole heille lukenut. Romanttinen tarina nimeltä Ruusupensas: noin 150 sivua palavaa nuorta lempeä ja hassuja väärinkäsityksiä – niin hirveä tekele, etten ole pystynyt lukemaan sitä itsekään. Muistaakseni siihen ei ollut tyytyväinen myöskään yhdeksän-kymmenvuotias minäni.

Tarinoiden kirjoittaminen jatkui. Koulussa aineitani luettiin ääneen tunneilla, nautin suuresti keskusteluista, joita ne herättivät. Kirjoitin näytelmän, jonka luokka esitti ja joka painettiin Opettaja-lehteen, osallistuin kirjoituskilpailuihin, tulin palkituksi ja minua haastateltiin radioon. Joskus viidentoista kieppeillä herkuttelin ajatuksella, voisiko minusta tulla kirjailija, olisiko minusta siihen. Kiehtova ajatus, pelottavakin. Silloin, ja yhä.

Alettuani opiskella ja saatuani lapset kaikki huvikseen kirjoittaminen jäi. Suhtauduin intomielisesti toimittajantyöhön, se tyydytti kirjoittamisenhaluni kokonaan. Perhe oli elätettävä, opinto- ja asuntolainoja lyhennettävä. Viisitoista vuotta kirjoitin vain rahasta, kuinka surullista.

Täytettyäni kolmekymmentä päätin: nyt jos koskaan. Ainakin on kokeiltava, olisiko minusta siihen. Olin ehtinyt elää, tiesin jo mitä haluan sanoa, mistä tarinan aloittaa.

Istuin alas. Ryhdyin työhön.

Kirjoittaminen teki minut eri tavalla onnelliseksi kuin mikään muu, tajusin kuinka paljon olin sitä kaivannut kaikki nämä vuodet. Enää en lopeta, jos se minusta on kiinni.

Elämäkertatietoa

Olen syntynyt Helsingissä, elänyt lapsuuttani ensin Kalliossa ja sitten kolmessa eri lähiössä. Kouluni kävin ja nuoruuteni vietin Järvenpäässä, radanvarressa. Koulun jälkeen juna vei minut Lahteen, etsimään omaa alaani kansanopiston yhteiskunnalliselle linjalle. Oma ala löytyi: pääsin opiskelemaan sosiologiaa ja viestintää Helsingin yliopistoon.
Ryhdyin tiedottajaksi ja sitten toimittajaksi, kirjoitin lehtijuttuja ja huseerasin toimitussihteerinä. Kolmekymmentä vuotta täytettyäni päätin, että nyt se on kirjoitettava, jos sen kirjoittaa aikoo. Oma kirja.
Sen tein, ja sille tielle jäin.

Mies löytyi Järvenpään Casinolta, koti vakiintui Vantaalle. Junarata kulkee kahden kilometrin päässä. Taloamme asuvat, inspiraatiota antavat ja arkea elävät myös kaksi kasvavaa tytärtä. Alakerran työhuoneessani on lukko ovessa ja tietokonepöydällä odottavat kuulosuojaimet, toimivaksi osoittautunut metsurien suosima malli.

palkinnot:
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 2005

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstejä antologioissa:

Sinä kuolet / Toim. Ari Liimatainen. Helsinki : Tammi, 2005.
Rakkaustarinat / Toim. Niina Miettinen. Helsinki : Otava, 2008.

Kuunnelmat:

Ruuhkavuosi. Helsinki : Ylen Radioteatteri, 2008.

Tietokirjallisuus:

Minuksi - Leena Harkimo. Helsinki : Edita, 2008.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia nykykertojia. 9 / Mari Viertola. Avain, 2012.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi