Alasalmi, Päivi

Pirkkalaiskirjailijat ry:n hallituksen jäsen

palkinnot:
Alasalmi on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon viidesti teoksillaan Onnellisia ihmisiä (1992), Vainola (1996), Turhamainen aasi (2009), Joenjoen laulu sekä Kultainen kissanpentu (2013) ja Sirkus Kummajuna (2023).

Alasalmen novellikokoelma Suden hetki oli vuonna 1995 Koskenkorva-palkintoehdokkaana. Samana vuonna Alasalmi sijoittui toiseksi italialaisessa Jean Monnet -kirjoituskilpailussa. Suurempaa julkisuutta Alasalmi sai vuonna 1996, kun goottilaista kartanoromantiikkaa parodioiva romaani Vainola asettiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Alasalmi sai 2001 koko tuotannostaan Gummeruksen Kaarlen palkinnon. Romaani Valkoinen nainen oli vuonna 2009 Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana.
Ensimmäisestä lastenkirjastaan, satukirjasta Turhamainen aasi (2009), Alasalmi sai vuonna 2010 Kaarlen palkinnon.

Muut myönnetyt palkinnot:
Alasalmi sai vuonna 2010 Akaan Viialan Yrittäjien myöntämän Tahto-patsaan, jonka kriteerinä on, että saaja on viialalainen ja on omalla työllään, sitkeydellään ja yritteliäisyydellään saanut aikaan merkittävää itselle ja yhteiskunnalle tai yhteisölle.


Päivi Alasalmi on rohkeista aiheistaan tunnettu akaalainen kirjailija. Alasalmen kaunokirjallinen tuotanto käsittää romaaneja, novellikokoelmia, satuja, kuunnelman, näytelmän, TV-sarjan käsikirjoituksen sekä tekstejä eri antologioissa. Tekstejä on käännetty EU-kielille, venäjäksi ja sloveeniksi.

Anarkistisen ja teräväsanaisen Päivi Alasalmen tie kirjailijaksi alkoi yksinkertaisesti. "Tarinoita alkoi tulla. Valitsin kirjailijan työn, koska olisin joka tapauksessa kirjoittanut."

Esikoisteos Saana (1988) herätti huomiota synkkyydellään ja kovuudellaan. "Kiihkon ja tuskan mustat kuviot ovat tuttuja jo 1980-luvun alun nuoresta suomalaisesta proosasta. Ne kertautuvat Päivi Alasalmen esikoisromaanissa Saana. Se kertoo seksuaalisesta murroksesta, joka paisuu ruhjovaksi purkaukseksi. Siinä yhdistyvät naisen vapautumisen ja tuhoutumisen aiheet." (HS 9.11.88, Vesa Karonen)

Teos Lopettajat (1990) jysäytti lukijoita nyrkillä silmään. Romaanissa pahuus purkautui väkivallaksi, maailma on mustunut entisestään. "Lopettajat on vihan, väkivallan ja yksinäisyyden kuvaus. Alasalmi kirjoittaa kaunistelemattomasti kuin Chandler: lyhytiskuiset repliikit kimpoilevat kuin luodit. Inhimillisen lämmön löytää vain rivien välistä." (KL 14.5.91, Seppo Järvinen)

Vainolassa kirjailija analysoi vihaa, petosta ja tunteettomuutta. Miljöö on kuitenkin yllättävä, romantiikasta tuttu kartanoympäristö, vieläpä maustettuna goottilaisilla kauhun kliseillä. Valinta on uhkarohkea, mutta onnistunut. "Päivi Alasalmi sukeltaa häpeilemättä melodraamaan, mutta hänen pohdintansa nostaa kerronnan itsestäänselvyyksien suosta. -- Alasalmen raikkaan aggressiivinen proosa harppaa kauas viihteen lukkiutuneista asetelmista, olkoonkin että paljon viihteellisin keinoin." (HS 7.9.96, Antti Majander)
Vainola noteerattiin kirjamarkkinoilla; se oli ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi 1996.

Vuonna 2000 ilmestyneestä Metsäläiset-romaanista on sanottu: "Vuosituhannenvaihteen nuorten aikuisten ihanteet ja asenteet ovat hänen uuden romaaninsa kiintoisinta ainesta. Puitteiltaan Metsäläiset on robinsonadi, maallemuuttajien tarina. Luonnon sylistä etsitään aitoa, parempaa elämää, kuten niin monesti ennen suomalaisessa kirjallisuudessa. -- Esikoisromaanistaan Saana (1988) lähtien Alasalmi on tutkinut tavalliseen elämään ja ihmissuhteisiin kätkeytyviä pelkoja, väkivaltaa ja epämääräistä kauhua." (HS 8.10.2000, Kaija Valkonen)
Vuonna 2002 ilmestyneessä romanissaan Ystävä sä naisien Alasalmi käsittelee vaikeita aiheita kuten väkivaltaa, kiusaamista ja uskonnollisia lahkoja. Romaanissa hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi joutuu arka, alistuva nainen.

Joenjoen laulu (2013) koostuu kolmesta pitkästä novellista, jotka sijoittuvat eri vuosisadoille, mutta nivoituvat teemoiltaan yhteen. "Alasalmen kieli ja kerronta virtaavat nautittavina ja kirkkaina kuin vesi Joenjoen kivien lomitse", toteaa Raija Hakala Aamulehdessä (21.10.2013). Teoksen ensimmäisessä osassa lukija saa oppaakseen 17-vuotiaan saamelaistytön, joka selittää saamelaisten tapoja. Toisen osan kertojana on Lars Levi Laestadius, hengellisen herätyksen kokeva pappi, puoliksi saamelaista sukujuurta. Kolmas osa kertoo etelässä pikkurikollisten parissa eläneestä Samista, joka synnyiseudulle palattuaan rakastuu nuoreen saamelaisaktivistiin. Jukka Koskelainen kirjoittaa arviossaan otsikolla Saamelaisten puolustus (HS 28.10.2013) seuraavasti: "Alasalmi on niin vahva kertoja, ettei asetelmallisuus pääse leimaamaan hänen romaaniaan. Ennen kaikkea ensimmäisessä osassa syntyy vaikuttava kuva saamelaisten elämästä aikana, jolloin kohtaamiset ulkomaailman kanssa olivat satunnaisia. -- Joenjoen laulussa Alasalmi loihtii yhteisön tunnun taitavasti, vie arjen puuhiin ja huoliin."

Tärkeitä kirjailijoita Alasalmelle ovat Doris Lessing, Jean Rhys ja Uuno Kailas. Teini-iässä hän koki Hubert Selbyn hengenheimolaisekseen.
Kirjoittamisensa nykyisiä lähtökohtia hän pohdiskelee: "Ihmiset ovat arvaamattomia ja heidän motiivinsa osittain selittämättömiä. Kirjoissa pitää olla samaa uskomattomuutta kuin elämässä, arjen äärimmäistä draamaa".

Luottamustehtävät:
10 vuotta Pirkkalaiskirjailijoiden hallituksessa
Taiken ja Kuvin kirjastoapurahalautakunnassa 2024–26