Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Ilkka, Elli-Marja

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
sadut
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Elämäkertatietoa
Opinnot ja työura:

Hämeenlinnan kiertokoulunopettajaseminaari 1913-14
Opettajana Kangasalla 1914-20
Maatilan emäntä 1928-
Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen julkaisujen avustaja 1925-50
Pellervo-lehden pakinoitsija 1948-65

Tekstinäyte
Mutta sinä yönä hän palasi takaisin niin hurjalla tuulella, ettei häntä koskaan oltu sellaisena nähty.
Alli pakeni lasten kanssa huoneesta toiseen, mies ammuskellen jäljessä. Alli sulki lujasti vierashuoneen oven ja luuli, että he nyt ovat turvassa, mutta siinä hän erehtyi, sillä mies väänsi kirveellä oven auki ja silloin Alli lähti juoksemaan saunaan kantaen sylissä nuorintaan. Toiset lapset juoksivat perässä. Oli huikea pakkanen. Lämpömittari näytti melkein kolmekymmentä astetta. Onneksi matka oli lyhyt. Kaikki he olivat paljain jaloin ja yöpukimissaan. Matti oli onneksi ehtinyt siepata Raunon vuoteesta lämpimän villahuovan ja se olikin nyt hyvään tarpeeseen. Sillä sauna oli lauantailliselta jo melko tavalla jäähtynyt. Neuvottomana Alli katseli ympärilleen. Lavalla tuntui vielä vähän lämpimältä. Alli laittoi sinne lapset riviin nukkumaan, pistäen vihdan kunkin pään alle ja sitten villahuovan poikittain peitteeksi. Isäntä ei yrittänytkään perässä.
Onneksi oli saunaan jäänyt kasa kuivia puita. Alli teki tulen. Pian nukkuivat muut, Matti vain itki. Alli meni hänen luoksensa ja hellästi pakoitti hänet hyvin lähelle toisia, jotta pysyisi lämpimänä. Sillä Matilla oli niin kylmä, että hampaat suussa kalisivat. Muutenkin hän oli kuin poissa suunniltaan. Itku ei tahtonut ollenkaan tauota. Viimein hänkin sitten nukkui. Ja Alli meni kohentamaan tulta. Hänenkin oli vilu.
Päivä oli jo puolillaan, kun isäntä astui tupaan. Hän istui äänetönnä takalle. Alli kävi hänen vierellensä ja kysyi:
- Mistä oikein se viimeöinen johtui?
- Älä kysele! vastasi mies jurosti.
- Minulla on oikeus kysyä ja sinun velvollisuutesi on vastata. .. Minä siedän yhtä ja toista, mutta sellainen ei käy päinsä - sillä siinä on vaarassa mennä henki. . .
- Ilmari yllytti minua.
Alli nosti leukaansa halveksuvasti. On siinäkin mies, joka lykkää syyn toisen niskoille. Mies huomasi hänen liikkeensä, mutta siitä huolimatta jatkoi:
- Hän sanoo, että minun on tehtävä vallankaappaus...
Alli puhkesi hermostuneeseen nauruun.
- Ja sinä teit - tosiaankin! Vaimo ja lapset ilman vaatteita talvipakkaseen... On siinä hieno diktaattori... On tosiaan... Hänen teki vielä mieli jatkaa, mutta sai hilllityksi itsensä.
Syntyi hetken äänettömyys. Viimein Alli kysyi hieman arasti:
- Oletko juonut kaikki, mitä näiden viikkojen aikana olet ansainnut?
Mies työnsi hänen käteensä setelitukon.
- Siinä on! Vie talteen!
Samassa tuli Matti koulusta. Hän astui arkana äitinsä luo punoittavin poskin.
- Äiti! Minun on vilu ja pää on kipeä.
- Onko ollut jo aamusta saakka?
- On!
- Miksi et, hyvänen aika, jäänyt kotiin. Minä en ehtinyt aamulla huomata sitä.
- En minä olisi jäänyt, kun oli niin mukava uskontoläksy, Matti kuiskasi äitinsä korvaan. - Oli se, kun Jeesus ajoi eräästä miehestä ulos riivaajan. Ja minä ajattelin koko ajan, että se on isä...
- Nyt sinun on mentävä vuoteeseen! käski Alli, haki asperiinin ja antoi sen pojalle.
Hetken kuluttua Matti jo nukkui.


(Kun kahleet katkeavat 1935)