Vitikka, Anja
Elämäkertatietoa
Asunut Joensuussa vuodesta 1938
Tekstinäyte
Sanna nousi ja käveli pihalle päin.
- Lepää nyt rauhassa. Päivällisellä ei ole vielä kiirettä, isä sanoi ystävällisesti.
- Sairaalassa kaikki paikat kiilsivät. Siellä jo päätin, että minun on heti ruvettava siivoamaan kun tulen kotiin.
Isä huokaisi nauraen. – Luulin jo, että saisimme pienen loman Liinan siivousraivolta. Mutta se on näköjään naisväen yhteinen pahe.
Pyyhkiessään isän huoneen lattiaa Sanna tunsi mielensä kumman apeaksi. Äsken rannassa kaikki oli tuntunut hyvältä, ja nyt oli melkein itkettävä olo. Onneksi saattoi touhuta, juosta edestakaisin pihalle ja sisään. Sanna oli ennenkin pannut merkille, että usein kun hän oli jostakin syystä onnellinen, tapahtui pian jotakin ikävää. Tai ellei tapahtunutkaan, hän pelkäsi sitä kuitenkin. Johtuivatko nämä vaihtelevat mielialat siitä, että hän oli tulossa aikuiseksi. Hän ei osannut olla huoleton. Sannasta tuntui, että mattojen paiskeleminen pihanurmeen lievitti vähän, tukahdutti orastavan huolen idun. Hän oli varmasti ihan hullu.
[Kotikesä. WSOY 1960, s. 29-30]
- Lepää nyt rauhassa. Päivällisellä ei ole vielä kiirettä, isä sanoi ystävällisesti.
- Sairaalassa kaikki paikat kiilsivät. Siellä jo päätin, että minun on heti ruvettava siivoamaan kun tulen kotiin.
Isä huokaisi nauraen. – Luulin jo, että saisimme pienen loman Liinan siivousraivolta. Mutta se on näköjään naisväen yhteinen pahe.
Pyyhkiessään isän huoneen lattiaa Sanna tunsi mielensä kumman apeaksi. Äsken rannassa kaikki oli tuntunut hyvältä, ja nyt oli melkein itkettävä olo. Onneksi saattoi touhuta, juosta edestakaisin pihalle ja sisään. Sanna oli ennenkin pannut merkille, että usein kun hän oli jostakin syystä onnellinen, tapahtui pian jotakin ikävää. Tai ellei tapahtunutkaan, hän pelkäsi sitä kuitenkin. Johtuivatko nämä vaihtelevat mielialat siitä, että hän oli tulossa aikuiseksi. Hän ei osannut olla huoleton. Sannasta tuntui, että mattojen paiskeleminen pihanurmeen lievitti vähän, tukahdutti orastavan huolen idun. Hän oli varmasti ihan hullu.
[Kotikesä. WSOY 1960, s. 29-30]