Havaste, Paula

Kirjailija minusta tuli 2003, kun esikoisromaanini ilmestyi. Se sai nopeasti jatkoa: kaksi seuraavaa osaa ilmestyi vuoden välein ja tämän Lapinmaa-sarjan viimeinen osa 2008. Väliin mahtui runoteos, saturomaani ja kolme lastenkirjaa. Uusi romaanisarja alkaa 2010.
Kirjoitan mielelläni Lapista, sen maisemista, ja jos päästän pienen pateettisuuden ilmaisuuni, Lapin sielusta. Eteläinen Lappi, Rovaniemen seutu, on minulle tuttu ja rakas. Siksi siitä on helppo kirjoittaa.

Monessa kirjassani on myös vahva emansipaation liekki. Kirjoitan vahvoista naisista ja naisen vahvuuksista, siitä miten he selvisivät elämässään jo aikana ennen meitä. Esiäideistämme voi oppia paljon, emmekä me niin paljoa ole ehtineet muutamassa vuosisadassa muuttua, ettemme heidän elämänsä onnia ja huolia tunnistaisi. Monia muitakin "sanomia" kirjoistani voi löytää, halutessaan. Niitä on kirjailijan turha julistaa. Jos ne eivät kirjoja lukemalla avaudu, niin eivät ne silloin lukijaa kosketa.

Elämässä on paljon tärkeitä ja mahtavia asioita. Olen onnellinen voidessani olla kolmen lapsen äiti, perheen äiti ja leipätyössä, josta nautin kovasti. Tuntuu kuin elämiä olisi kolme rinnakkain: äidin, uranaisen ja kirjailijan elämä. Kaikki ovat vaativia ja aikaa viepiä, mutta jokaiseen uppoaa vuorollaan niin kiihkeästi, että muut kaksi unohtuvat. Siksi työ on lepoa äidin roolista ja kirjoittamisesta, kirjoittaminen taas vie hetkessä suunnattoman kauas. Kun kirjoittamiseen uppoutuu, pääsee aivan muihin maailmoihin ja aikoihin.


MAKUASIOITA:

Lempiklassikkokirjojani ovat Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Aaro Hellaakosken Jääpeili, Salman Rushdien Saatanalliset säkeet, Edgar Rice Burroughsin Tarzan ja Oparin aarteet, Umberto Econ Ruusun nimi, Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, William Shakespearen Hamlet, Philip Pullmanin Universumien tomu, Raymond Chandlerin Pitkät jäähyväiset, Gabriel García Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Eric Carlen Pikku toukka paksulainen, José Saramagon Kivinen lautta, Ursula K. Le Guinin Pimeyden vasen käsi, Hermann Hessen Arosusi, Kristiina Louhen Ainon äiti on vihainen, James Joycen Odysseus, J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta, Aapelin Pikku Pietarin piha, Stanislav Lemin Kyberias, Uuno Kailaan Runoja ja Jukka Parkkisen Korppi ja korven veikot. Muutamia tärkeimpiä mainitakseni.

Rakastan sumuista maisemaa, teerien kukerrusta, unelta tuoksuvaa lasta, virnistävää koirannaamaa liian varhain aamulla, uunimakkaraa juustokuorrutuksella, maastossa laukkaamista, uusien asioiden opiskelua, vanhoja kehnoja tv-sarjauusintoja, puhtaita lakanoita saunan jälkeen, järvessä uimista, kukkapenkkien nyppimistä ja kirjoittamista.


Käsin vai koneella?

On mielenkiintoista, miten äkkiä käsin kirjoittamisesta tulee tuskallisen vaikeaa. Käsin kirjoitettuna tekstikään ei enää kuulosta minulta, hassua kyllä. Luulisi, että käsin kirjoittaen mukaan tulisi oman käden liikkeen ja tekstin muodon kautta jotakin aivan keskeistä ihmisestä, mutta nopeammin syntyvä ja korjailua kestävä tekstinkäsittelykirjoittaminen mahdollistaa myös erilaisen tyylin.

Vaikka tietokone tuhoaa käsialan ja nähtävästi myös käsin kirjoittamisen tradition, siitä on hämmentävän paljon iloa. Luulen, että ilman tietokonetta olisin jättänyt kirjojen tekemisen toisten huoleksi, niin selvästi kirjoitustekniikkani nojaa välineeseen. Olen sporadinen kirjoittaja, joka kirjoittaa palasia silloin tällöin sinne tänne, palaa yhä uudestaan ja uudestaan entiseen tekstiin sitä parantelemaan, ja samalla sitä tulee yllätyksekseen lisäilleeksi uusia tarinan rimusia ja juonenkäänteitä jo valmiina pitämäänsä tekstiin. Tämä ei olisi mahdollista ilman tietokonetta, joka kirjoittaa nöyrästi puhtaaksi yhä uudelleen ja uudelleen,loputtomasti. Oivallinen sihteeri!

Tietokoneen avulla voi myös tekstin kirjoittamisen lomassa kätevästi ja aikailematta hakea pientä tai isoa tietoa Internetistä, jonka vaikuttava tietomassa sopii erityisen hyvin kaunokirjailijalle. Internethän ei ole tietolähteenä aina suinkaan uskottava, mutta kaunokirjailijaa se ei huoleta samalla tavalla kuin tutkijaa huolettaisi. Joka tapauksessa muuntelen enemmän tai vähemmän reaalimaailman ilmiöitä niistä tarinaa kirjoittaessani - sitähän kirjailijan työ ja tehtävä on.

Juuri tällä hetkellä olen jälleen kirjoitustyössäni intomielisessä vaiheessa. Trilogiaani on tulossa vielä neljäs osa - eihän se kai muuten aito TRIlogia olisi? Kirjan on tarkoitus ilmestyä syksyllä 2007, ja se päättää sarjan (ainakin näillä näkymin). On varmaankin helppo arvata, kuka on tällaisen kirjan päähenkilö. En tietenkään kerro sitä, täytyyhän jotakin yllätystä olla luvassa!

Ensi syksynä minulta ilmestyy kaksi lastenkirjaa: elokuussa pienten lasten kuvakirja maalle muuttavasta pikkupojasta sekä suuri satukirja, nostalginen ja vähän kaihoisa, syvämietteinen ja täynnä Lapin lumoa. Lapsille on mukana somia eläinhahmoja ja huumoria sekä tietysti jännittävä yhteenotto pahan Staalon kanssa. Päähenkilö on kaikille tuttu valkopartainen mieshenkilö.

Paula Havaste, joulukuu 2005