Pääkkönen, Väinö
Tekstinäyte
Nuori sotilas seisoi komppanianpäällikön komentokorsussa odottaen lomapapereitaan. Hän katseli ulkonaisesti rauhallisena ympärilleen esimiehen selaillessa papereita. Sotilaan ajatukset kiersivät kuitenkin lakkaamatta isässä, jonka hautajaisia varten hän oli saamassa lomaa. Hänen sydämensä takoi kiivaasti. Papereita antaessaan komppanianpäällikkö sanoi:
- Saatte nyt viikon loman, mutta muistakaakin tulla takaisin. Älkää tehkö niin kuin vanhemmat veljenne. Heidät tullaan ampumaan rintamakarkureina heti, kun heidät saadaan kiinni. Poika ei vastannut mitään, otti vain paperit vastaan ja sulloi ne hajamielisenä taskuunsa. Hän oli kuin unessa. Ajatukset pyörivät kaukana, kotona. Lieneekö kuullutkaan, mitä hänelle sanottiin. Hän heräsi todellisuuteen komppanianpäällikön jatkaessa:
- Veljenne saattavat jo parasta aikaa seistä teloitusryhmän edessä.
Poika säpsähti ja kysäisi hätääntyneenä:
- Onko heidät. . .
- Tietojeni mukaan ei vielä, mutta kyllä heidät pian kiinni saadaan.
Poika huokaisi helpottuneena:
- Se on hyvä. . .
- Mitä sanoitte, ärjäisi komppanianpäällikkö, puolustattekos te rikollisia? Minä voin vaikka estää lomanne jos niikseen tulee.
- En, herra kapteeni, en puolusta rikollisia, mutta he ovat sentään veljiäni.
- Vai veljiänne ja kehtaatte vielä tunnustaakin. Isänmaan pettureita he ovat. Täällä rintamalla teidän todelliset veljenne ovat. He ovat taistelussa karaistuneita aseveljiä ja te olette yksi heistä. Olette ollut hyvä sotilas. Olen teihin erittäin tyytyväinen. Olette saanut urhoollisuudesta ylennyksen korpraaliksi. Lomalta palattuanne teen teistä alikersantin. Olette parantanut sukunne mainetta. Isänne ja veljenne ovat ryssän kätyreitä. No, isästänne ei kannata puhua, hän on saanut petoksestaan tuomion. Samanlaiset tuomiot odottavat veljiännekin. Jollei ennen, niin ainakin rauhan tultua. Kun ryssä on lyöty, on meillä parempaa aikaa siivota kotirintama kommunisteista ja muista pettureista. Kaikki tulevat kyllä aikanaan saamaan tuomionsa. Pitäkää tämä mielessänne ja palatkaa määräaikana komppaniaan. Voitte mennä, auto odottaa. Poika ei vastannut mitään. Hän painoi hiljaa komentokorsun oven kiinni ja juoksi lomalaisia kuljettavaan autoon.
Sotilas asteli iltahämärissä kotiaan kohti. Monet ristiriitaiset ajatukset myllersivät hänen mielessään. Mitä isälle oli oikein tapahtunut, miksi isä oli tapettu? Eihän vanha mies ollut koskaan tehnyt kellekään mitään pahaa. Ainahan hän oli pyrkinyt auttamaan toisia ihmisiä, jos vain oli voinut. Miksi siis? Matka joutui nopeaan ja hetken kuluttua häämötti pieni harmaa talo metsätien päässä. Talo oli metsän keskellä; sen ympärille oli raivattu muutama hehtaari peltoa, jonka takaa näkyi usvainen suo. Veräjän luona poika pysähtyi. Monet mielikuvat lapsuudesta ja isästä tulivat nyt hänen mieleensä. Isä oli kerran sanonut heille pojille:
- Olen nämä pellot yksin raivannut. Kun te pojat tulette aikuisiksi, otamme tuon suon. Ojitamme ja nostamme ylös. Silloin Suonpäästä tulee iso talo. Saamme toistakymmentä hehtaaria lisää peltoa.
Nyt pojat olivat miehiä. Usvainen suo odotti yhä raivaajiaan. Isä oli kuollut ja molemmat vanhemmat veljet olivat menneet metsäkaartiin. He eivät olleet suostuneet enää palaamaan lomaltaan takaisin rintamalle. Heistä ei nyt ainakaan olisi suonraivaajiksi, sillä he joutuisivat heti pidätetyiksi. Poika huokaisi ääneen:
- Niin, ja isä. Onkohan äiti laittanut isän riiheen tai saunan parveen?
Poika havahtui ajatuksistaan, sillä portin rasahdus herätti pihalla nukkuvan koiran, joka alkoi heti haukkua vihaisena. Poika kutsui koiraa:
- Pyry, Pyry tse, tule tänne.
(Usva hälvenee 1977)
- Veljenne saattavat jo parasta aikaa seistä teloitusryhmän edessä.
Poika säpsähti ja kysäisi hätääntyneenä:
- Onko heidät. . .
- Tietojeni mukaan ei vielä, mutta kyllä heidät pian kiinni saadaan.
Poika huokaisi helpottuneena:
- Se on hyvä. . .
- Mitä sanoitte, ärjäisi komppanianpäällikkö, puolustattekos te rikollisia? Minä voin vaikka estää lomanne jos niikseen tulee.
- En, herra kapteeni, en puolusta rikollisia, mutta he ovat sentään veljiäni.
- Vai veljiänne ja kehtaatte vielä tunnustaakin. Isänmaan pettureita he ovat. Täällä rintamalla teidän todelliset veljenne ovat. He ovat taistelussa karaistuneita aseveljiä ja te olette yksi heistä. Olette ollut hyvä sotilas. Olen teihin erittäin tyytyväinen. Olette saanut urhoollisuudesta ylennyksen korpraaliksi. Lomalta palattuanne teen teistä alikersantin. Olette parantanut sukunne mainetta. Isänne ja veljenne ovat ryssän kätyreitä. No, isästänne ei kannata puhua, hän on saanut petoksestaan tuomion. Samanlaiset tuomiot odottavat veljiännekin. Jollei ennen, niin ainakin rauhan tultua. Kun ryssä on lyöty, on meillä parempaa aikaa siivota kotirintama kommunisteista ja muista pettureista. Kaikki tulevat kyllä aikanaan saamaan tuomionsa. Pitäkää tämä mielessänne ja palatkaa määräaikana komppaniaan. Voitte mennä, auto odottaa. Poika ei vastannut mitään. Hän painoi hiljaa komentokorsun oven kiinni ja juoksi lomalaisia kuljettavaan autoon.
Sotilas asteli iltahämärissä kotiaan kohti. Monet ristiriitaiset ajatukset myllersivät hänen mielessään. Mitä isälle oli oikein tapahtunut, miksi isä oli tapettu? Eihän vanha mies ollut koskaan tehnyt kellekään mitään pahaa. Ainahan hän oli pyrkinyt auttamaan toisia ihmisiä, jos vain oli voinut. Miksi siis? Matka joutui nopeaan ja hetken kuluttua häämötti pieni harmaa talo metsätien päässä. Talo oli metsän keskellä; sen ympärille oli raivattu muutama hehtaari peltoa, jonka takaa näkyi usvainen suo. Veräjän luona poika pysähtyi. Monet mielikuvat lapsuudesta ja isästä tulivat nyt hänen mieleensä. Isä oli kerran sanonut heille pojille:
- Olen nämä pellot yksin raivannut. Kun te pojat tulette aikuisiksi, otamme tuon suon. Ojitamme ja nostamme ylös. Silloin Suonpäästä tulee iso talo. Saamme toistakymmentä hehtaaria lisää peltoa.
Nyt pojat olivat miehiä. Usvainen suo odotti yhä raivaajiaan. Isä oli kuollut ja molemmat vanhemmat veljet olivat menneet metsäkaartiin. He eivät olleet suostuneet enää palaamaan lomaltaan takaisin rintamalle. Heistä ei nyt ainakaan olisi suonraivaajiksi, sillä he joutuisivat heti pidätetyiksi. Poika huokaisi ääneen:
- Niin, ja isä. Onkohan äiti laittanut isän riiheen tai saunan parveen?
Poika havahtui ajatuksistaan, sillä portin rasahdus herätti pihalla nukkuvan koiran, joka alkoi heti haukkua vihaisena. Poika kutsui koiraa:
- Pyry, Pyry tse, tule tänne.
(Usva hälvenee 1977)