Sipilä, Jarkko

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Lauri Mannermaa

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

kokoomateokset

Nimi

Tyyppi

novellit

Tyyppi

tietokirjat

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kokoomateokset

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

kokoomateokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

novellit

Tyyppi

romaanit

Muut teokset

Tyyppi

fyysinen teos

Muut teokset (kääntäjänä)

Tyyppi

fyysinen teos

Kirjailijan omat sanat

Paha vai hyvä paikka?
Onko vankila paha vai hyvä paikka? Tarkastelen kysymystä puhtaasti omasta näkökulmastani. Tai oikeammin näkökulmistani. Niitä on nimittäin kaksi: toimittajan ja dekkarikirjailijan näkökulmat.

Dekkarikirjailijan näkökulma
Dekkarikirjailija pyrkii viemään lukijat matkalle, kertomaan näille tarinan. Tyylejä ja lajeja on monia. Itse pyrin realismiin ja viihdyttämään lukijaa - kertomaan myös sellaisesta, jota lukija ei itse ole nähnyt tai kokenut.

Dekkarikirjailija voi viedä lukijan vaikka Sörkan vankilaan, jossa huumepomo Pesola lusikoi kesäkeittoa (Tappokäsky 2002).

Pesola vilkaisi seinän kelloa: kaksikymmentä vaille kaksitoista. Hän äyskäröi viimeiset porkkanapalat suuhunsa ja nielaisi. Hän otti muovisen keittolautasen käteensä ja paiskasi sen voimalla lattiaan. Lautanen ei hajonnut, mutta meteli katkaisi ruokalan puheensorinan saman tien.
Ovensuussa seissyt vartija tuli kiireellä paikalle. - Mikä hätänä, Pesola? Siilitukkainen nuori univormumies kysyi.
- Keitä saatanoita tänne värvätään keittäjiksi? Pesola mesosi.
- Ota iisisti, vartija rauhoitteli.
- Ottaisin, jos joskus saisi kelpo ruokaa!

Kirjailijalle vankila on mainio paikka. Ne ovat suljettuja laitoksia, joissa harva on käynyt. Ne kuuluvat rikollisuuteen kuin revolveri käteen. Vankilaan voi sijoittaa minkälaisen henkilön tahansa: onnettomasta huumehörhöstä valkokaulusrahamieheen.

- Hei, me syödään tätä samaa safkaa, vartija sanoi. Mies puhui totta, vartijoilla ei ollut
lupaa tilata pizzataksia, vaan he aterioivat samasta keittiöstä.
- Joo, niin varmaan, Pesola sanoi ja nousi.
- Siivootko jälkesi, vanginvartija sanoi hivenen uhkaavaan sävyyn. Tapahtumaa seurasivat kaikki ruokalan vangit. Kyse oli nyt myös vahdin arvovallasta.
Viereisestä pöydästä nousi näädän näköinen mies. - Mä hoidan, mies sanoi ja alkoi siivota Pesolan ruuanjämiä.


Vankilatausta auttaa henkilöhahmon luomisessa. Vankilasta voi paeta - tai siellä voi vaikkapa suunnitella ja tehdä rikoksia, kuten Tappokäskyssä Pesola teki.

Vankila antaa dekkarikirjailijalle vapauksia. Kirjailijalle vankila on hyvä paikka.

Rikostoimittajan näkökulma
Rikostoimittajan näkökulma on erilainen. Kun kirjailija voi kuvitella, toimittajan on ehdottomasti pysyttävä totuudessa. Vaihtoehtoa ei ole. Hyviä uutisia vankiloista ei löydy.

Helsingin huumepoliisi on tehnyt suuren amfetamiinitakavarikon. Huumejutusta epäillään vankilassa istuneita suomalaismiehiä, jotka vankilomillaan pyörittivät isoa amfetamiinikauppaa. Takavarikkoon on saatu kymmenen kiloa amfetamiinia. (MTV3 uutiset 13.1.2004)

Rikosjournalismi ei nykyisin tyydy vain raportoimaan poliisilta ja oikeussalista saamiaan tietoja. Klassinen kysymyksen asettelu mitä-missä-milloin ei riitä. Rikosjournalimista rikollisuutta tarkastellaan yhä enemmän laajemmasta näkökulmasta.

Rikoskulttuuri on muuttunut monta kertaa kovemmaksi. Se näkyy myös vankiloissa venäläisen vankilakulttuurin voimistumisena. (MTV3 uutiset 17.4.2003)

Miten rikollisuus muuttuu, mitä ovat sen ilmiöt ja miten rikollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan? Järjestäytyneen ammattirikollisuuden ohella suhteellisen uusia ilmiöitä ovat huumerikollisuus seurannaisilmiöineen, kansainvälinen rikollisuus, talousrikollisuus ja turkisiskut. Samalla pinnalle on noussut kriminaalipolitiikka ja oikeuslaitoksen toiminta.

Sakkovankien määrää aiotaan vähentää. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön selvitysmiehet ehdottavat, että sakkonsa maksamatta jättänyttä ei enää voitaisi passittaa vankilaan, jos tämä olisi varaton. (MTV3 uutiset 15.5.2003)

Rikollisuudesta on paljon tietoa. Keskeisintä on oikeudenkäynnin julkisuuden periaate, johon liittyy poliisinkin tiedottaminen. Suomessa rikosoikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia. Kuka tahansa voi mennä oikeussaliin katsomaan niitä. Tämä on tärkeä oikeusvaltion periaate.

Kun rikoskirjalija pääsi mielikuvituksellaan vankilan ruokasaliin, toimittaja iskee nenänsä vankilan porttiin.

Toki vankiloista on saatavissa paljon numerotietoa, mutta ongelma on nimitiedon puute. Tieto rangaistusta suorittavien henkilöllisyydestä ovat salassa pidettäviä. Tämä aiheuttaa julkisuusvajeen. Suorittaako ehdottomaan vankeuteen tuomittu henkilö tuomionsa, ja jos suorittaa, niin millaisessa laitoksessa ja missä olosuhteissa. Näitä tietoja ei ole saatavissa mistään. Tämä avoimuuden puute tekee vankilasta toimittajan näkökulmasta pahan paikan.

Elämäkertatietoa

toimet:
rikostoimittaja 1984-1989, rakennusmies, autokuski, opiskelija, freelance-toimittaja 1990-1996, rikos- ja oikeustoimittaja Helsingin Sanomissa 1996-, rikos- ja oikeustoimittaja MTV3 uutisissa

opinnot: tekn. yo
Sanoma Oy:n toimittajakoulu 1989-90

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kuunnelmia:

Voitonmerkki, 1994
Vedonlyöjät, 1994
Taksikuski, 1994
Pilvee, pilvee, 1994
Partio 388, 1994
Kilikalikeikka, 1994
Karkuri, 1994
Tämä on ryöstö, 1995
Perässäroikkuja, 1995
Nimbus, 1995
Kuulustelu, 1995
Kuponki, 1995

Sarjakuvia:

1961 - Noottikriisi saalistajat (Korkeajännitys: Vaaran vuodet). Egmont Kustannus Oy Ab 2004
Aavikon leijonat (Rauhanturvaajien Korkeajännitys). Egmont Kustannus Oy Ab 2006

Tekstinäyte

Hiacea ei missään nimessä voitu ajaa poliisitalolle. Kaikki johtolangat - uhrin vammat, kuidut, sormenjäljet ja dna - olivat autossa. Kuljettajan tai apurin paikalta voisi löytyä esimerkiksi samanlainen vaatekuitu kuin ruumiista tai vaikkapa käärön teipeistä. Jälkiä ei sopinut sotkea. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana, sillä näitä minuutteja saatettaisiin hyvinkin puida aikanaan oikeussalissa jopa päiviä.
Takamäki ei ollut enää vuosiin jaksanut suhtautua henkirikoksiin tunteella. Lapsimurhat vielä sävähdyttivät, mutta ne olivat, onneksi, erittäin poikkeuksellisia. Ruumiin hajuun tottui. Vaikka kokonaiskuva oli sumea, tämäniltainen tapaus ei vaikuttanut kovinkaan hankalalta - ainakaan periaatteessa. Kaksi epäiltyä oli saatu niin sanotusti rysän päältä kiinni: Hiace-miesten olisi aika hankala selittää ruumista tavaratilassa.

Kosketuslaukaus, 2001

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia dekkarikirjailijoita. Ari Haasio. Btj, 2001.

Kotimaisia nykykertojia 3. Toim. Kari-Otso Nevaluoma. BTJ Kirjastopalvelu 2000.

Suomalaisia rikoskirjailijoita / Timo Kukkola. 1998.
Videot

Elävän arkiston upotuskoodi