Sipilä, Jarkko

Dekkarikirjailija voi viedä lukijan vaikka Sörkan vankilaan, jossa huumepomo Pesola lusikoi kesäkeittoa (Tappokäsky 2002).

Pesola vilkaisi seinän kelloa: kaksikymmentä vaille kaksitoista. Hän äyskäröi viimeiset porkkanapalat suuhunsa ja nielaisi. Hän otti muovisen keittolautasen käteensä ja paiskasi sen voimalla lattiaan. Lautanen ei hajonnut, mutta meteli katkaisi ruokalan puheensorinan saman tien.
Ovensuussa seissyt vartija tuli kiireellä paikalle. - Mikä hätänä, Pesola? Siilitukkainen nuori univormumies kysyi.
- Keitä saatanoita tänne värvätään keittäjiksi? Pesola mesosi.
- Ota iisisti, vartija rauhoitteli.
- Ottaisin, jos joskus saisi kelpo ruokaa!

Kirjailijalle vankila on mainio paikka. Ne ovat suljettuja laitoksia, joissa harva on käynyt. Ne kuuluvat rikollisuuteen kuin revolveri käteen. Vankilaan voi sijoittaa minkälaisen henkilön tahansa: onnettomasta huumehörhöstä valkokaulusrahamieheen.

- Hei, me syödään tätä samaa safkaa, vartija sanoi. Mies puhui totta, vartijoilla ei ollut
lupaa tilata pizzataksia, vaan he aterioivat samasta keittiöstä.
- Joo, niin varmaan, Pesola sanoi ja nousi.
- Siivootko jälkesi, vanginvartija sanoi hivenen uhkaavaan sävyyn. Tapahtumaa seurasivat kaikki ruokalan vangit. Kyse oli nyt myös vahdin arvovallasta.
Viereisestä pöydästä nousi näädän näköinen mies. - Mä hoidan, mies sanoi ja alkoi siivota Pesolan ruuanjämiä.


Vankilatausta auttaa henkilöhahmon luomisessa. Vankilasta voi paeta - tai siellä voi vaikkapa suunnitella ja tehdä rikoksia, kuten Tappokäskyssä Pesola teki.

Vankila antaa dekkarikirjailijalle vapauksia. Kirjailijalle vankila on hyvä paikka.

Rikostoimittajan näkökulma
Rikostoimittajan näkökulma on erilainen. Kun kirjailija voi kuvitella, toimittajan on ehdottomasti pysyttävä totuudessa. Vaihtoehtoa ei ole. Hyviä uutisia vankiloista ei löydy.

Helsingin huumepoliisi on tehnyt suuren amfetamiinitakavarikon. Huumejutusta epäillään vankilassa istuneita suomalaismiehiä, jotka vankilomillaan pyörittivät isoa amfetamiinikauppaa. Takavarikkoon on saatu kymmenen kiloa amfetamiinia. (MTV3 uutiset 13.1.2004)

Rikosjournalismi ei nykyisin tyydy vain raportoimaan poliisilta ja oikeussalista saamiaan tietoja. Klassinen kysymyksen asettelu mitä-missä-milloin ei riitä. Rikosjournalimista rikollisuutta tarkastellaan yhä enemmän laajemmasta näkökulmasta.

Rikoskulttuuri on muuttunut monta kertaa kovemmaksi. Se näkyy myös vankiloissa venäläisen vankilakulttuurin voimistumisena. (MTV3 uutiset 17.4.2003)

Miten rikollisuus muuttuu, mitä ovat sen ilmiöt ja miten rikollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan? Järjestäytyneen ammattirikollisuuden ohella suhteellisen uusia ilmiöitä ovat huumerikollisuus seurannaisilmiöineen, kansainvälinen rikollisuus, talousrikollisuus ja turkisiskut. Samalla pinnalle on noussut kriminaalipolitiikka ja oikeuslaitoksen toiminta.

Sakkovankien määrää aiotaan vähentää. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön selvitysmiehet ehdottavat, että sakkonsa maksamatta jättänyttä ei enää voitaisi passittaa vankilaan, jos tämä olisi varaton. (MTV3 uutiset 15.5.2003)

Rikollisuudesta on paljon tietoa. Keskeisintä on oikeudenkäynnin julkisuuden periaate, johon liittyy poliisinkin tiedottaminen. Suomessa rikosoikeudenkäynnit ovat pääsääntöisesti julkisia. Kuka tahansa voi mennä oikeussaliin katsomaan niitä. Tämä on tärkeä oikeusvaltion periaate.

Kun rikoskirjalija pääsi mielikuvituksellaan vankilan ruokasaliin, toimittaja iskee nenänsä vankilan porttiin.

Toki vankiloista on saatavissa paljon numerotietoa, mutta ongelma on nimitiedon puute. Tieto rangaistusta suorittavien henkilöllisyydestä ovat salassa pidettäviä. Tämä aiheuttaa julkisuusvajeen. Suorittaako ehdottomaan vankeuteen tuomittu henkilö tuomionsa, ja jos suorittaa, niin millaisessa laitoksessa ja missä olosuhteissa. Näitä tietoja ei ole saatavissa mistään. Tämä avoimuuden puute tekee vankilasta toimittajan näkökulmasta pahan paikan.