Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Sorri, Teo

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: kirjailijan kotiarkisto
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Koulutus tai tutkinto
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
novellikokoelmat
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
romaanit
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan omat sanat
Kirjoittamiseen motivoi halu jakaa elämänkokemuksia. Minulle läheisiä aiheita ovat Erämaan ihmiset ja heidän elämänsä. Lempikirjani on "Hiljaa Virtaa Don".
Elämäkertatietoa
Olen syntynyt Valtimolla nimismiehen esikoisena, lapsuusvuodet Kuolemajärvellä ja Jaakkimassa, kansakouluun Juuassa, oppikoulun pääsykokeissa Joensuussa, oppikouluun Nurmeksessa.

Isoisä aikanaan Liperin kirkkoherra, isä s. Liperissä 1896, isoisä Samuli Kuikka s. Polvijärvellä.

Harrastukset: metsästys, kalastus, perinne, historia.

Ura:
Keskikoulu
Opetusupseeri Pohjan Prikaatissa
Puolustusvoimien palveluksessa Oulussa
Sotilaseläke 1976

Toimittajana, toimitussihteerinä Kemissä.
Keminmaan kunnanvaltuusto kolme kautta.

Vapaa kirjailija vuodesta 1990-

Asui Oulussa, oli kapteeni evp, tietokirjailija ja freelance-toimittaja. Sorri oli Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, Kainuun Isa Asp-seuran varapuheenjohtaja, Pohjois-Pohjanmaa Sotaveteraanit lehtitoimikunnan jäsen, Oulun Kansallisen Kulttuuriseuranhallituksen jäsen sekä toimi Suomen Tietokirjailijat Oulun nimistötoimikunnan puheenjohtajana vuosina 2005-2008.

Teo Sorri on julkaissut muistelmateoksen Ossi : huutolaispoika ja veteraani (2003) sekä lukuisia artikkeleita mm. paikallis- ja erälehdissä. Hän on osallistunut myös kotiseutuaiheisten julkaisujen toimittamiseen. Sorri on saanut useita apurahoja (mm. Tietokirjailijat, kulttuurilautakunta, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö).

Tuotantoa:
Mm. Kirjoittajana teoksessa Isänmaa pelastui (1990), Katselmus yli pyytöjen (1995)
Toimittajana ja kirjoittajana Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939-1945.
Kirjoittajana Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen Jatuli-sarjassa.
Kirjoittajana ja toimittajana Kotiseutuni (1988).
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muu tuotanto

Neljän sodan veteraani. Omakustanne 2012. Teppo Sorrin elämäkerta

Mukana julkaisuissa:

* Jatuli. 22. 1992. Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Keisarintie : matkailuvaltti Kemi-Keminmaa-Torniolle? / Teo Sorri.s. 112 -132.
* Jatuli. 23. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. 1994. Hyvä lukija / Teo Sorri.
* Jatuli. 24. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys 1996, s. 208-214. Valmarinniemen mamssellimyllyn tarina / Teo Sorri.
* Jatuli. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. XVIII. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Kemin nimismiespiirin apulaisnimismiehen toimia 56 vuoden takaa / Teo Sorri.
* Kotiseutuni Keminmaa. Toim. Marja Partanen, Liisa Kähkönen, Teo Sorri. Keminmaa, 1988.
* Sutela, Pauli. Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939-1945. Koottu Pauli Sutelan kirjoituksista. Toim. Teo Sorri. Kemin kotiseutu- ja museoyhdistys, 1993.
Tekstinäyte
Rovan Äijän elämä oli ollut tavallisen ihmisen elämän kaltainen, niin kuin kiveliön virta, jossa on kohisevia koskia ja niiden pyörteitä, vaahtoa ja pärskeitä, tummia putaita, niitä surullisia järviä, joista Rovan Äijä oli usein puhunut, seisovaa sameaa ja haisevaa vettä, myötävirtaa ja vastavirtaa ja putouksia, kiviä ja karikkoja. Joskus Rovan Äijän elämänvirtaa oli peittänyt jää ja lumi. Vain koskien kiivaana juoksevissa vesissä oli voinut nähdä elämänveden kohmeisen juoksun. Kovin oli myös, useinkin, ollut mutkainen Rovan Äijän elämänvirran suunta. Joskus mutkat olivat olleet niin mutkaiset, ettei matka tuntunut enää jatkuvan eteenpäin, pikemminkin taakse.

Havahduin huomaamaan myös, että onneksi sentään Rovan Äijän elämänvirrassa oli ollut hetkiä, jolloin virta oli välkehtinyt levollisena ja kirkkaana auringon, kuun tai tähtien säteissä.

Silmälleen haudattu 1994, sivu 108.