Pakkanen, Mervi

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Sanojen merkitys ei ole sama kaikille. Se kiehtoo. Ihminen ja sanat ovat yllätyksellisiä jo erikseen, mutta yhdessä tutkittuna ja kohdattuna ne ovat lisäksi viehättäviä ja ikuisesti uusia puolia paljastavia.

Elämäkertatietoa

Mervi Pakkanen hallitsee kirjoittamisen keinot asiateksteissään ja proosassaan. Hän puolustaa avoimuutta ja jokaisen oikeutta tulla kuulluksi ja muistuttaa omien valintojen tärkeydestä.

Romaani Kanootti kuuluu äidin ja tyttären suhdetta ja sen kipeitäkin puolia pohtivaan nykyproosaan, joka nousi yhtenä vahvistuvan naiskirjallisuuden alueena esille mm. Anja Kaurasen, Anna-Leena Härkösen ja Kreetta Onkelin ansiosta.

Kanootti kuvaa perhettä, jossa alkoholi on kaikkien ongelma, vaikka vain äiti juo. Lapset joutuvat aikuisinakin kantamaan äidistä huolta ja kohtaamaan hänen aiheuttamaansa häpeää. Pakkanen purkaa perheidylliä kerros kerrokselta, ja hän näyttää ihmisten alastoman kurjuuden ja häpeän. Lapsuuden ja äidin varjo ei väisty elämän yltä, ennen kuin ongelma kohdataan ja käsitellään avoimesti.

Tunne yllättää on Pakkasen selkokirja, joka on opetusministeriön selkokielityöryhmän tukema. Selkokielisyys auttaa eri-ikäisiä oppijoita lukemisessa ja ymmärtämisessä, ja lisäksi kirja auttaa kohtaamaan ja hyväksymään omia ja toisten tunteita.

Osuudessaan julkaisuun Päihteitä käyttävien vanhempien ja heidän lastensa vertaisryhmätoiminta Pakkanen korostaa vertaisryhmätukea. Ryhmä tavoittaa useita ihmisiä, ja se toimii sekä ennaltaehkäisyssä että hoidossa. Yksi Pakkasen foorumi on Kirjallisuusterapia-lehti.

Katriina Kajannes
Opinnot:
Kirjoittajaohjelma (approbatur) Jyväskylän yliopistossa 1992 - 1993
Kirjallisuusterapiakouluts Tampereen yliopsiton täydennyskoulutuskeskuksessa 2000 - 2001

Palkinnot:
6 palkintoa erilaisista kirjoituskilpailuista.
Opetusministeriö selkokielityöryhmän apuraha 2002.

"Lapsena taittelin milloin mitäkin paperia kirjasiksi, joihin piirtelin kuvia, kirjoitin arvoituksia, ja niin toisten kuin itseni keksimiä runoja ja juttuja. En muista, mitä kirjasille tapahtui, mutta muistan yhden ihmisen, joka niitä arvosti: Kouvolan mummon, joka oli minulle erikoisen tärkeä rohkaisija. Tiiviimmin, tietoisemmin ja kirjoittamisen ilosta aloin kirjoittaa vasta 35 vuoden iässä.

Unelmani on saada kasvaa läheisissä ihmissuhteissani, seurata kasvun matkaa, mutta myös saada väljyyttä toteuttaa itseäni. Läheisen osa oli tärkeä kannuste myös ensimmäiselle romaanilleni Kanootti. Se kuvaa perhettä jossa yhtenä jäsenenä on alkoholi perheen äidin juomisen kautta.
Ihmisessä on kiinnostavinta se, ettei ihminen taivu odotuksiin eikä teorioihin. Kosketus ihmiseen sekä merkittävät sana- tai kirjalöydöt voivat tulla merkittävän tai tuntemattoman kirjailijan tuotoksista, vieraan ohikulkijan tai rakkaan läheisen tokaisuista. Tälle haluan olla avoin - en etsiä tiettyä tyyliä tai suosikkia."

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Kertomakirjallisuus:
Rikoksentorjuntatyypit oomme me : rentoa tekemistä ja reilua kontrollia. [Laukaan rikostentorjuntaprojekti 2001-2002 : Laukaan kunta] [2002].

Antologiat:
Katselmus -94 : keskisuomalaisen proosan antologia. Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan julkaisuja 5. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1994.
Katselmus '95 : keskisuomalaisen lyriikan antologia (toim. Toivo Laakso ja Markku Laitinen). Keski-Suomen läänin taidetoimikunnan julkaisuja 6. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta 1995.
Ikinahkaiset palkeet : Hankasalmi 125 vuotta -juhlavuoden runoantologia. Hankasalmen kunta 1997.
Lisäksi kirjoituksia useissa muissa proosa- ja runoantologioissa vuosina 1986-1999.

Artikkelit:
"Pysähtyminen" teoksessa Kirjeitä tyhjästä talosta : kokemuksia yksinäisyydestä (toim. Ritva Bergman ja Armas Istanmäki). Otava 1990.
"Baskeri pussissa" teoksessa Elämä ja kuolema : suomalaisten kirjoituksia kuoleman kohtaamisesta (toim. Leila Simonen). Kirjayhtymä 1994

Tekstinäyte

Taina vihaa ruuanlaittoa ja rakastaisi leipomista, mutta äiti ei anna lasten leipoa. Äiti on siinä itse niin taitava, että lukee oikein epämääräisenkin ohjeen: kakku paistetaan kypsäksi hyvässä lämmössä hyvässä vuoassa.
[Kanootti, Karisto 2001, s. 62]