Ravi, Arvi
Tekstinäyte
Koko talo oli mullin mallin, Eurooppa edestakaisin, kun tohtori saapui hymyilevänä ja iloisena huvilalle. Kirkonkylässä hän oli saanut tuoreimmat uutiset ja uskoi, että kotona oli maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Siinä hän kumminkin erehtyi. Maija oli saanut lakaista kaikki lattiat uudelleen. Kaija ryömi pitkin sängyn- ja sohvanaluksia, pojat nostelivat kaappeja ja kirjahyllyjä ja rouva itse kurkisteli jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan. Parhaillaan hän penkoi kirjoituspöydän laatikoita. Yksin kukkamaljakotkin ja porokupit salin pöydällä hän oli jo tarkistanut.
”Etsii, etsii, eikä soisi löytävänsä”, tuumaili tohtori huvitettuna. ”Eilistä päivääkö te etsitte!”
”Kuule, Ilmari, kaulakoriste on kadonnut! Oliko se minulla eilisiltana kotiin tultuamme?”
”Ihanko todella! Kyllä sinä sen panit pukeutumispöydälle! Muistan selvästi, kuinka hyväilit ketjua ja järjestelit sitä peilisi päälle. Sanoitkin vielä jotain! Niin, tuottaakohan se meille onnea vai onnettomuutta, jotakin sellaista sinä puhelit! Ainakin se toimeenpani suursiivouksen ja talon uudelleen järjestämisen ja arvoinnin!”
[Kädetön pitkäkynsi. Otava 1940, s. 44-45]
Siinä hän kumminkin erehtyi. Maija oli saanut lakaista kaikki lattiat uudelleen. Kaija ryömi pitkin sängyn- ja sohvanaluksia, pojat nostelivat kaappeja ja kirjahyllyjä ja rouva itse kurkisteli jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan paikkaan. Parhaillaan hän penkoi kirjoituspöydän laatikoita. Yksin kukkamaljakotkin ja porokupit salin pöydällä hän oli jo tarkistanut.
”Etsii, etsii, eikä soisi löytävänsä”, tuumaili tohtori huvitettuna. ”Eilistä päivääkö te etsitte!”
”Kuule, Ilmari, kaulakoriste on kadonnut! Oliko se minulla eilisiltana kotiin tultuamme?”
”Ihanko todella! Kyllä sinä sen panit pukeutumispöydälle! Muistan selvästi, kuinka hyväilit ketjua ja järjestelit sitä peilisi päälle. Sanoitkin vielä jotain! Niin, tuottaakohan se meille onnea vai onnettomuutta, jotakin sellaista sinä puhelit! Ainakin se toimeenpani suursiivouksen ja talon uudelleen järjestämisen ja arvoinnin!”
[Kädetön pitkäkynsi. Otava 1940, s. 44-45]