Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Vuorinen, Juha

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
By Soppakanuuna (Own work) [CC BY-SA 3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0) or GFDL (http://www.gnu.org/copyleft/fdl.html)], via Wikimedia Commons
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
esseekokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Kirjailijan omat sanat
Makuasioita:

Nähdäkseni hmisen maku ja käsitys taiteesta ja/tai taidenautinnoista voi kehittyä tai ainakin muuttua iän mukana. Joskus aikoinaan olin aivan myyty Martti "huuhaa" Innasen taulujen edessä, Nähdäkseni mutta nykyään näen ne enemmän kertakäyttövitseinä kuin aikaisemmin. Kuvataiteessa minua viehättää tällä hetkellä Kaj Stenvallin työt. Sekä teknisesti, että etenkin teoksiin kätkettyjen nimien ja ajatusten kautta. Esimerkiksi taulu, Saako jo nauraa, on uskomattoman puhutteleva - ainakin minulle.

Sama pätee kirjoihin. Minuahan on kutsuttu Suomen Bukowskiksi. Myönnän lukeneeni melkoisen viipaleen hänen tuotannostaan ja noteeraan edelleen erittäin korkealle sekä Postitoimiston että Naisia. Uusimmat löytöni ovat Dan Fante, jota voisi pitää jonkinlaisena Bukowskin päivityksenä - mielestäni jopa parempana kuin Charles ja espanjalainen Pablo Tusset, joka kolahti heti täysillä. Hänen esikoisteoksena, Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua, on riemastuttavaa luettavaa. Luen niin paljon kirjoja, että en voi panna niitä mihinkään paremmuusjärjestykseen. Intohimoisena kokkina luin juuri toiseen kertaan Anthony Bourdainin Kobraa lautasella. Todellinen Hells kitchen...

Leffoista täytyy mainita koko Tarantinon tuotanto. Luullakseni minulla ja Tarantinolla on sama kohtalo, joko meidän tekemisistä pitää tai niitä inhoaa. Välimuotoa ei ole.

Fiktiivinen hahmo johon voisin samaistua on Juba Tuomolan Wagner. Päästelen samanlaisia elämänviisauksia, joita kuitenkin pidetään loukkaavina vitseinä.

Sydämeni sykkii Espanjalle. Olen kirjoittanut siellä kymmeniätuhansia rivejä. Mitä lähempänä olen toimivaa tulivuorta, sitä parempi.
Paikka jossa en ole käynyt, mutta jonne aion vielä päästä on aito buddhalainen temppeli. Ei mikään turistikoju vaan todellinen temppeli aidossa ympäristössään.

Historiallinen henkilö - Rasputin ja Casanova. Koen hengenheimolaisuutta molempiin, enkä tarkoita nyt auottuja vöitä ja valvottuja öitä. Suurin osa mieltää nämä herrat vain holtittomiksi hepin heiluttajiksi, mutta molempien taustoissa on häkellyttävän kiinnostavia asioita. Naiset tulivat vain bonuksena kuin Plussa-kortin omistajalle.

Inhoan laiskoja ja epärehellisiä ihmisiä. Selän takana paskanjauhaminen on myös asia, jonka takia olen antanut monelle ihmiselle lähtöpassit elämästäni.
Elämäkertatietoa
vanhemmat: Lahja ja Risto Vuorinen

toimet: radio- ja tv-toimittaja, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, kustantaja
toimittanut teoksen Suomalaiset legendat jääkiekon MM-kisoissa (2003)

opinnot: Olen käynyt useampaakin opinahjoa, mutta työtä tekemällä olen oppinut eniten.

palkinnot: neljä kultapokkaria 20 000 kirjan myynnistä ja neljä uutta tulossa

harrastukset: Tuusulan uimaseura, moottoripyöräily ja ruoanlaitto

- - -


Juha Vuorinen (s. 1967) on työskennellyt vuodesta 1983 toimittajana, ohjaajana ja tuottajana sekä radiossa että televisiossa. Ensimmäisen radio-ohjelmansa hän teki 16-vuotiaana Tapani Ripatin isännöimässä Ocsid-ohjelmassa. Välillä hän kävi uittamassa köliään merillä, mutta palasi parin vuoden komennuksen jälkeen sähköisen median pariin, ja toimi samaan aikaan kolumnistina useissa lehdissä. Vuonna 1998 Vuorinen alkoi kirjoittaa nettiin tarkoitettua tilaustyötä, Juoppohullun päiväkirjaa, josta kehittyi kultti-ilmiö. Puolivahingossa syntyi samanniminen esikoisteos, josta tuli myyntimenestys aluksi verkkokirjakaupassa, ja pokkarin myötä myös tavallisissa kirjakaupoissa. "Jos olisin tiennyt kirjoittavani kirjaa, olisin keksinyt päähenkilölle hieman paremmin mietityn nimen", Vuorinen hymähtelee juoppohullulle antisankarilleen, jonka nimesi aikanaan varsin harkitsemattomasti etunimikaimakseen. Juoppohullun päiväkirjan neljä ensimmäistä osaa on ylittänyt Kultapokkari-rajan, ja ne ovat yltäneet myös viime vuosien myydyimpien pokkareiden kärkiviisikkoon. Juoppis-kultti on levinnyt myös Suomen rajojen ulkopuolelle, sillä Juoppohullun päiväkirja on julkaistu jo Ruotsissa, Norjassa ja Virossa, jossa Joomahullu päevaraamat -kirjan ensimmäinen painos myytiin ennätysajassa loppuun. Virossa on julkaistu myös Tolppa-apina nimellä Tulba-ahv sekä Myrkky-vuodet nimellä Punane Vänt. Vuorisesta on tullut ilmiö, joka poikkeaa tyyliltään huomattavasti suomalaisen nykykirjallisuuden valtavirrasta. Kirjailijoista suurimman vaikutuksen häneen ovat tehneet Charles Bukowski, Henry Miller ja Mika Waltari. Mielikirjoikseen Vuorinen nimeää elämäkerrat ja poliittista lähihistoriaa peilaavat teokset sekä uusimpana löytönään Dan Fanten tuotannon.
(Sanojen aika)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
"Hotelli Ilveksen yökerho" teoksessa Yhdet vielä : baarikärpäset kertovat (Like 2005).
Tekstinäyte
Torstai 16.4.

Lopetin ryyppäämisen tältä erää. Rintaan pisti ja panetti. Illalla pisti enää rintaan.

Perjantai 17.4.

Kristian tuli käymään. Sen kulmakarvat olivat alkaneet taas kasvaa. Hassunnäköistä kun kulmakarvat ja parta ovat yhtä pitkällä sängellä. Tällä kertaa Kristian ei raahannut viinaa mukanaan. Ehkä se säikähti viime kertaa. En tiedä oliko se vetänyt jotain pillereitä, mutta yhtäkkiä Kristian ehdotti, että alkaisimme painia! Mä en ole koskaan paininut selvinpäin, enkä varsinkaan miehen kanssa. Musta kahden miehen painiminen kerrostalokaksiossa tuntuu hieman homoeroottiselta ratkaisulta. Olin sen verran pelokas, että päätin selvittää asian kertalaakilla. Löin salamana Kristiania nyrkillä keskelle taulua. Kristian vinkaisi ja alkoi pitää hehkuvasta nokastaan kiinni. Kuulin omin korvin Kristianin nenän kautta sykkivät sydänäänet. Metkaa, Kristianin nenästä kuului, pupum, pupum, pupum... Vittu, se oli kuin Jari Sillanpään CD! Kristian alkoi möksöttää heti kun nenä ja silmät lakkasivat vuotamasta. Kummallinen epeli. Kun lyö nenään, niin nenästä alkaa vuotaa veri ja silmistä kyyneleet. Outo homo, onneksi se lähti pian.

Lauantai 18.4.

Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.

Sunnuntai 19.4.

Ei ole mitään tekemistä. Tylsää.

Maanantai 20.4.

Sain aamulla shokin luettuani, että ihminen voi saada viinakrampin vielä monta päivää dokaaamisen lopettamisen jälkeen. Ramppasin vähän väliä peilin ääressä tarkistamassa, että olinko mahdollisesti delirium-kohtauksessa hakannut yläleuan etuhampaat poikki.

Tiistai 21.4.

Odotin viinakramppia, jota ei oman käsitykseni mukaan tullut.


(Juoppohullun päiväkirja, 2000)

_______________




YKSINPUHELUA

haluan olla yhä enemmän omissa oloissani
haluan tilan, jossa voin olla pohtimatta muita
kuin omia ajatuksiani
ajatella vastauksia
vain itselleni merkityksellisiin kysymyksiin

yksin tänne tulin
yksin täältä lähden
ystävät ovat minulle
ylimääräinen lahja

arvostan saamiani lahjoja
aina en vain kykene
niistä nauttimaan
löydettyäni yksinäisyydestä vastauksen
palaan aina lahjojeni luokse


(Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa, 2005)
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia. 6 / toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kustannus, 2007.
Kotimaisia nykykertojia. 8 / Janna Kantola. Avain, 2010.


Vesa Sisättö ja Jukka Halme: Aapelista juoppohulluun : kotimaisia humoristeja 1. Avain, 2012.