Slunga, Heli

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Ilpo Vainionpää / WSOY

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Elämäkertatietoa

Heli Slunga (s. 1982) on Tervolasta kotoisin oleva kiiminkiläinen runoilija. Slunga on opiskellut viestintää Länsi-Lapin ammatti-instituutissa ja toimii tällä hetkellä vapaana toimittajana. Vuonna 2007 Slunga sai J.H. Erkon runokilpailussa jaetun toisen sijan.

Lukukeskus
---

Harrastukset: metsissä kulkeminen, ratsastus, lukeminen, ajattelu, taide.

Makuasioita:

unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
Italialainen neorealismi, dekadenssi yleisesti, Sylvia Plathin runot, Munchin maalaukset, kauniit kauhuleffat, Kalervo Palsa, Rimbaud, Baudelaire, Nabokovin Lolita, Uuno Kailas, Tšehovin novellit, William Blake, P. J. Harvey, Kauko Röyhkän rocklyriikka, Burzum, Sopor Aeternus, H.R Giger, Vivaldi, George Orwell, Huxley, H. P. Lovecraft, Tolstoi, Nietzsche, Schopenhauer, Marcuse, Aleister Crowley, Timo K. Mukka, Pirjo Hassinen…siinä ensimmäisiä mieleen tulevia. Burleski ja goottiestetiikka.

fiktiivinen henkilö, johon voisit samaistua:
L. Onervan Mirdja, Marcel Proustin Swannin rakkauden Swann, Flaubertin rouva Bovary. Munchin Huudon huutaja. Samastun kohtuuttomiin ihmisiin.

kiehtova historiallinen henkilö:
Jeesus.

Tekstinäyte

Naiset kyllä korjaavat jäljet, lakaisevat rikkinäisten kotien / sirpaleet, pitävät kylmän loitolla, ruoan lämpimänä, / tikkaavat haavat, hymyilevät, valheista pahinta. Naiset aina / järjestävät kaiken, mutta vihaavat eniten luottavaisuutta, / jolla mies painaa päänsä tyynyyn, pyytää lääkkeen, sulkee / silmät. Ikään kuin uskoon olisi jotain syytä. ikään kuin / olisi turvassa.

(Teoksesta Varjomadonna, Minerva 2009)
Tervolan Vanha Kirkko/
lukukauden päätösjumalanpalvelus./

Meidät kyörätään sinne keväisin, lauma/
haisevia häliseviä murrosikäisiä./

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen!/
Koivunkorvat vielä niin naurettavia/
ettei niistä voi puhua,/
ruoho keltainen ja maa musta,/
joki tulvii melkein kirkon pihalla/
ja valo on niin armoton että paljastaa kasvoistamme/
jokaisen kukkivan märkäpään/

mutta se on tulossa, se on!/

Lippalakit ja aurinkolasit/
pois ovella, opettajat luovat varoittavia silmäyksiään./
Perseennuolijat ja uskovaiset menevät eturiviin ja veisaavat/
muidenkin puolesta, takarivissä purukumeja piiloitetaan sopiviin/
koloihin/
virsikirjoihin kirjoitetaan rivoja tekstejä./

Alttaritauluissa kärsivä Jeesus niin ruma etten edes halua uskoa/
tuoksu on aina ollut sama, varmaan 1600-luvulta asti/
jolloin esi-isämme hiestynein voimakkaina kiiltelevin/
lihaksin pystyttivät kirkon tukipilari kerrallaan/

oikealla puolella rakas Maijani/
vittupääsisjotupakalle, se kuiskaa/

ja kun me päästään, me juostaan,/
hautuumaan kuusiaidan taakse/

me suorastaan lennetään./

Kesä on taas tunnilla lähempänä/
vielä päivääkään siitä ei ole/

kulunut pois

(Teoksesta Jumala ei soita enää tänne, Minerva Kustannus 2008)

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.