Kenkō, Yoshida
Kuvatiedoston lataaminen
Elämäkertatietoa
Yoshida Kenkō (jap. 吉田兼好; Yoshida Kenkō; n. 1283–1350) oli japanilainen runoilija ja buddhalainen munkki. Hän syntyi Uraben sukuun, joka perinteisesti oli huolehtinut Yoshidan shinto-pyhäköstä, ja oli alkuperäiseltä nimeltään Urabe Kaneyoshi (jap. 卜部兼好). Hänet tunnettiin myös nimellä Yoshida no Kaneyoshi. Kenkō-nimen hän omaksui ryhdyttään myöhemmin buddhalaispapiksi.
Kenkō tunnetaan parhaiten teoksesta Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa). Kenkō oli eilinaikanaan maineikas runoilija, mutta jälkimaailman parissa hänen runonsa eivät ole saavuttaneet yhtä kestävää suosiota kuin Tsurezuregusa. Kenkō kritisoi teoksessa tuon ajan runon tasoa, mutta noudattaa omassa runoudessaan silti ajan vaatimuksia. Kenkō sai perinpohjaisen kasvatuksen, niin japanilaiseen kuin kiinalaiseenkin kirjallisuuteen.
Kenkō palveli hovissa keisarin henkivartiokaartissa. Perinteisesti uskotaan hänen astuneen pappissäätyyn keisari Go-Udan kuoltua vuonna 1324, mutta on ilmeistä että hän jo vuosia aiemmin vetäytyi maallisista toimistaan. Hänen sanotaan asuneen muutamia vuosia Hiei-vuoren Yokawalla yksinäisyyteen sulkeutuneena. Ennen pitkää hän palasi Kiotoon ja asettui Narabi-no-okaan, lähelle Ninna-temppeliä.
Kenkōn suhde buddhalaisuuteen oli lähinnä filosofinen. Hänen ajattelulle on leimaa-antava eräänlainen buddhalaisuuden, taolaisuuden, kungfutselaisuuden ja shintolaisuuden synteesi. Kenkō eli 1300-luvun vallanperimyskiistojen ja keisari Go-Daigon restauraatiopyrkimysten poliittisen kuohunnan aikakaudella. Buddhalainen oppi kaiken katoavaisuudesta tarjosi hänelle yhtäältä lohduttavan ajatuksen, että ajan levottomuudet ovat ohimenevä episodi jatkuvassa muutoksessa, toisaalta perustan esteettiselle katsonnolle; kauneus on hetkellistä, joten täytyy iloita hetkestä.
Wikipedia
Kenkō tunnetaan parhaiten teoksesta Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa). Kenkō oli eilinaikanaan maineikas runoilija, mutta jälkimaailman parissa hänen runonsa eivät ole saavuttaneet yhtä kestävää suosiota kuin Tsurezuregusa. Kenkō kritisoi teoksessa tuon ajan runon tasoa, mutta noudattaa omassa runoudessaan silti ajan vaatimuksia. Kenkō sai perinpohjaisen kasvatuksen, niin japanilaiseen kuin kiinalaiseenkin kirjallisuuteen.
Kenkō palveli hovissa keisarin henkivartiokaartissa. Perinteisesti uskotaan hänen astuneen pappissäätyyn keisari Go-Udan kuoltua vuonna 1324, mutta on ilmeistä että hän jo vuosia aiemmin vetäytyi maallisista toimistaan. Hänen sanotaan asuneen muutamia vuosia Hiei-vuoren Yokawalla yksinäisyyteen sulkeutuneena. Ennen pitkää hän palasi Kiotoon ja asettui Narabi-no-okaan, lähelle Ninna-temppeliä.
Kenkōn suhde buddhalaisuuteen oli lähinnä filosofinen. Hänen ajattelulle on leimaa-antava eräänlainen buddhalaisuuden, taolaisuuden, kungfutselaisuuden ja shintolaisuuden synteesi. Kenkō eli 1300-luvun vallanperimyskiistojen ja keisari Go-Daigon restauraatiopyrkimysten poliittisen kuohunnan aikakaudella. Buddhalainen oppi kaiken katoavaisuudesta tarjosi hänelle yhtäältä lohduttavan ajatuksen, että ajan levottomuudet ovat ohimenevä episodi jatkuvassa muutoksessa, toisaalta perustan esteettiselle katsonnolle; kauneus on hetkellistä, joten täytyy iloita hetkestä.
Wikipedia