Aaltonen, Hilja
Elämäkertatietoa
Hilja Aaltonen, joka tunnetaan evankelistana, on myös kirjailija. Hilja Aaltonen, o.s. Lehtonen, syntyi Multialla pienviljelijäperheeseen vuonna 1907. Köyhän kodin lapsena hän ei voinut havitella häntä kiinnostaneita lehti- ja teatterialan opintoja. Sen sijaan hän valmistui nuoriso-ohjaajaksi Paukkulan nuoriso-opistossa. Hengellinen murros sai Aaltosen ryhtymään saarnaajaksi, ja hän on työskennellyt useilla paikkakunnilla Vapaakirkon työntekijänä. - Tapio Nousiainen kirjoitti Hilja Aaltosen elämäkerran Multian laululintu.
Puheissaan, runokokoelmissaan ja hartauskirjoissaan Aaltonen korostaa armoa ja rakkautta. Hän on julkaissut 21 teosta, ja monesta on otettu uusia painoksia. Suorasanaista ilmaisua ovat Jumalan sateenkaaren alla, Vahvista siipeni, Elotulet ja Suuremmassa kädessä.
Aaltosen luontevissa ja laulullisissa runoissa ovat aiheina ihmiselämä, usko ja Raamatun tapahtumat. Monet runot ovat rukousta ja ylistystä. Puhuttelu on tavallista Aaltosen lyriikassa, jossa puhuja lähestyy toista ihmistä, omaa sisintään tai Jumalaa. Runokuvat ovat yleisimmin luonnosta ja vuodenajoista. Niistä on joskus teoksen nimikin, kuten Syksyä ja Pääskyset lähtevät. Useita Aaltosen runoja on sävelletty.
Katriina Kajannes
Puheissaan, runokokoelmissaan ja hartauskirjoissaan Aaltonen korostaa armoa ja rakkautta. Hän on julkaissut 21 teosta, ja monesta on otettu uusia painoksia. Suorasanaista ilmaisua ovat Jumalan sateenkaaren alla, Vahvista siipeni, Elotulet ja Suuremmassa kädessä.
Aaltosen luontevissa ja laulullisissa runoissa ovat aiheina ihmiselämä, usko ja Raamatun tapahtumat. Monet runot ovat rukousta ja ylistystä. Puhuttelu on tavallista Aaltosen lyriikassa, jossa puhuja lähestyy toista ihmistä, omaa sisintään tai Jumalaa. Runokuvat ovat yleisimmin luonnosta ja vuodenajoista. Niistä on joskus teoksen nimikin, kuten Syksyä ja Pääskyset lähtevät. Useita Aaltosen runoja on sävelletty.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Saanko tulla?
Saanko lampuin sammunein mä tulla?
Syttyä nyt pyydän uudelleen.
Hiipunehet hiilet vain on mulla.
Saanko sulta Herra sytykkeen?
Väsyneenä vaivun jalkais juureen,
alttarini tuhkan Isä näät.
Ristis eessä, rakkautees suureen
painat siivettömät siivekkäät.
[Pääskyset lähtevät, Päivä 1982, s. 65]
Saanko lampuin sammunein mä tulla?
Syttyä nyt pyydän uudelleen.
Hiipunehet hiilet vain on mulla.
Saanko sulta Herra sytykkeen?
Väsyneenä vaivun jalkais juureen,
alttarini tuhkan Isä näät.
Ristis eessä, rakkautees suureen
painat siivettömät siivekkäät.
[Pääskyset lähtevät, Päivä 1982, s. 65]