Tiainen, Arja
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Veikko Somerpuro / WSOY
Elämäkertatietoa
Arja Tiainen (s. 1947) on Seinäjoella syntynyt ja nykyisin Vantaalla asuva runoilija. Runojen lisäksi Arja Tiainen on kirjoittanut kritiikkejä, novelleja ja kuunnelmia. Hänen tekstejään on julkaistu erilaisissa antologioissa ja lehdissä. Tiaisen runoja on ollut erilaisissa kansainvälisissä julkaisuissa ja niitä on käännetty mm. ruotsiksi ja englanniksi.
Lukukeskus
---
Arja Riitta Hannele Tiainen
Syntynyt 19.10.1947 Seinäjoella
Asuu Vantaalla
Vanhemmat Kannaksen evakkoja, veturinkuljettaja Taneli Tiainen ja rouva Hilma Tiainen, sisaruksia 7
Työpaikkoja KOP, Stockmann, valokuvausliike yms.
Opinnot: kansakoulu
Harrastukset: basenjikoirat (kasvatus ja koulutus), oppimisongelmaisten erityispulmat, psyykesairaat & mielenterveysasiat, tasa-arvo, erotiikka, Suomen lähihistoria; nuorena myös klassinen baletti, jazzbaletti & moderni tanssi
Erityiskiinnostuksen kohteita pohjalaisuus ja karjalaisuus kirjallisuudessa.
Kiinnostukseni ovat poikkitaiteellisia.
Kiinnostavia ohjaajia: Buñuel, Rosselini, Resnais, Tarkovski, Kieslowski , Wajda, Fellini, Polanski, Kurosawa, W. Allen, H.Hawks jne.
Mieluisa paikka: työhuone, sauna, juna
Ärsyttää: suvaitsemattomuus, ennakkoluulot, väkivalta, sodat
Kiehtova aika: muinais-Egypti, keskiaika, tulevaisuus ja nykyhetki
Arja Tiaisen runoja on kuvattu sanoilla "voimakas temperamentti, kovapintaisuuden ja tunteellisuuden jyrkkä vuorottelu, puheen- tai huudonomainen runous". Näistä syntyy hänen runoudelleen tyypillinen omaleimainen rytmiikka ja kuvasto. Runojen lisäksi Arja Tiainen on kirjoittanut kritiikkiä, novelleja, kuunnelmia, polemiikkia antologioissa ja lehdissä. Erilaisissa kansainvälisissä julkaisuissa on ollut hänen runojaan.
"Tuotannossani ovat ns. punaisena lankana miehen ja naisen roolit, yhteiskunnalliset vääryydet, kulttuurielämän kiemurat, rakkaus kaikissa muodoissaan etärakkaudesta lähikontakteihin, vihasta iloon, pettymyksestä onnen huumaan, runoilijakohtalot, aikamme naurettavuudet, surut, sodasta köyhyyteen ja osattomuuteen - realistisesti sekä myyttien kautta, käyttäen hyväksi tarinaperinteitä, satuteemojakin", Arja Tiainen sanoo. Hän toteaa ihmisten jostain syystä parhaiten muistavan hänen 70-luvulla julkaistut teoksensa: Palava susi, Saatanan tytär, Vallan Casanovat, jota poliitikot innolla tavailivat. "Uusin teokseni kertoo vihdoin onnellisesta rakkaussuhteesta..."
Arja Tiainen kertoo edesmenneiden vanhempiensa olleen karjalaisia evakkoja, isä viipurilainen veturinkuljettaja, äiti syntyjään Pyhäjärveltä. "Eli kodissa puhuttiin karjalaista murretta, leivottiin piirakoita ja tanhuttiin. Isä soitti kannelta, ja kaikki elämäntavat olivat karjalaisia", runoilija kertoo. "Itse synnyin vasta sotien jälkeen Pohjanmaalla, joskaan en ole koskaan tuntenut itseäni pohjalaiseksi, päinvastoin. Uskoakseni runosuoni sykkii parhaiten Karjalassa. Verenperintönä." Runoilija sanoo, että heillä perheessä oli rikas kielikuvasto ja sellainen tyyli, ettei murheeseen taituta. Se tarkoitti kestävyyttä ja tapaa nauraa hirveissäkin kohtaloissa.
"Tietenkin murteelleni naurettiin Etelä-Suomen kouluissa, samoin ekaluokalla Pohjanmaalla. Murre katosi, kun vanhemmat kuolivat. Puhun yleiskieltä, mutta tarkkavaistoinen löytää runoistani vissiä laulullisuutta."
Arja Tiainen toteaa elämän heittäneen hänet Etelä-Suomeen. "Mutta harvapa meistä kotiseudulleen jää, olletikaan, kun en edes tiedä, missä kotiseutuni olisi... Ehkä kielessä.".
Lukukeskus
---
Arja Riitta Hannele Tiainen
Syntynyt 19.10.1947 Seinäjoella
Asuu Vantaalla
Vanhemmat Kannaksen evakkoja, veturinkuljettaja Taneli Tiainen ja rouva Hilma Tiainen, sisaruksia 7
Työpaikkoja KOP, Stockmann, valokuvausliike yms.
Opinnot: kansakoulu
Harrastukset: basenjikoirat (kasvatus ja koulutus), oppimisongelmaisten erityispulmat, psyykesairaat & mielenterveysasiat, tasa-arvo, erotiikka, Suomen lähihistoria; nuorena myös klassinen baletti, jazzbaletti & moderni tanssi
Erityiskiinnostuksen kohteita pohjalaisuus ja karjalaisuus kirjallisuudessa.
Kiinnostukseni ovat poikkitaiteellisia.
Kiinnostavia ohjaajia: Buñuel, Rosselini, Resnais, Tarkovski, Kieslowski , Wajda, Fellini, Polanski, Kurosawa, W. Allen, H.Hawks jne.
Mieluisa paikka: työhuone, sauna, juna
Ärsyttää: suvaitsemattomuus, ennakkoluulot, väkivalta, sodat
Kiehtova aika: muinais-Egypti, keskiaika, tulevaisuus ja nykyhetki
Arja Tiaisen runoja on kuvattu sanoilla "voimakas temperamentti, kovapintaisuuden ja tunteellisuuden jyrkkä vuorottelu, puheen- tai huudonomainen runous". Näistä syntyy hänen runoudelleen tyypillinen omaleimainen rytmiikka ja kuvasto. Runojen lisäksi Arja Tiainen on kirjoittanut kritiikkiä, novelleja, kuunnelmia, polemiikkia antologioissa ja lehdissä. Erilaisissa kansainvälisissä julkaisuissa on ollut hänen runojaan.
"Tuotannossani ovat ns. punaisena lankana miehen ja naisen roolit, yhteiskunnalliset vääryydet, kulttuurielämän kiemurat, rakkaus kaikissa muodoissaan etärakkaudesta lähikontakteihin, vihasta iloon, pettymyksestä onnen huumaan, runoilijakohtalot, aikamme naurettavuudet, surut, sodasta köyhyyteen ja osattomuuteen - realistisesti sekä myyttien kautta, käyttäen hyväksi tarinaperinteitä, satuteemojakin", Arja Tiainen sanoo. Hän toteaa ihmisten jostain syystä parhaiten muistavan hänen 70-luvulla julkaistut teoksensa: Palava susi, Saatanan tytär, Vallan Casanovat, jota poliitikot innolla tavailivat. "Uusin teokseni kertoo vihdoin onnellisesta rakkaussuhteesta..."
Arja Tiainen kertoo edesmenneiden vanhempiensa olleen karjalaisia evakkoja, isä viipurilainen veturinkuljettaja, äiti syntyjään Pyhäjärveltä. "Eli kodissa puhuttiin karjalaista murretta, leivottiin piirakoita ja tanhuttiin. Isä soitti kannelta, ja kaikki elämäntavat olivat karjalaisia", runoilija kertoo. "Itse synnyin vasta sotien jälkeen Pohjanmaalla, joskaan en ole koskaan tuntenut itseäni pohjalaiseksi, päinvastoin. Uskoakseni runosuoni sykkii parhaiten Karjalassa. Verenperintönä." Runoilija sanoo, että heillä perheessä oli rikas kielikuvasto ja sellainen tyyli, ettei murheeseen taituta. Se tarkoitti kestävyyttä ja tapaa nauraa hirveissäkin kohtaloissa.
"Tietenkin murteelleni naurettiin Etelä-Suomen kouluissa, samoin ekaluokalla Pohjanmaalla. Murre katosi, kun vanhemmat kuolivat. Puhun yleiskieltä, mutta tarkkavaistoinen löytää runoistani vissiä laulullisuutta."
Arja Tiainen toteaa elämän heittäneen hänet Etelä-Suomeen. "Mutta harvapa meistä kotiseudulleen jää, olletikaan, kun en edes tiedä, missä kotiseutuni olisi... Ehkä kielessä.".
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tuotanto:
Nukun silmät auki. 1971. WSOY. Runoja.
Suomi go go. 1974. WSOY. Proosaa.
Palava susi. 1977. WSOY. Runoja.
Saatanan tytär. 1977. WSOY. Runoja.
Vallan Casanovat. 1979. WSOY. Runoja.
Isolde pakolainen. 1981. WSOY. Runoja.
Kalastaja Merlin. 1982. WSOY. Runoja.
Tuhkimo ja Mefisto. 1983. Gummerus. Proosaa.
Valitut runot. 1984. WSOY.
Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskellä. 1985. WSOY. Runoja.
Jokainen yksinään paperin äärellä. 1989. WSOY. Runoja
Onnen ylkämies, murheen morsian. 1994. WSOY. Runoja.
Puiden alla, vihreässä palaverissa. 1999. WSOY. Runoja.
Tää tojota ei lähe likkeelle : ajopäiväkirja. 2006. WSOY. Runoja.
Goottien yöt. 2009. WSOY. Runoja.
Tiaisen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu teksti, josta Rauli Badding Somerjoki muokkasi laulun Paratiisi.
Artikkeleita:
Kirjailijan havaintoja - pahan melodiat. Vartija 1982: 4
Miten odotan runojani opetettavan. Virke 1983: 2
Eroottisuus, seksuaalisuus, hellyys, rakkaus. Ryhmätyö 1995: 4
Kuunnelma:
Eräänlainen Tantalos, Yleisradio 1986
Elokuvan käsikirjoitus:
Mona ja palavan rakkauden aika (1983)
Runoja myös Parnasso-lehden numeroissa 3/1996 ja 2/1998.
Nukun silmät auki. 1971. WSOY. Runoja.
Suomi go go. 1974. WSOY. Proosaa.
Palava susi. 1977. WSOY. Runoja.
Saatanan tytär. 1977. WSOY. Runoja.
Vallan Casanovat. 1979. WSOY. Runoja.
Isolde pakolainen. 1981. WSOY. Runoja.
Kalastaja Merlin. 1982. WSOY. Runoja.
Tuhkimo ja Mefisto. 1983. Gummerus. Proosaa.
Valitut runot. 1984. WSOY.
Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskellä. 1985. WSOY. Runoja.
Jokainen yksinään paperin äärellä. 1989. WSOY. Runoja
Onnen ylkämies, murheen morsian. 1994. WSOY. Runoja.
Puiden alla, vihreässä palaverissa. 1999. WSOY. Runoja.
Tää tojota ei lähe likkeelle : ajopäiväkirja. 2006. WSOY. Runoja.
Goottien yöt. 2009. WSOY. Runoja.
Tiaisen tunnetuimpiin teoksiin kuuluu teksti, josta Rauli Badding Somerjoki muokkasi laulun Paratiisi.
Artikkeleita:
Kirjailijan havaintoja - pahan melodiat. Vartija 1982: 4
Miten odotan runojani opetettavan. Virke 1983: 2
Eroottisuus, seksuaalisuus, hellyys, rakkaus. Ryhmätyö 1995: 4
Kuunnelma:
Eräänlainen Tantalos, Yleisradio 1986
Elokuvan käsikirjoitus:
Mona ja palavan rakkauden aika (1983)
Runoja myös Parnasso-lehden numeroissa 3/1996 ja 2/1998.
Tekstinäyte
Ihan turhaa halveerata lähiöitä:
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.
Kokoelmasta Isolde, pakolainen (1981)
Musta märkä asfaltti
johon ihmisen jalanjälki tekee yksinäisen kuvion
minä muistan: kerrosten lävitse olemukseni pohjan.
Kumarassa, säikähtäneenä, muistan!
Miten kerran lähdin runontielle...
Kotimaani on olla matkalla:
kapsäkkien lentokenttä, sumuinen asema jossain,
kahvila, kioski-vaatekaupan merkkiryysyt.
Minä palelen koko ihmiskuntana, enkä ole kukaan.
Kokoelmasta Jokainen yksinään paperin äärellä (1989)
Kuinka auto lähtee liikkeelle
Avataan auton ovi. Säädetään istuin, peilit/
niin että niistä näkee sen mitä pitää nähdä./
Sitten tietysti: turvavyö. Nyt ihmetellään./
Ai näin, seisontajarru päällä ja vaihde vapaalla. Vaihde?/
Kytkin pohjaan. Siis mikä? Tarvittaessa kaasua. Koska?/
Virta-avain oikealle. Kuulet moottorin käynnistyvän./
Käsi irti avaimesta, kaasupoljin orjuudesta./
Valot, pyyhkimet, lämmitys. Kurkotellaan ja katsotaan,/
kuka on edessä, takana, sivulla. Vaihde ykköselle./
Hiljaa hissutellen tästä kirkon vierestä./
Vilkku sinne minne aiot kääntyä, vaihde kakkoselle,/
ja kaasua. Havaitse ja näe. Luoja varjelkoon sinua.
(Teoksesta Tää tojota ei lähe liikkeelle, WSOY 2006)
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.
Kokoelmasta Isolde, pakolainen (1981)
Musta märkä asfaltti
johon ihmisen jalanjälki tekee yksinäisen kuvion
minä muistan: kerrosten lävitse olemukseni pohjan.
Kumarassa, säikähtäneenä, muistan!
Miten kerran lähdin runontielle...
Kotimaani on olla matkalla:
kapsäkkien lentokenttä, sumuinen asema jossain,
kahvila, kioski-vaatekaupan merkkiryysyt.
Minä palelen koko ihmiskuntana, enkä ole kukaan.
Kokoelmasta Jokainen yksinään paperin äärellä (1989)
Kuinka auto lähtee liikkeelle
Avataan auton ovi. Säädetään istuin, peilit/
niin että niistä näkee sen mitä pitää nähdä./
Sitten tietysti: turvavyö. Nyt ihmetellään./
Ai näin, seisontajarru päällä ja vaihde vapaalla. Vaihde?/
Kytkin pohjaan. Siis mikä? Tarvittaessa kaasua. Koska?/
Virta-avain oikealle. Kuulet moottorin käynnistyvän./
Käsi irti avaimesta, kaasupoljin orjuudesta./
Valot, pyyhkimet, lämmitys. Kurkotellaan ja katsotaan,/
kuka on edessä, takana, sivulla. Vaihde ykköselle./
Hiljaa hissutellen tästä kirkon vierestä./
Vilkku sinne minne aiot kääntyä, vaihde kakkoselle,/
ja kaasua. Havaitse ja näe. Luoja varjelkoon sinua.
(Teoksesta Tää tojota ei lähe liikkeelle, WSOY 2006)