Vainonen, Jyrki

synt. 1.2.1963 Anjalankoskella
asuu Vuorentaustassa, Ylöjärvellä
naimisissa
opinnot: opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa 1989-1996, FM 1995,
FL 2001
ammatti: kirjailija, suomentaja, sanataiteen opettaja

luottamustoimet:
Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja 2015-2017
Suomi-Irlanti -seuran Tamperen osaston puheenjohtajana 1995-1996,
Suomen kirjailijaliiton edustajana Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksessa vuodesta 2003

palkinnot:
J. H. Erkon kirjoituskilpailun novellisarjassa 1989 3. sija
palkintosijoja Pirkanmaan kirjoituskilpailun novelli- ja runosarjoissa 1990-1992, 1995
Tampereen kaupungin kääntäjäpalkinto 1995 ja 2006
Yleisradion Kääntäjäkarhu-palkinto vuoden 1995 parhaasta runosuomennoksesta 1996
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 1999 ja 2005
Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto 1999

harrastukset: jalkapallo, liikunta, linnut, kalastus

Jyrki Vainonen on v. 1999 esikoisteoksensa julkaissut tamperelainen kirjailija. Novellikokoelmien ja romaanien lisäksi hän on suomentanut yhteensä yli 20 teosta, mm. irlantilaista runoutta ja yhteiskuntatieteellistä sekä filosofista kirjallisuutta.

Omasta kirjailijantyöstään Jyrki Vainonen kertoo, että hän kirjoittaa, koska "tarinankertoja minussa ei muuten tule ilmaistuksi". Työskenneltyään 1980-luvulla neljä vuotta hotellin portierina Imatralla hän päätti muuttaa harrastuksensa lukemisen ja kirjoittamisen työksi ja lähti opiskelemaan 26-vuotiaana kirjallisuutta yliopistoon. Vainonen kirjoitti novelleja 1990-luvun alkuvuosina, ja lopulta vuosien sitkeän yrittämisen jälkeen novellikokoelma Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita julkaistiin v. 1999 Loki-kirjojen kustantamana. Vainosen teos voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja se mahdollisti kirjailijan uran.

Esikoisnovellikokoelma sai kiittävät arviot: "Vainosen novellit ovat kaikin puolin tasapainossa. Niissä ei ole mitään liikaa; kaikki ylimääräiset rönsyt on karsittu sekä kertomuksen että kielen tasolla. Vainonen on kyenneyt luomaan jokaiseen novelliinsa omanlaisensa tunnelman. Hän myös vaihtaa kertomisen tyylilajia ja -tapaa ongelmitta novellien myötä. Esikoiskirjailija hallitsee tarinoinnin niin vajavaisen henkilön näkökulmasta kuin kaikkitietävänä kertojana. -- Vainonen loihtii ihmeitä kristallinkirkkaalla kielellään, eikä muutenkaan hämärrä outoja asioita suttuisella mystiikalla. -- Vainosen novelleissa matka suuntautuu ihmismielen sopukoihin tai muuten vain sisimpään, toisinaan ihan konkreettisesti. Tutkimusmatkailija-nimisessä novellissa vaimoaan palvova mies varmistaa yhteiselon jatkuvuuden muuttamalla asumaan naisen reiden sisään!" (ESS 12.12.1999, Heikki Saure)

Kysyttäessä merkittävintä teosta Vainosen omassa tuotannossa hän vastaa: "No, esikoinen "uudisti suomalaisen novellistiikan perinnettä", joten kai se oli merkittävä. Toinen novellikokoelma Luutarha jatkoi tuota uudistustyötä, ja kolmas teokseni, romaani Mykkä jumala, toivottavasti uudistaa suomalaista romaaniperinnettä. Kaikki ne ovat minulle merkittäviä."
Vainonen sanoo kirjoittajana muuttuneensa sikäli, että nykyisin tekstit tulevat valmiimpina kuin uran alussa. "Alitajuntani on kehittynyt kirjoittajana ja tekstin muokkaajana. Tarinan kirjoittaminen, siis itse fyysinen kirjoitustyö, muodostaa kirjoitusprosessissa yhä pienemmän osan.
Uran alussa suolsin paljon tekstiä silmieni eteen, vaikkapa tietokoneen ruudulle, ja työstin sitä siinä. Nyt annan alitajunnan työstää, ja odottelen."

Toinen novellikokoelma Luutarha (2001) sai myös hyvän vastaanoton: "-- Luutarha on hiottu, tiivis ja yhtä lailla yllätyksellinen kuin palkittu esikoiskokoelma Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita oli. Luutarhassa tavalliselta näyttävä paljastuu epätavalliseksi, turvallinen pelottavaksi, elävä kuolleeksi. Vainonen liikkuu arjen absurdiudessa varmavaistoisesti ja luontevasti, jopa pelottavan taitavasti. -- Hänen lauseensa ovat lasinkirkkaita. Niistä näkyy läpi koko kirjallinen maisema, jonka parasta perintöä hän osaa viljellä poikkeuksellisen taitavasti." (AL 10.10.2001, Maila-Katriina Tuominen)
Vuonna 2003 ilmestyi Vainosen ensimmäinen romaanimuotoinen teos Mykkä jumala: " -- Fantasia on oma lajinsa, mutta teknisesti katsoen Vainonen on siirtynyt yhdestä lajista toiseeen, novelleista romaaniin. -- Vainosen on onnistunut luoda tarina, joka melkein kuin itsestään määrää omat ehtonsa loppuhuipennukseen asti. Juonen polveilu on kaiken aikaa dynaamisesti matkalla kohti arvaamatonta päätepistettä. Tähän vaikutelmaan ei juuri kehuja voi lisätä. Se on etevyyden luotettava merkki, etenkin romaanin raskaassa lajissa." (HS 14.9.2003, Jan Blomstedt)

Itselleen tärkeistä kirjailijoista ja kirjoista Vainonen kertoo: "Suurin kaikista on ollut ruotsalainen Harry Martinson, jonka romaani Kulkijan pilvilinnat oli teini-iässä valtava lukuelämys. Suosikkejani ovat myös Pär Lagerkvist, François Mauriac, Anatole France, Jonathan Swift, Marja-Liisa Vartio, Aila Meriluoto, Marguerite Duras, Peter Handke ja Paavo Haavikko sekä Runar Schildt. Myös Juhani Peltosta jaksaa lukea. Ja tietysti suomentamaani Seamus Heaneytä."

Pirkanmaalaisuutta pohdiskellessaan Vainonen sanoo, että hän on asunut Tampereella vuodesta 1989 ja sanoo tänne jäävänsä. Eli sikäli paikalla on merkitystä, mutta muuten, taiteilijana, ei ole merkitystä sillä, missä asuu. Varsinkaan, kun Vainonen sijoittaa tarinoidensa tapahtumat keksimiinsä paikkoihin: tarinat voisivat tapahtua missä tahansa.