Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Mikkonen, Sari

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuvaaja: Antero Airaksinen
Kirjailijan muu nimi
Airaksinen, Sari Maarit
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Ammatti
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Nimi
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellikokoelmat
Tyyppi
novellit
Tyyppi
novellit
Kirjailijan omat sanat
Makuasioita:

unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
- Mikä on taide - onko se 'toisenlaista todellisuutta'..? Mieleen tulevat lapsuuden toistuvat unet, joiden kokemusta en ole myöhemmin pystynyt elämään uudelleen. Muutamat scifimäiset painajaiset olivat tavallaan taide-elämyksiä - kuten isän rakentamat pakkasyöhön nousevat kuuma-ilmapallot tai ne muutamat tv-sarjat, joita 70-luvulla oli mustavalkotelevisiossa. Isän kuskaaman kirjastoauton luin melkolailla läpi, parasta olivat Tarzanit ja Mars-sarja.
- Olin murrosikäisenä Säyneisen nuorisokuorossa ja musiikin sisällä oleminen oli hienoa. Vieläkin muistan jonkin joulukonsertin Hoosiannan, sen miltä tuntui kuunnella ensimmäistä ääntä ja täydentää sitä toisella. On luonnonvastaista, että ihmiset laulavat enää niin vähän.
- Kirjallisuuden merkitystä muinaisella 70-luvun maaseudulla ei voi liikaa korostaa. Kun ympärillä eletty elämä oli ankkuroitunut eloonjäämisen fyysisiin realiteetteihin, kirjoista löytyi silminnäkijätodistuksia muunlaisista mahdollisuuksista. Ajatusten oli siis mahdollista 'nousta katonteon vaiheita korkeammalle', Haanpäätä mukaillakseni.
- Luonto oli minulle kauneutta ja on sitä edelleen. Saman naturalistin hämmästyksen näen nyt nuoremman poikani kasvoilla, kun hän tutkii hyönteisiä, kasveja tai maasta kaivamiaan toukkia.
- Taiteen olemus ja määritteleminen jäi tätä kirjoittaessani kaihertamaan. Kauneuden kokemus on varmaankin kaikelle elolliselle yhteistä, eri tasoilla, sillä se palvelee eloonjäämistä. Taide sitten... itse arvelen, että taide ja uskonto ovat kuoleman kaksi tytärtä. Kun muinainen esi-ihminen kehittyi niin paljon erilleen eläimistä, että alkoi ymmärtää surra kuolleitaan, tuo käsittämätön asia oli puettava orastavan mielikuvituksen luomiin muotoihin ja ehkä näin syntyivät ensimmäiset abstraktiot, jotka taas ruokkivat vuorostaan toisiaan.

mieluisa paikka: maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
- Olen asunut Suomen lisäksi Australiassa, Espanjassa ja nyt Italiassa. Kai omat elämänvaiheet määräävät, mistä seudusta jää hellin muisto. Itse ajattelen tällä hetkellä nostalgisimmin paitsi Australian maisemia myös Espanjaa, ehkä lähinnä sen sympaattista, mukavasti suhisevaa ja rytmisesti paukuttavaa kieltä. Son locos, los tios...
- Englantia osasin auttavasti entuudestaan ensimmäisen muuton aikaan, espanjan ja italian olen joutunut opettelemaan tyhjästä. Erinomaista tasoa en ole näissä kielissä saavuttanut ja kaiken lisäksi aivoilla on rasittava ominaisuus varastoida uusia kieliä entisten päälle. Kun muutimme Madridiin, espanjan kieli tuntui hävittävän päästä kaiken sinne peruskoulussa ja lukiossa väkisin säilötyn ruotsin. Kun Italiassa vuorostaan oli pakko ruveta pärjäämään maan kielellä, se pyyhki altaan espanjan, jota kyllä edelleen ymmärrän mutta en saa enää suustani ulos. Aivojen kapasiteetti on valitettavan rajallinen.
- Oma kieli kärsii väistämättä tässä prosessissa. Suomen kieli on pikkuruikkuinen kuriositeetti, jolla kirjoittaminen tuntuu usein järjettömältä. Kirjojen kirjoittaminen muutenkin tuntuu vähän väliä aivan tarpeettomalta.
- Olen tullut havainnoineeksi erilaisia kieleen ja kansallisuuteen liittyviä seikkoja. Meitä maahanmuuttajiakin on niin moneksi, toiset vääränvärisiä pakolaisia, toiset etuoikeutettuja rodullisesti ja taloudellisesti. Ja mitä omalle kansallistunteelle tapahtuu, kun isänmaa on koko Eurooppa? Miten lasten kasvattaminen onnistuu, kun heitä riepottaa ympäriinsä - synnyttää Espanjassa ja dumppaa kouluun Italiassa - ja vie kohta jonnekin muualle? Nämä ovat kipeitä, monia koskettavia kysymyksiä.
Elämäkertatietoa
Vanhemmat:
maanviljelijä, kirjastoautonkuljettaja Yrjö Mikkonen ja maanviljelijä Kaija Rönkä

Puoliso:
tutkija Antero Airaksinen

Koulutus:
Ylioppilas Juankosken lukio 1987.
Biokemian, biologian ja perinnöllisyystieteen opintoja Kuopion ja Turun yliopistoissa. Kirjoittamisen opintoja Oriveden opistossa.

Asuinpaikat:
Säyneinen, (vuonna 1970 osaksi Juankoskea) 1967-1987, Kuopio 1987-1989

Palkintoja:
Kuopion kaupungin Martti Merenmaa -stipendi 1994
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto 1995 (Naistenpyörä)
Opetusministeriön Nuori Suomi –palkinto 1997
Savonia -palkinto 1998 (Pakkasyön odottaja)

Harrastaa muuttamista maihin, joissa ei ole koskaan käynyt. Kielten opiskelu tarpeen mukaan. Ompeleminen, lukeminen, luonnontieteet, kuvataide.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kuunnelmia:
Eläinkumppani, Yleisradio 2000
Täyttä herkkua eli Animal Dystopia, YLE - radioteatteri 2001
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia 3. Toim. Kari-Otso Nevaluoma. BTJ Kirjastopalvelu 2000