Tapola, Katri

Kirjailijantyöstä

"Olen kirjoittanut 10-vuotiaasta saakka; silloin sain ensimmäisen päiväkirjani. Jälkeenpäin olen tajunnut, että siihen aikaan myös elämäni muuttui menetysten johdosta ja kirjoittaminen sai varmasti siksi oman merkityksensä.
Kirjoitettu kieli on minulle totta ja totuudellista. Sen avulla voi lähestyä omaa totuuttaan ja välittää sitä kautta jotain myös lukijoille. Kieli on myös turvapaikka, se antaa suojaa ja on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Minulla on iso pino päiväkirjoja vuosien varrelta, mutta esikoisteokseni oli romaani Kalpeat tytöt (1998) ja siitä alkoi enemmän tai vähemmän vapaan kirjailijan tieni.
Haluan kirjoittaa monenlaista ja vuorotella eri töiden välillä.
Lapsille kirjoittaminen ja yhteistyö kuvittajien kanssa on avannut myös yhteyden omaan sisäiseen lapseen: leikkiin, iloon, keveyteen. Olen onnellinen kun saan kirjoittaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Kirjoittaminen on sekä tuskaa että nautintoa ja siinä se kai muistuttaa kovasti elämää itseään…"

Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…

"Pysyvä lempikirjani on Banana Yoshimoton Kitchen. Se on kuulas, kirkas ja kevyt samalla kun kertoo isoista asioista. Marguerite Duras on ollut pitkään tärkeä: se mitä hän ajattelee kirjoittamisesta, koskettaa minua. Olen elänyt paljon Francois Villonin runojen parissa 1400-luvun Ranskassa. Rakastan monia upeita suomalaisia lastenkirjoja ja ihailen sekä lastenkirjailijoita että kuvittajia. En tiedä mihin olisin joutunut ilman Leonard Cohenia ja Dave Lindholmia – laulut ovat aina auttaneet. Kyllä Robbie Williamskin toimii! Suosikkielokuvani on Totoro. Myös Berliinin taivaan alla ja Naisia hermoromahduksen partaalla ovat kestosuosikkeja. Elämässä taitaa olla tärkeintä muistaa elää. Ei kannata loksahtaa lokeroon eikä kuivua pystyyn. On myös tärkeää löytää väylä tunteille, itseilmaisulle ja luovuudelle. On varmaan hyväksi myös olla hieman hullu. Mutta kaikkein tärkeintä: ihmiset."

(Lakialla tuuloo)


- - -



Oli sitten kyseessä runo, kuva, laulu, tosi lause, ne kaikki Oli sitten kyseessä runo, kuva, laulu, tosi lause, ne kaikki ovat tavallaan yhtä ja samaa silloin kun ne aidosti koskettavat ihmistä. Ajattelen, että minuun ovat kirjojen (Nin, Duras, Cocteau, Genet, Villon ja monet muut runoilijat...) lisäksi vaikuttaneet paljon laulujen sanat ja lauluntekijöiden tapa kertoa ja tarjota kuvia ja välähdyksiä. Leonard Cohen on yksi ylitse muiden, Cohen on runoutta, samoin kuin suomalaisista Dave Lindholm. Entä yhdistelmä: luetaan ensin Emily Brontën Humisevaa harjua ja lukemisen lomassa kuunnellaan Kate Bushin kappaletta Wuthering Heights? Mikä täyttymys!
Nykyaika piinaa, vaikka toisaalta se on kirjailijalle tutkimuskohde ja ainakin minulle yksi peruste motivoida kirjoittamista kun kaikki on jo sanottu. Nykyajassa on liikaa vauhtia ja se talloo lapset ja hitaat jalkoihinsa. Sen voi kuitenkin nostalgisesti vaihtaa toisaalta lastenkirjojen maisemiin, vaikkapa Lindgrenin Melukylään tai Kurenniemen Kum-maahan, toisaalta esimerkiksi Villonin keskiaikaiseen Pariisiin.
Kirjat ja kieli, kirjoittaminen ja lukeminen, kuuluvat hitauden ja uumoilun maailmaan. Niistä voi aina löytää paikan, johon asettua lepäämään ja tulemaan kosketetuksi. Tuo paikka on myös minun lempipaikkani. Se sijaitsee välähtävissä kielikuvissa, reaalimaailman reunamilla, omassa sisimmässä, lapsuudessa, missä tahansa, kenties kuitenkin lähellä jotain todellista.

(Sanojen aika)

* * *

Vanhemmat:
rehtori Tuomas Tapola ja opettaja Tuulikki Tapola (os. Schreck)

Toimet:
Olen ollut vapaa kirjailija vuodesta 2001 alkaen ja kaunokirjallisen työn ohella teen välillä opetustöitä ja lehtijuttuja. Olin 36-vuotias kun esikoisteokseni ilmestyi, joten ennen kirjailijan ammattia olen ehtinyt tehdä monia sekalaisia humanistin töitä. Olen ollut kotiäiti, tiedotusneuvoja, kirjastovirkailija ja kustannustoimittaja sekä tehnyt käännöstöitä ja kielenkorjausta.

Opinnot:
filosofian maisteri 1994 Helsingin yliopistosta pääaineena yleinen kielitiede ja sivuaineena romaaninen filologia (ranska)

Palkinnot ja ehdokkuudet:
Arvid Lydecken -palkintoehdokkuus 2008 (Maunon kaupunki)
Arvid Lydecken -palkinto taiteellisesti merkittävälle lasten- ja nuortenkirjalle vuonna 2002 lastenromaanista Kivikauppaa ja ketunleipiä
Akateemisen kirjakaupan tunnustuspalkinto eniten myydylle esikoisteokselle vuonna 1999 (Kalpeat tytöt)
Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto vuonna 1998 (Kalpeat tytöt)

Harrastukset:
kuorolaulu, kuntosali, spinning ja muu liikunta