Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Pakkanen, Outi

Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Markus Pentikäinen 2016 / Otava
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Koulutus tai tutkinto
Ammatti
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
kokoomateokset
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Muut teokset
Tyyppi
fyysinen teos
Muut teokset (kääntäjänä)
Tyyppi
fyysinen teos
Kirjailijan omat sanat
Outi Pakkasen mielestä jännitysromaanissa pitää olla murha, mutta sen yksityiskohdilla hän ei mässäile, vaan keskittyy kertomisessaan ihmissuhde- ja miljöökuvauksiin. Kirjat ovat kiinni ajassa, myös sujuvan kielensä osalta. Outi Pakkanen haluaa, että hänen kirjansa ovat viihdyttäviä, mikä ei tarkoita, että ne olisivat pinnallisia.

Kysymykseen pääteoksestaan Outi Pakkanen toteaa: "Se varsinainen pääteos on tietysti vielä kirjoittamatta, mutta kyllä kai seitsemäntoista dekkarin kokonaisuus muodostaa jo jonkinlaisen kaaren - hyvässä ja pahassa."

"Urani alkoi ns. palapelidekkareista, mutta viimeisimmissä kirjoissani olen aina käsitellyt jännitysjuonen ohessa jotakin ajankohtaista aihetta, esim. synnytysmasennusta, naispappeutta, naisen harrastamaa väkivaltaa, koulukiusaamista, keski-ikäisen naisen näkymättömyyttä, erilaisia menneisyyden taakkoja jne. Kuvaan urbaania elämää tässä ja nyt.
Palautetta tulee runsaasti nimenomaan Helsinki-kuvauksista sekä resepteistä, joita vakiohenkilöni Anna Laine kokkailee. Helsinki - ikioma stadini - onkin kirjoissani pikemminkin yksi päähenkilöistä kuin pelkkä kulissi. Anna sen sijaan ei ole alter egoni (vaikka kokkaaminen onkin lempiharrastukseni!), vaan hänen kauttaan ikään kuin tutkailen ja kommentoin asioita ja ilmiöitä, maailmanmenoa ja ihmismieltä."

Suhteestaan Etelä-Karjalaan Outi Pakkanen toteaa: "Isäni Mauno Pakkasen suku on kotoisin Taipalsaaren Illukansaaresta, itse asiassa satojen vuosien takaa. Siellä on rakas vanhasta riihestä rakennettu kesämökkini ja maailman paras rantasauna. Vaikka tunnen olevani sielultani ja ruumiiltani stadilainen, juuret ovat kyllä syvällä Illukan mullassa. Äitini, lastenkirjailija Kaija Pakkanen kirjoitti suuren osan tuotannostaan Illukansaaressa, mutta minulle se on loma- ja lepopaikka. Sielunmaisemani avautuu mökin edestä kalliolta ikivanhan aitan ohi Saimaalle ja vastarannan metsän silhuettiin - täydellistä!"


Omat sanat Sanojen ajassa:
Mistä dekkarin idea syntyy? Vaikka mistä: iltavalaistusta stadiontornista, satunnaisesta pienestä lehtiuutisesta, vanhan koulukaverin tapaamisesta, iltapäivälehden lööpistä... Etsimällä ideoita ei löydy, ne ilmestyvät eteen yllättäen ja varoittamatta, niin kuin salamarakkaus. Ärsyke muhii aikansa päässä, napsahtaa sitten ikään kuin auki, ja tarina alkaa hahmottua.
Joku on sanonut, että kirjassa on vain kaksi todella tärkeää lausetta: ensimmäinen ja viimeinen. Kirjailijan tehtävänä on siis johdattaa lukija alusta loppuun siten, ettei tämä väsähdä kesken. Dekkarissa jännite on erityisen tärkeä; suvantopaikkoja pitääkin olla, mutta lanka ei saa katketa.
Ja taas lainaus: Freudin mukaan jokainen ihminen on niin kuin katedraali, jonka kupolissa enkelit soittavat pasuunaa ja jonka kellarissa sudet ulvovat. Ihmisessä asuu siis kaikki, hyvä ja paha. Se tekee psykologisen dekkarin kirjoittamisesta - ja lukemisestakin, arvelen - mielenkiintoisen. Kuka tahansa meistä voi olla sekä murhaaja että uhri. Kukaan ole täysin musta tai valkoinen.


Makuasioita:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
Kaukaa viisas äitini ymmärsi viedä minut teatteriin, balettiin ja oopperaan jo alle kouluikäisenä. Sain irti mitä sain, mutta silloin joka tapauksessa siemen kylvettiin. Tuntuu melkein uskomattomalta, että olen tosiaan nähnyt esimerkiksi monta Eino Kaliman Tsehov-ohjausta, puhumattakaan kaikista suurista tähdistä, jotka kuuluvat teatterin raskaimman sarjan historiaan, Aku Korhosesta Ruth Snellmaniin. Martti Katajiston Hamlet, Joel Rinne ja Edvin Laine Tunnetteko linnunradan? -näytelmässä, Jussi Jurkka ja Tea Ista Jälkeen syntiinlankeemuksen -näytelmässä, Pentti Siimeksen Johnson Johnson, Kyllikki Forssellin Kustaa III... voisin luetella vaikka kuinka paljon lisää. Yhtä hienoja esityksiä olen varmasti nähnyt vielä viime aikoinakin, mutta jotenkin vain lapsuuden ja nuoruuden muistot tuntuvat enemmän juuri elämyksiltä.
Baletista en koskaan oikein tosissani innostunut, mutta oopperasta vanhempana sitäkin enemmän. Matti Salmisen Rasputin ei unohdu koskaan, ja Savonlinnan oopperajuhlat on joka kesän kohokohta, kokonaisvaltainen happening.
Olisiko elokuvista lännenklassikko Johnny Guitar ylitse muiden? Tai Kummisetä-trilogia tai Komisario Palmu -sarja tai Fellinin koko tuotanto...? Mahdoton tehtävä.
Yhtä vaikeaa on valita unohtumattominta kirjaa, mutta vaikuttavin löytyy yllättävänkin helposti: L.M. Montgomeryn Pieni runotyttö. Kun sen luki ensimmäisen kerran herkässä iässä yhdeksänvuotiaana, tuntui että koko maailma järisi. Kuinkahan moni on juuri silloin päättänyt ryhtyä kirjailijaksi? No, minun päätökseni kypsyi vasta melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin, mutta ehkä Emilia vaikutti taustalla kaikki ne vuodet...
Näin Picasson valtavan Guernica-maalauksen New Yorkissa vuonna 1980 ja itkin. Sittemmin maalaus on siiretty kotiin Madridin Pradoon, mutta en edes haluaisi nähdä sitä enää uudelleen. Joskus elämys vain on liian tyrmäävä.

Fiktiivinen henkilö, johon voisitte samaistua:
Peppi Pitkätossu tai Nuuskamuikkunen. Ihanan itsenäisiä tyyppejä, oman tiensä kulkijoita. Ehkä Peppi sittenkin voittaa porkkananpunaisen saparon mitalla - onhan hän Maailman Vahvin Tyttö!

Mieluisa paikka maailmalla, kotimaassa, fantasiamaailmassa:
Kotona lempipaikkoja on kaksi, keittiö ja kirjaston punainen laiskanlinna, ja kun vähän laajennetaan, näkymä Helsingin Lasipalatsin ikkunasta Töölönlahdelle sekä saunan seinustan penkki Saimaan Illukansaaressa. Maailmalla ilman muuta Rooman Pantheon kuutamolla sekä Gianicolo-kukkula ikuinen kaupunki suoraan sylissä. Fantasiamaailmassani istuin jonakin päivänä kirjoittamassa Villa Lantessa.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Keski-Eurooppa 1920-30 -luvuilla, silloin olisin halunnut olla mukana! Funkis ja art deco, jazz, koneaikakausi, vauhdin hurma, taiteiden rohkeat uudet tuulet, charleston ja muoti, Fitzgerald ja Waltari...

Ärsyttäviä asioita ja ilmiöitä:
Yritän elää niin ettei mikään ärsyttäisi, enkä onnistu siinä koskaan. Julkkismaailma, elämän sirpaleisuus, huonosti hiekoitetut jalkakäytävät, olematon liikennekulttuuri, lähikaupan huonot hedelmävalikoimat, median pinnallisuus, televisiossa urheilun ja musiikin ylitarjonta puheohjelmien kustannuksella, ihmisten kylmäkiskoisuus, ylenpalttinen nuoruuden ihannointi, painovirheet kirjoissa - näitähän riittää!
Elämäkertatietoa
Syntynyt: 27.1.1946 Kokkolassa

Vanhemmat: kirjailija Kaija Pakkanen ja ylimetsänhoitaja Mauno Pakkanen

Asuu Helsingissä, Lauttasaaressa, kesäkoti Taipalsaaren Illukansaaressa

opinnot ja toimet:
Ekonomi, Helsingin Kauppakorkeakoulu 1968
35 vuotta uraa mainostoimisto- ja kustannusalalla, mm. tekstipäällikkönä, markkinointipäällikkönä ja päätoimittajana. Vapaa kirjailija vuodesta 2003.

Eronnut, ydinperheeseen kuuluu Antti-Pekka (s.-89), karjalaisittain lähipiiriin veljet Jukka ja Timo perheineen.

Harrastukset:
elokuvat, kirjat, matkustaminen, ooppera, ruoanvalmistus ja teatteri.

palkinnot:
Kaupunginhallituksen myöntämä kultainen Helsinki-mitali 2003
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon myöntämä tunnustuspalkinto 2006
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Elämäkerrat:
Rakas Emmi. 1984. Otava.
Aino Ackté, Pariisin primadonna. 1988. WSOY.

Lisäksi:
Kotirouvakompleksi. Teoksessa Pidättekö dekkareista : Jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa (Kirjastopalvelu 1985).
Elämäni vuodet -kirjasarja (WSOY 1986-1987), toim. Outi Pakkanen ja Antero Raevuori.
Kotimaamme kuva 1-3 : Suomi 1958-1987 (WSOY 1998), toim. Outi Pakkanen ja Antero Raevuori.
Kirkko ja Kaapelitehdas. Teoksessa Sankarina Helsinki (Otava 2000).
Porosta parmesaaniin, Anna Laineen keittokirja. 2003. Otava, (myös Loisto-pokkarina 2005)
All my loving, 60-luvun ystäväni (yhdessä Anja Salokanteleen kanssa). 2007. Otava.

Novelleja, jatkokertomuksia, osallistumisia antologioihin, toimitettuja kirjoja jne.

Käännökset:
Dekkareita käännetty sekä saksaksi että tsekiksi
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia nykykertojia. Toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1997.

Kotimaisia dekkarikirjailijoita. / Ari Haasio. BTJ, 2001.

Suomalaisia rikoskirjailijoita / Timo Kukkola. 1998.