Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Rasa, Risto

Kuvatiedoston lataaminen
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Tyyppi
kokoomateokset
runokokoelmat
Tyyppi
runokokoelmat
Kirjailijan omat sanat
Ensimmäinen kirjallinen työni oli runosikermä "Auringon luukku" (Parnasso 4/1971)

Mikä sai Sinut ryhtymään kirjailijaksi?
Ehkä tunne, että aivan omien runojeni kaltaisia tekstejä ei kukaan ollut julkaissut, sai minut ryhtymään kirjailijaksi. En ole kuitenkaan ammatiltani kirjailija, vaan kirjastonhoitaja.
Kirjoitan silloin kun minulle jää aikaa ja voimia leipätyöltä. Joskus runo valmistuu parissa minuutissa, toisinaan sen tekemiseen menee kuukausia. Kirjoittaminen on minulle ylipyyhkimistä, poisottamista. Yleensä kirjoitan runosta useita versioita, joista yritän valita onnistuneimman. Tärkeää minulle on runon selkeys, tiiviys ja äänteellinen ja visuaalinen asu.
Minulla ei ole mitään eritystä sanomaa, jonka haluaisin välittää lukijoille. Yhdysvaltalainen runoilija Ezra Pound on sanonut, että "kirjailijaa ei välttämättä tule siitä, jolla on paljon sanottavaa, vaan ennemminkin siitä, joka kärsivällisesti kiertää sanojen ympärillä ja kuuntelee, mitä niillä on sanottavana"

Omakohtaista:
Mielikirjailijani on japanilainen runoilija Kobayashi Issa (1763-1827)
Lempisäveltäjäni on flamencokitaristi Paco de Lucia
Suosikkielokuvani on Wim Wendersin Berliinin taivaan alla
Pienenä pelkäsin kerrostalomme vintillä vesisäiliön takana asuvaa Kimboa. Muita lapsuuteni pelkoja en kerro.

Hauska sattumus:
Kun esikoiskokoelmani ilmestyi, vanhempani antoivat sen lahjaksi tuttavapariskunnalle. Nämä olivat ihmetelleet, että kylläpä se Risto kirjoittaa nuoreksi aika kummallisia runoja. Myöhemmin selvisi, että kirjapainossa oli sattunut virhe: osaan Hannu Salaman runokirjan "Villanpehmee, taskunlämmin" painosta oli vahingossa liimattu minun kokoelmani kannet.

En ole koskaan osannut ajatella jotakin asiaa elämäni tärkeimmäksi. Ehkä olisi pitänyt...

Kotomaakunnasta:
En ole pohjalainen. Molemmat vanhempani ovat kotoisin Lappeenrannasta. Isäni isä oli lähtöjään lemiläinen, äitini isä vammalalainen. Äidinäitini oli Kuopion seudulta. On silkkaa sattumaa, että sukunimeni tarkoittaa Pohjanmaan murteessa lapasta.

Perheemme muutti Vaasaan, kun olin parin vuoden ikäinen. Asuimme kymmenisen vuotta Hietalahdessa Malmönkadulla, sitten muutimme Koulukadun höyrymyllyn puoleiseen päähän, uuteen elementtikerrostaloon, joka oli kotini siihen asti kun lähdin opiskelemaan.
Minä olen vaasalainen. Olen kasvanut ja käynyt kouluni Vaasassa. Vaasa on kotikaupunkini.

Olen leimallisesti luontorunoilija. Merenkurkku alavine, kivikkoisine rantoineen on ollut runojeni tärkein maisemallinen innoittaja.
Elämäkertatietoa
Risto Olavi Rasa on syntynyt 1954 Helsingissä.
Nykyinen kotipaikka on Somero.

Vanhemmat: diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa Marjanen

Opinnot: ylioppilas 1973, Vaasan yhteiskoulu,
kirjastotutkinto 1978, Tampereen yliopisto.

Risto Rasa on naimisissa ja on suorittanut kirjastoalan tutkinnon Tampereen yliopistossa 1978. Siitä lähtien hän on toiminut kirjastonhoitajana eri kirjastoissa ja vuodesta 1989 Someron Kaupunginkirjastossa.

Harrastuksia ovat sunnuntaikävelyt ja nojatuolimatkat.

Suomen kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1973.

Makuasioita:

Unohtumattomat ja vaikuttaneet taide-elämykset:
Veikko Polameren runokokoelma Kevään kuolleet lehdet, erityisesti siihen sisältyvien Issan haikujen vuoksi.

Khaledin konsertti Poble Espanyolissa Barcelonassa heinäkuun iltana 1998. Lämpö, pimeys, ihmisten yhteisyys, rai.
Tampere Jazz Happening, aina.

Richard Longin WHITE FOOT CIRCLES Porin taidemuseossa vuonna 1987. Koko hallin permannon peittävän, samankeskisistä ympyröistä koostuvan työn tekemiseen taiteilija oli tarvinnut vain kepin, köyttä, savea ja saavillisen vettä. Ja kätensä ja paljaat jalkansa ja intohimon kävelemiseen.

Fiktiivinen henkilö, johon voin samaistua:
Sancho Panza.

Mieluisa paikka maailmalla:
Pariisi. Vaikka maailmassa olisi sata Rakkaus Pariisissa -nimistä romaania.

Mieluisa paikka kotimaassa:
Koti.

Mieluisa paikka fantasiamaailmassa:
Iso-Märssylä, jota vaimoni kanssa ísännöimme.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muuta:
Vain luonnon edessä nöyrä. Kirjoitus Pertti Niemisen runoudesta teoksessa Kirjojen Suomi, toimittanut Juhani Salokannel. Otava 1996

Osuudet antologioissa:
Runo "Mäntykiitäjä" antologiassa Koivuntuohirunoja (toim. Anelma Järvenpää-Summanen, Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo)/1997

Runoja kokoelmien ulkopuolelta: Parnasso 2002: 2. Sisältää runot: Herbaarion lehtiä, Kurjenmiekat, Varpuselle ja Torsoja faabeleita.

Artikkeleita ja pakinoita Savon Sanomissa, Books from Finlandissa, paikallislehti Somerossa ja Forssan Lehdessä.

Risto Rasan runojen käännöksiä:

ruotsi:
- Grå, svart och brun som luffarens är sparvens dräkt. Urval. Valikoinut ja kääntänyt Göran Torrkulla. Horisont 1978.

Ny lyrik = Uutta lyriikkaa, kirjailijakeskus, 1984:
- På strandstigen - runoja kok. Rantatiellä
- Två smedar - runo kok. Kaksi seppää 1976

saksa:
Still wie Licht in windloser Gegend: Lyrik aus Finnland, valinnut ja kääntänyt työryhmä Ingrid Schellbach-Kopran johdolla, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985:
- Am Strandweg - runoja kok. Rantatiellä 1980
- Still, jetzt singt er - runoja kok. Hiljaa, nyt se laulaa 1974
- Des Waldes Wand ist nur eine grüne Tür - runo kok. Metsän seinä on vain vihreä ovi 1971
- Die zwei Schmiede - runoja kok. Kaksi seppää 1976

Puola:
- Jestem jak stary dom / puolantanut Urszula Soja. Miniatura, 2009.
- Pod wielka gwiazda / puolantanut Urszula Soja. Miniatura, 2010.
Huom! Puolan kieliset kirjat ovat kokoomateoksia, jotka Urszula Soja on toimittanut ja kääntänyt koko Risto Rasan tuotannosta.
Tekstinäyte
Auringon valo on nyt keltaista,
se saa vastarannan
männynrungot
hohtamaan kirkkaasti.

Ja metsä on kuin tuoksuja
keitettäisiin.

Kokoelmasta Metsän seinä on vain vihreä ovi



hiekkarannalla hietapistiäinen kuljettaa yökkösen
toukkaa saalis on tukevasti kaarella vatsan alla ne
ovat yhdessä kuin foinikialainen laiva pitkät ohuet
raajat airoja jotka pistelevät hiekkamaininkeja purje
läpikuultava siipi minä ajattelen mitä jos nyt
tapahtuisi hiekkavyöry minä ajattelen arkeologisia
kaivauksia kuinka löydettäisiin ohuen ohut fossiili kuin
tussilla piirretty sen keskeltä vihreä piste valomerkki
merenkävijöille mikä tuota pistiäistä ohjaa nyt on
päivä häikäisevä aurinko ei tähteä ehkä puuston
reunassa kahisevat pensaat hajuaisti teen kokeen vien
käteni sen viereen se jättää toukan vedän käteni
kauemmas se ei seuraa kääntyy takaisin toukka
nytkii hiekalla pullea toukka kokonaan pehmeä
koskaan se ei voi kääriytyä koivun lehteen kehrätä
ympärilleen harmaata huopaa talveksi toukka parka
koskaan se ei voi järjestää keväistä yllätystä: kun
silmuista puhkeaa lehdet tästä lehdestä puhkeaa
perhonen nyt pistiäinen painaa piikkinsä toukkaan
lisää puudutusta laiva lähtee minä seuraan miten alus
laskee kivilaiturin koloon satamaan

Kokoelmasta Rantatiellä



Tunturikoivu
vanhinta versoaan jo
sylissä kantaa.

Kokoelmasta Taivasalla
Lähteitä ja viittauksia
Lähdeteoksia:
- Kankaanpää, Hannu: Sivuviiva: kirjoituksia kirjallisuudesta ja sen vierestä, Enostone, 2008.
- " Maailma näkemisen sydänlämmössä", Tuula Hökän artikkeli teoksessa Kirjojen Suomi, Otava 1996.
- Niemi, Juhani: Kirjojen takaa: jälkikuvia teoksista ja tekijöistä, Karisto 1991.
- Suomalaisia nykylyyrikoita, toim. Helena Saaristo, Kirjastopalvelu, 1986.
- Äänekäs kevät: ekokriittinen kirjallisuudetutkimus, toim. Toni Lahtinen ja Markku Lehtimäki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2008.
Videot
Elävän arkiston upotuskoodi