Selin, Helmer
Elämäkertatietoa
Kuvataiteilija ja runoilija Helmer Selin on Päijänteen kuvaaja mutta paljon muutakin. Hän syntyi Hartolassa savu- eli haikusaunan oljille, ja vuodesta 1923 hän on viettänyt Keski-Suomessa koko ikänsä lukuun ottamatta sotavuosia, joina hän oli mm. Niäsjärvellä, Rajajoella, Kivennavalla ja Talissa. Selinillä on ollut lukuisia näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla. Hän on pitänyt kuvataidekursseja, opettanut eri oppilaitoksissa ja ollut lehtien taidekriitikko. Selin harrastaa mm. heraldiikkaa, ja tähtitieteen harrastus on vaikuttanut hänen näkemistapaansa. Selin oli yksi kolmesta henkilöstä, jotka olivat paikalla Jyväskylän Taiteilijaseuraa perustettaessa, ja hän on ollut seuran puheenjohtaja.
Toiminnassaan Selin tekee tunnetuiksi luontoarvoja ja edistää maanpuolustustahtoa. Kuvataiteilijana Selin tunnetaan ennen kaikkea ekspressiivisistä Päijänne-maalauksistaan, jotka hän on maalannut kankaalle, veden tuomille puille ja muulle höyläämättömälle puulle. Vanhanselän, Judinsalon, Taivassalon ja Tehinselän maisemat vaikuttavat etenkin horisontaaliulottuvuudellaan.
Kirjoittaminen on kuulunut Selinin elämään lapsesta asti. Sotarunojen kokoelma Helvetin sukupolvi, joka ilmestyi 45 vuotta kirjoittamisen jälkeen, kertoo tapahtumat syksystä 1939 syksyyn 1944. Tilannekuvat rakentuvat vähistä aineksista, ja kuva sodasta koskettaa kaikkia aisteja. Runossa ”Silmätysten” kaksi vihollista katsoo toisiaan: ”Vavahtamattomin käsin / laskimme aseemme / kääntyen kumpikin / selät selkiä / kasvot saapumissuuntiamme kohden…”
Kuulu savusauna kirjailijan omistamassa Korpilahden Vespuolen kesäpaikassa Mehtänpeitossa on antanut kokoelmaan Haikusaunan haikuja aiheen, ympäristön ja tunnelman. Sauna on japanilaista haiku-runomuotoa noudattavissa runoissa pehmeäsävyinen, kohtumainen ympäristö, jossa ihminen elpyy ja saa uusia ajatuksia.
Runoelmassa Suuren järven laulu ja runoja vuodenkierrosta käytetään suomalaista Dante-mittaa. Runoelma on ekologinen puheenvuoro eeposperinteen käymässä vuoropuhelussa. Geologista historiaa luotaavasta alusta siirrytään jaksoon, jossa Muinais-Päijänne puhuu, ja edelleen jaksoon, jossa kuvataan kulttuuria. Saastunut Päijänne on yleismaailmallisen luonnonkatastrofin ilmentymä. Runoelma voitti Keski-Suomen taidetoimikunnan kirjallisuuskilpailun runosarjan 1972.
Katriina Kajannes
Toiminnassaan Selin tekee tunnetuiksi luontoarvoja ja edistää maanpuolustustahtoa. Kuvataiteilijana Selin tunnetaan ennen kaikkea ekspressiivisistä Päijänne-maalauksistaan, jotka hän on maalannut kankaalle, veden tuomille puille ja muulle höyläämättömälle puulle. Vanhanselän, Judinsalon, Taivassalon ja Tehinselän maisemat vaikuttavat etenkin horisontaaliulottuvuudellaan.
Kirjoittaminen on kuulunut Selinin elämään lapsesta asti. Sotarunojen kokoelma Helvetin sukupolvi, joka ilmestyi 45 vuotta kirjoittamisen jälkeen, kertoo tapahtumat syksystä 1939 syksyyn 1944. Tilannekuvat rakentuvat vähistä aineksista, ja kuva sodasta koskettaa kaikkia aisteja. Runossa ”Silmätysten” kaksi vihollista katsoo toisiaan: ”Vavahtamattomin käsin / laskimme aseemme / kääntyen kumpikin / selät selkiä / kasvot saapumissuuntiamme kohden…”
Kuulu savusauna kirjailijan omistamassa Korpilahden Vespuolen kesäpaikassa Mehtänpeitossa on antanut kokoelmaan Haikusaunan haikuja aiheen, ympäristön ja tunnelman. Sauna on japanilaista haiku-runomuotoa noudattavissa runoissa pehmeäsävyinen, kohtumainen ympäristö, jossa ihminen elpyy ja saa uusia ajatuksia.
Runoelmassa Suuren järven laulu ja runoja vuodenkierrosta käytetään suomalaista Dante-mittaa. Runoelma on ekologinen puheenvuoro eeposperinteen käymässä vuoropuhelussa. Geologista historiaa luotaavasta alusta siirrytään jaksoon, jossa Muinais-Päijänne puhuu, ja edelleen jaksoon, jossa kuvataan kulttuuria. Saastunut Päijänne on yleismaailmallisen luonnonkatastrofin ilmentymä. Runoelma voitti Keski-Suomen taidetoimikunnan kirjallisuuskilpailun runosarjan 1972.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Huolten unohdus.
Turhuus kauas jäänyt ja
läsnä kaikkeus.
(Haikusaunan haikuja, s. 81)
Turhuus kauas jäänyt ja
läsnä kaikkeus.
(Haikusaunan haikuja, s. 81)