Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Junkola, Aapo

Kuvatiedoston lataaminen
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Koulutus tai tutkinto
Luottamustehtävät ja jäsenyydet
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät, kokoelmat
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät, kokoelmat
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
romaanit
Nimi
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Muut teokset (kääntäjänä)
Tyyppi
fyysinen teos
Nimi
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Tyyppi
fyysinen teos
Elämäkertatietoa
- Aapo Junkola kirjoittaa selkeästi harkiten ja systemaattisesti rakentaen, ei intuitiiviisesti eikä luonnon mukaan. Hänen lähtökohtanaan on usein joukko abstraktioita: oikeus, valvollisuus, valta, rakkaus, syyllisyys. (Pekka Tarkka, Suomalaisia nykykirjailijoita [1967])

oik. Aapo Niemi-Junkola
synt. 14.12.1935 Helsingissä
asuu Tampereella
naimisissa
opinnot, tutkinnot: oik. kand. 1960, varatuomari 1963
ammatti kirjailijantyön lisäksi: kihlakunnansyyttäjä

palkinnot: Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnot vuosina 1962, 1965, 1969, 1991, 1998
Yleisradion kuunnelmapalkinto 1965 kuunnelmasta Lämmön maksimi ja minimi
Valtion kirjallisuuspalkinto 1967
harrastukset: kirjoittaminen, kääntäminen, japanin kieli

Aapo Junkola on tamperelainen v. 1961 novellikokoelmalla Kahdeksainen debytoinut kirjailija. Hänen pääteoksiaan ovat romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966). Häneltä on ilmestynyt 1960-luvulta lähtien myös useita näytelmiä ja kuunnelmia. Aapo Junkola tunnetaan myös kreikkalaisten klassikoiden ja japanilaisen kaunokirjallisuuden suomentajana.

Omassa tuotannossaan merkittävimpinä Aapo Junkola pitää romaanejaan Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), "jotka ovat ensimmäinen tuomioistuinlaitokseen kohdistuva kritiikki Suomessa. Henkirikosten tunnusmerkistöjä muutettiin myöhemmin Varjojen ajassa esitetyllä tavalla." Varjojen aika sai Valtion kirjallisuuspalkinnon v. 1967. "Vallan ja syyllisyyden ongelmat on nyt siirretty todelliseen ympäristöön, itsetyytyväisen ja patriarkaalisen virkamiessäädyn Tampereeseen. Teoksessa on kritiikkiä niitä kohtaan, joilla ei ole muuta kunniaa kuin jättää laki jälkeensä, pysyä velvoitteiden kirjaimellisessa täyttämisessä. -- Junkola tarkastelee lain irtautumista siitä todellisuudesta, jota säätelemään se on luotu." (Pekka Tarkka, Suomalaisia nykykirjailijoita [1967]). Kai Laitinen sanoo Junkolan kuvanneen kafkamaista byrokratiaa romaaneissaan ja novelleissaan. (Kai Laitinen Suomen kirjallisuuden historia, 3. uud. p. 1991, s. 585)

Aapo Junkola mainitsee antiikin kirjallisuuden, Danten, James Joycen ja Edgar Rice Burroughsin itselleen tärkeiksi kirjailijoiksi ja kirjallisuuden alueiksi.

Junkola on tehnyt merkittävää suomennostyötä suomentaen mm. kreikkalaisia klassikoita, kuten Sapfon ja Lukianoksen tekstejä. Hän on suomentanut myös Kreikan kansallisrunoilijan, nykyklassikko Konstantinos Kavafisin runoja. Kavafisin runot (suom. 1984 ja 1987) on ensimmäinen täydellinen kokoelma kreikkalaisen kansalliskirjailijan runoja. "Junkolassa yhdistyy uuden ja klassisen kreikan taito harjaantuneeseen kirjailijan herkkyyteen. Hän on yksi hyvin harvoista Suomen kreikankielentaitoisista kirjailijoista." (AL 2.11.1984, Väinö Kirstinä)
"Käännän antiikin tekstejä mieluummin kuin kirjoitan omaa, koska ensinmainitusta on enemmän hyötyä ihmisille", sanoo Junkola. Satiirikko Lukianoksen tekstit Aapo Junkola julkaisi omakustanteena, koska kaupallinen suuri kustantaja tahtoi nykyaikaistaa ilmaisua, mutta Junkola halusi pitäytyä mahdollisimman lähellä alkukieltä. "Kielen rytmi syntyy sofistin tavasta puhua ja kirjoittaa", Junkola selvittää. "Säilyttääkseni sen pyrin välttämän 1990-luvun ilmaisuja." Käännöksestä tuli omakustanne. (HS 31.1.1997, Satu Aarre-Ahtio)
Aapo Junkola on kääntänyt myös japanilaista kaunokirjallisuutta suomeksi. Matkakertomus Nousevalle auringolle (1967) on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt sodanjälkeinen teos uudesta Japanista.

Proosateos Muistelus ilmestyi v. 2001. "Muistelus on myös historiallinen tallennus sodanjälkeisestä oikeudenhoidosta ja asiakkaisiin sekä advokaatteihin kohdistuneesta simputtamisesta", sanoo Aapo Junkola itse teoksestaan. "Oikeuslaitoksesta puhuvat usein julkisuudessa ne, joilla [ei] ole siihen tuntumaa. He katsovat asiaa ulkoapäin. Sanottava muuttuu toiseksi, kun sanojalla on oikeuden jakamiseen vuosikymmenten sisäinen näkökulma. Vielä enemmän on pelissä, jos sanojalla on sanomisen taito. Aapo Junkolalla on tämä taito. Näyttönä romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, runokäännöksiä klassisista kielistä suomeksi. Muistelus on silti Junkolan tuotannossa omaleimainen teos. On kuvaavaa, että Muistelus ei löytänyt paikkaa WSOY:n kustannuspolitiikassa, vaikkei teoksen arvoa kiistetty. Teos kun ei ole muistelma eikä fiktio. Se on sananmukaisesti muistelus, jolla ei ole kotia tavanomaisissa kirjallisissa kategorioissa. -- Muistelus ei kuitenkaan ole tavanomainen avainromaani. Kirjaa ei kannata lukea etsiskelläkseen sieltä henkilöihin kiinnittyviä herkkupaloja. Se on fiktion rajamailla kulkeva tarina oikeudenjakamisesta Suomessa. Muistelus on lukemisen arvoinen siinäkin, että se raottaa kansalaisille ovea vallan kammareihin ja näyttää, mitä siellä oikeasti tapahtuu." (AL 17.1.2002, Aulis Aarnio)

Aapo Junkolan monet näytelmätekstit, esim. Kolme näytelmää (sis. Lainvartijat, Tribunaali, Tuomari Kosken tapaus, [1998]), ja osin yhdessä Arto Seppälän kanssa julkaistu kolmen näytelmän kokoelma Sammakko on sammakko (2000), ovat käsitelleet syyllisyyttä, syyllistämistä, oikeudenmukaisuutta, oikeudenkäyttöä ja tuomitsemisen vaikeutta.

Tamperelaisuuden Aapo Junkola kokee itselleen tärkeäksi.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Aapo Junkolan tuotanto

Romaanit ja novellit:

Kahdeksainen : novelleja (1961)
Petos (1962)
Lintujen aika (1965)
Varjojen aika (1966)
Oi Emma (1969)
Muistelus (2001)

Näytelmät:

Kirkko keskellä kylää (1963)
Simon (1968)
Vanhat keksinnöt (1974)
Krysanteemit (1982)
Neljä näytelmää, sis. Salametsästäjät, Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa, Lämmön maksimi ja minimi, Linnuillakin on pesänsä (1991)
Syytettynä insestistä, eli Sammakko on sammakko, yhdessä Arto Seppälän kanssa (1994)
Lainvartijat (näytelmä 1994, painettu 1998)
Lain mukaan (1996)
Kolme näytelmää, sis. Lainvartijat, Tribunaali, Tuomari Kosken tapaus (1998)
Sammakko on sammakko; Peipposten kutsu ; Pimeys, yhdessä Arto Seppälän kanssa (2000)
Gregorius (2007)

Kuunnelmat:

Uskotko näin on? (1964)
Lämmön maksimi ja minimi (1964)
Vaikka minä puhuisin ... (1965)
Masaccio paikassa nimeltä Marina di Pisa (1966)

Matkakertomukset:

Nousevalle auringolle (1967)

Artikkeleja:

Jos meidän kuninkaamme nimi olisi Fredrik Suuri, Parnasso 11 (1961)
Kaupunginviskaalistako tutkinnanjohtaja? Kanava 21 (1993)
Pankkituen juridiikkaa, Kanava 21 (1993)
Salametsästäjät, Parnasso 13 (1963)
Terveisiä Japanista, suuresta maasta, Suomen kuvalehti 51 (1967)
Tribunaali (loppujakso näytelmästä), Parnasso 43 (1993)

Kaunokirjallisuuden suomennokset:

Dazai, Osamu Ei enää ihminen (1969)
Ewens, Eric (George Orwellin romaanin mukaan) Vuonna 1984, kuunnelma (1968)
Golembiewski, Ingo Vain hetkiä, kuunnelma (1969)
Haworth, Don Ei kannata kinata, kuunnelma (1973)
Kavafis, Konstantinos Runoja (1984)
Lukianos, Satiireja (osa 1 v. 1996 ja osa 2 v. 2000)
Mori, Ogai Villihanhet (1969)
Sapfo, Sapfon runoja (1966 ja uusi p. 2000)



Muut suomennokset:

Johnson, Stein Autoilijan kuntojumppa (1970)
Lee Su Jan, Kiinalainen keittokirja (1970)
Olaf-Hansen, Erik Unettoman niksikirja (1970)
Zetterholm, Tore Kiinan haaste (1970)
Kansojen kirjallisuus osat 2 ja 3 / toim. F. J. Billeskov et al., suomentajat Aapo Junkola et al. (1974-1975)
Lähteitä ja viittauksia
Manner, Eeva-Liisa Ikäviä kirjailijoita (1994) / toim. Tuula Hökkä; sis. Junkolan Lintujen aika -teoksen arvion otsikolla Substantiivin tiukkaa proosaa
Tarkka, Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita (Tammi 1967)
Aamulehti 14.12.1995 [Kaupunginviskaalin kaksi erilaista roolia: Aapo Junkolan 60-vuotishaastattelu]
Demari 13.3.1996 Juha Drufva: Tampereen kaupunginviskaali haluaa tehdä muutakin kuin syyttää
HS 31.1.1997 Satu Aarre-Ahtio: Klassikon kääntäminen ohittaa oman luomisen: syyttäjä Aapo Junkola suomensi toisen lakimiehen, Lukianoksen satiireja
Aamulehti 29.5.1998 Aulis Aarnio: Totuus on valheen kaveri