Tuglas, Friedebert
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Virolainen kirjailija Friedebert Tuglas. J. & P. Parikas. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
Friedebert Tuglas (vuoteen 1923 Mihkelson[1]; 2. maaliskuuta 1886 Ahja – 15. huhtikuuta 1971 Tallinna) oli virolainen kirjailija ja kirjallisuustieteilijä.
Friedebert Tuglas kävi Tarton kaupunkikoulua (1901–1903) ja Hugo Treffnerin kymnaasia (1904–1905). Hän osallistui vuoden Venäjän vallankumousyritykseen 1905 ja vietti puoli vuotta Toompean vankilassa. Hän asui vuosina 1906–1917 pitkiä aikoja poliittisena pakolaisena Suomessa, Pariisissa, Saksassa ja muualla, ja hän puhui sujuvasti suomea. Hän vironsi huomattavan määrän suomalaista ja venäläistä kaunokirjallisuutta (mm. Aleksis Kivi, Juhani Aho, Anton Tšehov, Maksim Gorki).
Tuglas asui Suomeen muutettuaan Helsingissä Oulunkylän Veräjämäessä Ålanderin taiteilijaperheessä. Siellä vietetty aika oli hyvin tuotteliasta, mutta Ålanderin talon palossa hänen kirjoituksensa tuhoutuivat.
Tuglas palasi Viroon vuonna 1917 ja asettui aluksi Tarttoon ja muutti vuonna 1944 Tallinnaan. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1918 Elo Tuglas (1896–1970). Tuglas valittiin viidesti Viron kirjailijaliiton puheenjohtajaksi (1922–1939), ja hän toimi myös Virolaisen Kirjallisuuden Seuran puheenjohtajana vuodet 1929–1940. Josif Stalinin kulttuuripolitiikan aikana hän joutui epäsuosioon ja julkaisukieltoon ja hänet erotettiin kirjailijaliitosta vuosiksi 1950–1955.
Kirjallisuustieteilijänä Tuglas tutki Juhan Liiviä, A. H. Tammsaarea ja Mait Metsanurkia ja laati kirjallisuusarvosteluja. Häneen omaan kirjalliseen tuotantoonsa vaikutti tanskalainen kirjailija Georg Brandes. Hänen kirjailijantyössään yhdistyvät omintakeisella tavalla realismi ja romantiikka. Myöhäistuotannossa voidaan erottaa psykologista realismia (mm. romaani Pikku Illimar 1937). Tuglas aloitti kirjallisten matkakertomusten suuntauksen teoksellaan Teekond Põhja-Aafrikas (1928–1930). Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille.
Tuglaksen mukaa on nimetty vuonna 1982 Suomessa perustettu Tuglas-seura, joka on Suomen ja Viron kulttuurisuhteita edistämään tarkoitettu ystävyysseura./Wikipedia
Friedebert Tuglas kävi Tarton kaupunkikoulua (1901–1903) ja Hugo Treffnerin kymnaasia (1904–1905). Hän osallistui vuoden Venäjän vallankumousyritykseen 1905 ja vietti puoli vuotta Toompean vankilassa. Hän asui vuosina 1906–1917 pitkiä aikoja poliittisena pakolaisena Suomessa, Pariisissa, Saksassa ja muualla, ja hän puhui sujuvasti suomea. Hän vironsi huomattavan määrän suomalaista ja venäläistä kaunokirjallisuutta (mm. Aleksis Kivi, Juhani Aho, Anton Tšehov, Maksim Gorki).
Tuglas asui Suomeen muutettuaan Helsingissä Oulunkylän Veräjämäessä Ålanderin taiteilijaperheessä. Siellä vietetty aika oli hyvin tuotteliasta, mutta Ålanderin talon palossa hänen kirjoituksensa tuhoutuivat.
Tuglas palasi Viroon vuonna 1917 ja asettui aluksi Tarttoon ja muutti vuonna 1944 Tallinnaan. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1918 Elo Tuglas (1896–1970). Tuglas valittiin viidesti Viron kirjailijaliiton puheenjohtajaksi (1922–1939), ja hän toimi myös Virolaisen Kirjallisuuden Seuran puheenjohtajana vuodet 1929–1940. Josif Stalinin kulttuuripolitiikan aikana hän joutui epäsuosioon ja julkaisukieltoon ja hänet erotettiin kirjailijaliitosta vuosiksi 1950–1955.
Kirjallisuustieteilijänä Tuglas tutki Juhan Liiviä, A. H. Tammsaarea ja Mait Metsanurkia ja laati kirjallisuusarvosteluja. Häneen omaan kirjalliseen tuotantoonsa vaikutti tanskalainen kirjailija Georg Brandes. Hänen kirjailijantyössään yhdistyvät omintakeisella tavalla realismi ja romantiikka. Myöhäistuotannossa voidaan erottaa psykologista realismia (mm. romaani Pikku Illimar 1937). Tuglas aloitti kirjallisten matkakertomusten suuntauksen teoksellaan Teekond Põhja-Aafrikas (1928–1930). Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille.
Tuglaksen mukaa on nimetty vuonna 1982 Suomessa perustettu Tuglas-seura, joka on Suomen ja Viron kulttuurisuhteita edistämään tarkoitettu ystävyysseura./Wikipedia