Karumo, Veikko
Elämäkertatietoa
Opinnot ja työura:
Yo Porin lyseo 1932
Fil. kand. 1936
Seuran toimitussiht. 1937-41,
päätoimittaja 1941-47
Lehtiyhtymä Oy:n toimitusjoht. 1947
Valiolehdet Oy:n toimituspäällikkö ja eri lehtien päätoimittaja 1947-51
Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n mainososaston johtaja 1949-61
Yo Porin lyseo 1932
Fil. kand. 1936
Seuran toimitussiht. 1937-41,
päätoimittaja 1941-47
Lehtiyhtymä Oy:n toimitusjoht. 1947
Valiolehdet Oy:n toimituspäällikkö ja eri lehtien päätoimittaja 1947-51
Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n mainososaston johtaja 1949-61
Lehtiaitta Oy:n johtaja 1961-73
Kustannus Oy Williamsin tekn. tuotantojohtaja 1973-76
Palkinnot:
Kolmas palkinto Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n näytelmäkirjoituskilpailussa I sarjassa (1- ja 2-näytöksiset) v. 1939
Kustannus Oy Williamsin tekn. tuotantojohtaja 1973-76
Palkinnot:
Kolmas palkinto Satakunnan Kirjateollisuus Oy:n näytelmäkirjoituskilpailussa I sarjassa (1- ja 2-näytöksiset) v. 1939
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:
Päivälä ja muut 1950
Mitäpä tästä tulee eli tätäpä tätä 1985
Julkaissut ja toimittanut useita tietokirjoja sekä toimittanut satukokoelmia.
Päivälä ja muut 1950
Mitäpä tästä tulee eli tätäpä tätä 1985
Julkaissut ja toimittanut useita tietokirjoja sekä toimittanut satukokoelmia.
Tekstinäyte
Illalla klo 19 menin Saimin kanssa elokuviin. Siellä esitettiin "Harhaa vain". Näytännön loputtua Saimi sanoi, että hänellä on kiire. Hän miltei juoksi pois ja se oli hyvä, sillä klo 21 minun piti tavata Liisa. Menin sitten Liisan kanssa katsomaan uudestaan sitä samaa elokuvaa "Harhaa vain". Liisan kanssa oli niin miellyttävää olla, sillä hän ymmärsi minua ja minun suhtautumistani Saimiin ja Masaan. Hän tajusi, kuinka syvästi minä rakastin Saimia. Hän tiesi, että rintamamiehen rakkaus on ehdoton. Minun oli niin mukava istua siinä hänen vieressään, kunnes väliajalla huomasin, että toisella puolellani istui Saimi ja hänen toisella puolellaan Masa. Saimikin oli tullut katsomaan uudestaan samaa elokuvaa, mutta Masan kanssa. Käsittämätöntä, käsittämätöntä kuin mikä.
Olimme sopineet Saimin kanssa, että seuraavana päivänä menemme ostamaan kihloja. Tapasimme kultasepänliikkeen edustalla, mutta ihmeekseni totesin, että Saimi oli ottanut Masan mukaansa. Tosin minullakin oli mukanani Liisa, mutta sehän oli eri asia. Liisa oli ymmärtäväinen tyttö ja hän saattoi neuvoa, millainen sormus parhaiten sopisi rakastetulleni. Mutta Masan mukanaolossa ei ollut mitään järkeä. Sisimmässäni ajattelin, että mitä se pöhkö oikein meinaa.
Sormuksia valittaessa löysi Saimi sormuksen, joka hänen mielestään oli hirveän kaunis. Mutta Liisa löysi myös sormuksen, joka hänen mielestään oli hirveän kaunis. Minusta ne molemmat olivat kauniita, kauniita kuin mitkä, mutta sentään ratkaisin Liisan hyväksi.
- Otetaan tämä sormus, sanoin, ja näytin Liisan sormusta.
- Eipäs kuin tämä, sanoi Masa ja näytti Saimin sormusta.
- Kuka täällä oikeastaan ostaa sormuksia? huudahdin minä. - Sinä vai minä?
- Ja kenelle sormus tulee? virkkoi Masa. Saimille vai Liisalle?
- Tämä juttu on rakastavaisten omakeskeinen asia, sanoin. - Tämä ei kuulu sinulle.
- Kuuluupas, väitti Masa.
- Tehdään sovinto, ehdotti Liisa, joka aina oli ymmärtäväinen. - Ostetaan neljä sormusta, siis yksi jokaiselle!
Liisan ehdotus saavutti heti täyden kannatuksen. Kun poistuimme kaupasta, oli jokaisella sormessaan sileä sormus. Mutta kun viimeisenä lomapäivänä juna jälleen lähti tärisyttämään Masaa ja minua takaisin rintamalle, tavasin sormukseni sisäpuolelta nimen Liisa. Ja Masa luki omasta sormuksestaan nimen Saimi. Loppu oli hyvä.
Hyvä kuin mikä.
(Ote pakinasta Hyvä kuin mikä; Taru on todellisuutta ihmeellisempi 1944)
Sormuksia valittaessa löysi Saimi sormuksen, joka hänen mielestään oli hirveän kaunis. Mutta Liisa löysi myös sormuksen, joka hänen mielestään oli hirveän kaunis. Minusta ne molemmat olivat kauniita, kauniita kuin mitkä, mutta sentään ratkaisin Liisan hyväksi.
- Otetaan tämä sormus, sanoin, ja näytin Liisan sormusta.
- Eipäs kuin tämä, sanoi Masa ja näytti Saimin sormusta.
- Kuka täällä oikeastaan ostaa sormuksia? huudahdin minä. - Sinä vai minä?
- Ja kenelle sormus tulee? virkkoi Masa. Saimille vai Liisalle?
- Tämä juttu on rakastavaisten omakeskeinen asia, sanoin. - Tämä ei kuulu sinulle.
- Kuuluupas, väitti Masa.
- Tehdään sovinto, ehdotti Liisa, joka aina oli ymmärtäväinen. - Ostetaan neljä sormusta, siis yksi jokaiselle!
Liisan ehdotus saavutti heti täyden kannatuksen. Kun poistuimme kaupasta, oli jokaisella sormessaan sileä sormus. Mutta kun viimeisenä lomapäivänä juna jälleen lähti tärisyttämään Masaa ja minua takaisin rintamalle, tavasin sormukseni sisäpuolelta nimen Liisa. Ja Masa luki omasta sormuksestaan nimen Saimi. Loppu oli hyvä.
Hyvä kuin mikä.
(Ote pakinasta Hyvä kuin mikä; Taru on todellisuutta ihmeellisempi 1944)
Lähteitä ja viittauksia