Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Erho, Kaarlo

On sama kuin
Kirjailijan muu nimi
Eriksson, Kaarlo
Synnyinaika
Synnyinpaikka
Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
novellit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
näytelmät
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Elämäkertatietoa
Ent. Eriksson, Kaarlo
Nimimerkit: Rae, Kalle

Syntynyt
15.3.1905 Pyhtää

Kuollut
25.12.1967 Oulunsalo

Koulutus
Näytelmäohjaajakurssi

Ammatti
Nuoruudessa tehdas-, saha-, konepaja-, rakennus- ja satamatöitä, merillä Saksassa. Teatteriohjaajana eri paikkakunnilla. Myöhemmin toimittajana, järjestösihteerinä ja nuorisoseura Valistustalon vahtimestarina.

Kirjailijan asuinpaikat
Asui Oulunsalossa vuodet 1947-1967.

- - -

Erho aloitti tuotantonsa sotamuistelmilla ja siirtyi sitten 1940-luvulla kirjoittamaan salapoliisiromaaneita. Erhon romaanien sankareina esiintyivät toimittaja-etsivä Kalle Kanto, komisario Erik Paarma ja salapoliisi Erik Korpi. Erho kirjoitti kaikkiaan 13 salapoliisiromaania mutta hän ei kuitenkaan saavuttanut samaa mainetta kuin Aarne Haapakoski ja Vilho Helanen. Erho siirtyi myöhemmin kirjoittamaan näytelmiä ja nuortenkirjoja käyttäen salanimiä Kalle Rae ja Erik Karlsson.

(Wikipedia)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Kaarlo Erho kirjoitti artikkeleita mm. Länsi-Suomeen, Seuraan, Kansa taisteli -lehteen ja Peitseen. Kaarlo Erho kirjoitti artikkeleita mm. Länsi-Suomeen, Seuraan, Kansa taisteli -lehteen ja Peitseen. Hän oli myös Oulunsalon nuorisoseuran pitkäaikainen sihteeri, teatteriohjaaja ja näyttelijä. 1950-luvulla Erho piti yhdessä Sisko Isolan kanssa kirjallisuuskerhoa ja Merkkikerhoa, jossa opiskeltiin nuorisoseura-aatetta ja -toimintaa.
Tekstinäyte
- Mutta kuka peijakas sitten tappoi sen rouvan? Kaiken järjen nimessä ei kenelläkään toisella täällä olleella ole pienintäkään hyötyä hänen kuolemastaan. Tai sitten minä olen pähkähullu!
- Täytyy etsiä jokin toinen motiivi, - Kanto puhui. - Tehdäänhän murhia muunkin tähden, eikä vain hyödyn tavoittelemiseksi.
- Motiivi ja motiivi! Etsi nyt sellainen motiivi tällaisesta sekavasta laumasta, missä ovat kaikenmaailman pelleilijät ja romaanien tuhertajat. Mistä minä sen motiivin nyt keksin?
- Voihan se olla esimerkiksi kostotoimenpide.
- Kenellä voisi olla jotakin kostettavaa rouva Venellin kaltaiselle henkilölle? Hänhän ei ole koskaan tehnyt mitään vääryyttä edes kärpäsellekään!
- Entä mustasukkaisuus?
- Katin käpälät! Tuossa iässä ja lisäksi vielä puolisokeana ei enää koeta mitään rakkausseikkailuja.
- No, - Kanto jatkoi luetteloaan, - sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin se, että rouva Venell tiesi jotakin tärkeää jostakin täällä olevasta tai olleesta henkilöstä. Ehkäpä jonkun rikoksen tai muuta sen tapaista. Ja kun asianomainen pelkäsi rouvan joskus antavan hänet ilmi viranomaisille, niin päätti raivata hänet pois tieltä, ennenkuin mitään sellaista ehtisi tapahtua.
- Ei, - nimismies puhisi, - tämä tällainen ei kävele. Kaikki näyttää menevän vain entistä enemmän sekasotkuksi. Parasta, että annetaan kuulustelujen olla, kunnes konstaapeli Kari tulee tietoineen. Voisikohan tästä talosta saada jotakin juotavaa?
Kysymys oli kohdistettu Kannolle, joka riensi täyttämään nimismiehen toivomusta.
(Aukko pensasaidassa 1944 )