Nojonen, Uolevi

Kuvatiedoston lataaminen

On sama kuin

Kirjailijan muu nimi

Ylä-Nojonen, Ahti Uolevi

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

kuunnelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

- Nojonen on yksinkertaisten asioiden tuottaman pienen onnen, pilaantumattoman luonnon ja hellien vilpittömien tunteiden hymyilevä, mutta sitä sinnikkäämpi asiamies, ja hänen kuvaamissaan nuorissa on myös uudenlaista avoimuutta ja veitikkamaisuutta suhteessa toiseen sukupuoleen, uskallusta unelmiin ja rakkauden valtaan. (Kerttu Manninen, Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita IV, 1987)

synt. 3.6. 1939 Virroilla
asuu Tampereella
naimisissa, puoliso Tarja Hillevi os. Kiviharju
4 lasta
päätoiminen kirjailija


palkinnot:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1969, 1975, 1982, 1988
Tauno Karilaan palkinto 1973
Topelius-palkinto 1973, 1989
Hämeen läänin taidepalkinto 1989
Tirlittan palkinto 1995, 1980
Pro Arte Tawastica -mitali, 1997
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1975, -82,
-85, -89 ja -93
Kurun kunnan kulttuuripalkinto
Antti Lizelius -patsas

Harrastus shakki.

Uolevi Nojonen on tamperelainen nuortenkirjailija, jonka tuotanto käsittää yli 20 nuortenromaania, kuunnelmia, näytelmiä ja tv-tekstejä. Nojosen tuotantoa on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi ja tšekiksi.

Uolevi Nojonen ryhtyi omien sanojensa mukaan kirjoittamaan kiinnostuksesta sanalliseen ilmaisuun. Hänen esikoisteoksensa Sigmund Freudin kaamea flunssa ilmestyi 1968. Teoksesta sanottiin mm.: "Nojosen romaanille on olennaista kunnioittava suhtautuminen nuoriin, heidän vaikeuksiinsa, kirjailijan työn oikea arvostaminen. Nojonen on saanut hyvän otteen: hän ei löperrä eikä hurskastele, ei siloittele eikä piilottele. Huumori on tervettä ja osuvaa, riittävän helposti lohjennutta." (AL 26.9.68, Arto Seppälä)
Ismo Loivamaan mukaan Nojosen esikoinen sisältää ohjelmanjulistuksen kirjailijan koko myöhemmälle tuotannolle: kirjailija seuraa myötätuntoisesti omapäisten, itsenäisesti ajattelevien poikien elämää. (Kotimaisia nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa, 2001)

Kiitetty, koulukuvauksen modernina klassikkona pidetty nuortenkirja Askeetti ei saa komplekseja (1972) toi Nojoselle Topelius-palkinnon. Kirjassa herätti huomiota huumori, joka paikka paikoin kääntyy itseironiaksi ja josta löytyy myös totisempi puoli. "Nojonen on hiljainen ja miellyttävä kertoja, joka tavoittaa tavanomaisista asioista mukavia sävyjä, kulmia katsella." (AL 19.10.72, Arto Seppälä)

Uolevi Nojosen luovan työn lähtökohtia ovat aikamme helppoudet ja vaikeudet, joita ikä on syventänyt. Hengenheimolaisia ovat Juhani Peltonen ja Veikko Huovinen. Nojoselle tärkeitä teoksia ovat Anton Tšehovin Sahalin ja John Steinbeckin Ystävyyden talo.
Nojonen pitää tähänastisessa tuotannossaan merkittävimpänä v. 2003 ilmestynyttä teostaan Niin kauan kuin on elämää. "Kirjoittaminen sattui, mutta piti minut elämässä kiinni." Ihmisen ääni -sarjassa ilmestynyt teos kuvaa surua suurten menetysten jälkeen ja toivoa elämän jatkumisesta kaikesta huolimatta. Teos sisältää myös balladimaisen kertomuksen Karhu ja naarassusi.
Omista aiemmista teoksistaan merkittävimpänä hän pitää Yksinäisen suden mailia (1994), joka on "läheinen ja omakohtainen". Kritiikki totesi: "Nojonen jaksaa antaa kuvattavilleen aikaa. Hänen teoksissaan mikään ei tapahdu liian nopeasti tai varhain. Hän palkitsee lukijansa loppuhuipennuksella, joka asettaa teoksen kaikki osat kohdalleen." (AL 10.12.94)

Lasten- ja nuortenkirjailijaksi leimautuminen ei Nojosta hätkähdytä. "Ihmisen kasvuvuodet, kouluikä ja nuoruus kiinnostavat minua. -- Kirjailijalle ei aihe aseta kirjoittamisen kriteerejä. Hänen on kirjoitettava niin hyvin kuin mahdollista luokitetaanpa hänen teoksensa mihin kategoriaan hyvänsä." (AL 18.9.88)
"Omalta osaltaan kirjailija on vaikuttanut humoristisen nuortenkirjan vankistumiseen viime vuosikymmeninä. Nojosmainen huumori liittyy vaivattomasti jopa ongelmarealismin raameihin. Nojosen kirjoissa nuorten ongelmat eivät tosin milloinkaan ole paisuteltuja tai ylitsepääsemättömän kiperiä: keskipisteenä on aina jokseenkin tavallinen nuori kasvukipuineen." (Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa, 2001)

Pirkanmaalaisuuden Uolevi Nojonen kokee itselleen tärkeäksi ja sanoo olevansa juurillaan. Hän asuu Tampereen Petsamossa. "Petsamon reservaatissa tapaan usein vanhoja viisaita tamperelaisia ja kuulen terveitä mielipiteitä, terveempiä kuin lehdistä juurikaan saa lukea. -- Ei minun kaupunkiin tarvitse tulla. Kyllä Petsusta aiheita löytyy." (AL, Olli Kemmo 4.11.93)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Nuortenkirjat:

Sigmund Freudin kaamea flunssa (1968)
Askeetti ei saa komplekseja (1972)
Tinatähti ja Anselmin aarre (1974)
Tartsan Koivula suomalaisessa leppämetsässä (1977)
Matalat aidat (1978)
Röönpöök (1979)
Matkatoverit (1979)
Luumujengi (1980)
Roope ja Raisa (1981)
Takku ja teltta ykkönen (1982)
Tandem iskee suoneen (Asko Martinheimon kanssa
1982)
Juttu on Tandem (Asko Martinheimon kanssa 1982)
Hommat hanskassa Johnny (1984)
Takku ja teltta kakkonen (1985)
Iloiset tutkimusmatkat (1987)
Pallo sukassa (1988)
Ruudussa räntää (1990)
Vilkku ja vaarallinen varasto (1991)
Vilkku ja punaisen auton metsästys (1992)
Vilkku ja sataman salaisuus (1993)
Yksinäisen suden maili (1994)
Vilkku ja hirmuiset hevosvarkaat (1995)
Vilkku ja oudot olosuhteet (1997)
Kumipallopeli (1999)

Rikkiviisaan käsikirja (visailukysymyksiä ym. ; yhdessä Lassi Nojosen kanssa 1995)
Rikkiviisaan toinen käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 1996)
Rikkiviisaan kolmas käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 1999)
Rikkiviisaan neljäs käsikirja (Lassi Nojosen kanssa 2001)
Rikkiviisaan uusi tuleminen (Lassi Nojosen kanssa 2003)

Kuunnelmat:

Joen rannassa (1971)
Elokuinen välikohtaus (1972)
Renate on kuollut (1987)
Runoilijan vapaus (1990)
Sillankorvan Aune (1999)
Kaksitoista jouluhaukea (2000)

Näytelmät:

Hopialusikka
Kannatti elää
Kuntakokous
Syvällä tammen juuret
Valkovuokot
Itse iloinen leski (ensi-ilta Tampereen Teatteri 26.10.1995)
Tiu tau tillin tallin (ensi-ilta Tampereen Teatteri 20.9.1998)
Karhuooppera / libretto Uolevi Nojonen (esitetty Virtain Toriseva v. 1995-1997)

Televisionäytelmät:

Tähkänpoimija
Mutantti
Elias vaeltaja
Pelimiehiä
Maa on litteä - Rikostoverit

Nuorten näytelmiä:

Kuka uskoo haikaraa?
Neljä päivää
Eläinpuiston elämää

Musiikkinäytelmiä:

Ruukullinen multaa (1990)
Karhu-ooppera (1995)
Itse iloinen leski (1996)
Nälkä (1996)
Vaikka henki ja kengät menis (2006)

Kaukana soi haitari (komedia, 1996)

Lisäksi paljon muita kuunnelmia, näytelmiä, satutekstejä ja dramatisointeja.

Muita teoksia:

Virtain meijerihistoria (1972)
Antista Anttiin (1976)
Matkatoverit : M. A. Castrénin matkat (1979)
Kurun säästöpankki 100 vuotta (1980)
Kurun koululaitos 100 vuotta (1981)
Katu: rakkaudesta Tampereen Hämeenkatuun (toim.)(1982)
Kurun Ryhti 60 vuotta (1984)
Kylän synty (1984)
Talonpojan poika ja suutarin tytär (sukututkimus, 2000)
Niin kauan kuin on elämää (2003)
Kyllä. Runo teoksessa "että iloni olisi tuuli joka kantaa" (Mummon kammari 2004)

Käännökset:

Anselmis skatt. - Sthlm, 1976. (Tinatähti ja Anselmin aarre - ruotsi)
Blöd i bolden. - Köbenhavn, 1991. (Pallo sukassa - tanska
Freuds fatala förkylning. - Sthlm, 1975. (Sigmund Freudin kaamea flunssa - ruotsi)
Jeg og meg selv. - Oslo, 1977. (Sigmund Freudin kaamea flunssa - norja)
Neco jako chripka. - Praha, 1987. (Sigmund Freudin kaamea flunssa - tšekiksi)

Tekstinäyte

Ote teoksesta Niin kauan kuin on elämää (2003)

Luopumisen tuska

Olen noussut lukemattomina aamuina tähän, tuijottanut kadulle, vastapäisen talon tiilikattoa, katon kaari-ikkunaa, valkoista seinää ja seinän ilmanottoaukkoja. Olen noussut lukuisina tuskantäyteisinä, toivottomina aamuina tuijottamaan tyhjää ruutua.
Elämä, joka minulla oli, tuntuu käsittämättömän kaukaiselta. Se tuntuu lämpimältä, turvalliselta ja hyvältä mutta menetetyltä siksikin, että muistot sattuvat liikaa. Nyt vain hytisen kylmästä.
Tyhjän kirjoitusruudun pelottavuutta ei kuitenkaan ole. Vuosikymmenien aikana silloin tällöin ilmestynyt pelko, että en osaa kirjoittaa seuraavan kirjan ensimmäistä virkettä, ei enää merkitse mitään. Pinnan rikkominen ei ole ongelma. Mikään ei ole tärkeää. Kuvittelen jaksavani. Tiedän olevani murtumispisteessä. Asiat ovat vailla merkitystä. Sisältöjä ei ole.
Hyvä kun saan olla tässä, tuijottaa tyhjää ruutua, joka ei pysty vaatimaan minulta sanoja, pinnan rikkomista ja tarinan aloittamista. Olen menettänyt kaiken ja siksi olen voitolla arjen välineistä, riippuvuuksista, velvollisuuksista ja tarpeista. Ei ole olemassa asiaa, jonka tähden tuntisin välttämättömäksi tehdä jotakin. Toivon, että motiivi löytyy, mutta en uskalla uskoa, en vaikka ihmeitä on jo tapahtunut. Minä istun tässä, Petsamon kodissa, työhuoneessa, sähköpyörätuolissa, kirjoitan ensimmäisiä virkkeitä maaliskuun yhdeksännentoista päivän jälkeen. Se on ihme.



Runo "Kyllä" (että iloni olisi tuuli joka kantaa, 2004)

"---
Kysyin riittääkö se että uskon
ja hän sanoi, että se riittää, jos
uskallan luottaa ja rakastaa,
sillä ilman rakkautta ei mitään olisi.
Hiljaisuuden jälkeen kysyin,
meneekö hän kanssani naimisiin
ja minulle, vanhalle rammalle vastasi nuori nainen:
'Kyllä'"

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita IV / toim. Vuokko Blinikka, Kari Vaijärvi (Suomen kirjastoseura 1987)
Rivien välistä : näkökulmia nuorille kirjoittamiseen / toim. Ismo Loivamaa et al. (Suomen nuorisokirjailijat 1990)
De skriver för barn och ungdom : översatta nyförtidsförfattare / medarbetare Kerstin Auraldsson et al. (Bibliotekstjänst 1991)
Pirkanmaalaisia nuortenkirjailijoita / toim. Katariina Ahtiainen et al. (Suomen nuortenkirjaneuvoston Tampereen osasto 1993)
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3 / toim. Ismo Loivamaa (BTJ Kirjastopalvelu 2001)
Nojonen, Uolevi Niin kauan kuin on elämää (WSOY 2003)
Lastenkirja aikansa kuvastimena / toimittaneet Marja Suojala & Teresia Volotinen (IBBY Finland 2005)
Prinsessan paino : kirjoituksia lasten- ja nuortenkulttuurista / Katariina Heilala (Cultura 2006)


Barn- och ungdomsförfattare i Finland. III. Finlands biblioteksförening, 1983.