Kähäri, Iris
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Otava
Elämäkertatietoa
Iris Kähäriä on kuvattu karjalaisen temperamentikkaaksi, asiasta toiseen hypähteleväksi kertojaksi. Toisaalta pienissä asioissa ja kuvissa liikahteleva kerronta on rinnastettu impressionismiin. Taitavien kudosten takaa kajastavat vakavammat syysuhteet.
Romaanissa Jerusalemin suutarit avioparin tarkoituksettoman toiminnan taustalla on nähtävissä ihminen, joka on tuomittu ikuiseen päämäärättömään vaellukseen. Myöhemmin Iris Kähäri on keskittynyt kotiseudultaan pois joutuneiden karjalaisten vaiheisiin. Taustana on Viipuri kuten kaupungin viimeisestä talvesta ja kesästä kertovassa romaanissa Seppele Viipurille.
Romaanissa Jerusalemin suutarit avioparin tarkoituksettoman toiminnan taustalla on nähtävissä ihminen, joka on tuomittu ikuiseen päämäärättömään vaellukseen. Myöhemmin Iris Kähäri on keskittynyt kotiseudultaan pois joutuneiden karjalaisten vaiheisiin. Taustana on Viipuri kuten kaupungin viimeisestä talvesta ja kesästä kertovassa romaanissa Seppele Viipurille.
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät ja kuunnelmat:
Syyt syvemmällä. 1-osainen näytelmä. TUL, Kasvatusjaosto 1948
Idylli. Radiokuunnelma 1966
Rakenna silta. Radiokuunnelma 1983
Surumarssi. Radiokuunnelma 1982 [1983]
Silmäinkääntäjät. Radiokuunnelma 1985
Valita portti, itke kaupunki. Radiokuunnelma 1989
Syyt syvemmällä. 1-osainen näytelmä. TUL, Kasvatusjaosto 1948
Idylli. Radiokuunnelma 1966
Rakenna silta. Radiokuunnelma 1983
Surumarssi. Radiokuunnelma 1982 [1983]
Silmäinkääntäjät. Radiokuunnelma 1985
Valita portti, itke kaupunki. Radiokuunnelma 1989
Tekstinäyte
Niin, ja Laura. Hänestä oli kehittynyt etevä pitokokki. Ei hänellä kakkuloita ollut eikä näköryppyä kulmiensa välissä, mutta äiti oli etsimällä etsinyt hommaa hänelle ja etsimättä se sitten tuli: tyttö menestyi naisen askareissa, kehittyi oikein. Pitäjällä tarvittiin häntä alituisesti, hän oli iso ja oli rivakka ja piti sanansa, mitä oli luvannut. Kerran rasahtivat kylkiluunsa poikki ennen pitoja, vaan kun oli luvannut niin meni rintakehä kääreissä ja laittoi.
Vanhemmat ihmiset arvelivat että sen tähden Laura sitten Viitalan Jaakon sai. Ylitalossa kuoli joku täti-ihminen ja Laura käskettiin sinne sururuokaa laittamaan ja hän laittoi isäntäväen ja kyläläisten mieltä myöten. Lauran kartanosta kotoisin olevat komeat eleet sopivat yhteen niin ison ja rikkaan talon kanssa.
Nuoret ihmiset tiesivät muuta, tiesivät niinkuin asia todellakin kävi. Jaakko oli lomalla ollut, käskenyt Ylitalon salikamariin jonkin nuorisoväen kokouksen. Kokouksen jälkeen olivat leikkineet leikkejänsä, panttileikkiä olivatkin leikkineet. Ylitalon Jaakko oli ollut itse kysyjänä, Laura joutui sanojaksi. Hän oli polvillaan lattialla, pää Jaakon sylissä.
Oli tullut Lauran oma pantti ja oli Jaakko riiputtanut sitä Lauran hiusten yläpuolella niin että melkein kiinni otti ja oli kysynyt:
»Kenen pantti tulessa tervassa palaa? Niin mitä sen on tehtävä?»
Ja kaikki näkivät mikä se oli, se oli sinisenvärinen kampa ja näkivät että se häälyi edestakaisin ja välillä Jaakko melkein sipui sillä Lauran tukkaa. Ja kaikki pidättelivät hengitystä että mitä Laura käskee. Joku likka tirskahti jotta Laura olisi ajoissa ymmärtänyt ja määrännyt jonkun oikein mukavan. Hän olikin neuvoton, aivankuin aavisteli ja sanoi sitten:
»Sen on pantava kädet Jaakon kaulaan.»
Samassa raiskahti kauhea nauru, se kun oli Lauran oma pantti. Ja hänen oli pantava. Ja flikkoja harmitti.
Niin sen tähden hän sai Jaakon, selittivät nuoret. Ja saattoi saada sitten sen tähden.
Mutta tuli myös loppurytäkkä rintamalla, tulivat karjalaiset, tulivat kaatuneet, tuli tieto niille joille ei enää ollut tulemista.
(Pantti 1956)
Nuoret ihmiset tiesivät muuta, tiesivät niinkuin asia todellakin kävi. Jaakko oli lomalla ollut, käskenyt Ylitalon salikamariin jonkin nuorisoväen kokouksen. Kokouksen jälkeen olivat leikkineet leikkejänsä, panttileikkiä olivatkin leikkineet. Ylitalon Jaakko oli ollut itse kysyjänä, Laura joutui sanojaksi. Hän oli polvillaan lattialla, pää Jaakon sylissä.
Oli tullut Lauran oma pantti ja oli Jaakko riiputtanut sitä Lauran hiusten yläpuolella niin että melkein kiinni otti ja oli kysynyt:
»Kenen pantti tulessa tervassa palaa? Niin mitä sen on tehtävä?»
Ja kaikki näkivät mikä se oli, se oli sinisenvärinen kampa ja näkivät että se häälyi edestakaisin ja välillä Jaakko melkein sipui sillä Lauran tukkaa. Ja kaikki pidättelivät hengitystä että mitä Laura käskee. Joku likka tirskahti jotta Laura olisi ajoissa ymmärtänyt ja määrännyt jonkun oikein mukavan. Hän olikin neuvoton, aivankuin aavisteli ja sanoi sitten:
»Sen on pantava kädet Jaakon kaulaan.»
Samassa raiskahti kauhea nauru, se kun oli Lauran oma pantti. Ja hänen oli pantava. Ja flikkoja harmitti.
Niin sen tähden hän sai Jaakon, selittivät nuoret. Ja saattoi saada sitten sen tähden.
Mutta tuli myös loppurytäkkä rintamalla, tulivat karjalaiset, tulivat kaatuneet, tuli tieto niille joille ei enää ollut tulemista.
(Pantti 1956)
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Miten kirjani ovat syntyneet 3: Virikkeet, ainekset, rakenteet. Toim. Ritva Haavikko. WSOY 1991