Furuhjelm, Maria Lovisa
Elämäkertatietoa
Maria Lovisa Furuhjelm, s. Gripenberg (1846-1916), joka kirjoittaessaan käytti nimimerkkejä Maria ja -il-, julkaisi jo 18-vuotiaana lastenkertomuksia turkulaisessa "pennikirjastossa". Vuonna 1871 nuorena 25-vuotiaana naimattomana naisena hän laati pedagogisen kirjasen Neuvoja Suomenmaan äiteille, joka ilmestyi samana vuonna sekä suomeksi, ruotsiksi että norjaksi. Vuonna 1874 Maria avioitui lehtori J.E. Furuhjelmin kanssa, mikä ei kuitenkaan estänyt kirjallisten töiden jatkamista. Småstycken på prosa och vers för de unga af Maria och XXX ilmestyi vuonna 1874. Em. teoksessa proosatekstin on kirjoittanut Maria ja runot Ida Lönnbäck (os. Lindström) (1845-1920). Marian teoksista pikkukertomuksia sisältävä Kärfven ilmestyi v. 1883 ja Hvardagsliv. Skizzer från Nu och Förr v. 1890. Kertomuksia leimaa kirjailijan uskonnollinen vakaumus, ratkaisut ongelmiin löytyvät usein Raamatusta.
Vuonna 1879 ilmestyi Maria Furuhjelmin romaani Skilda vägar (suom. Eri Uria v. 1904), jossa pyrittiin havainnollistamaan naisasiakeskustelun vaiheita. Kirja sijoittuu 1850-luvulle, siinä on kuvattu kahdentoista rippikoulunsa päättäneen tytön unelmia ja tulevaisuutta. Teoksessa kritisoidaan tyttöjen saamaa kasvatusta, joka tähtäsi vain hyvän sulhasen saantiin. Vaikka kirjailijan mielestä tärkeintä naiselle on kodinhoidon oppiminen, vaihtoehtona nähdään myös kodin ja ansiotyön yhdistäminen. Kirja on tarkoitettu nuorille lukijoille ja on tavallaan ensimmäinen suomalainen tyttökirja.
Maria Furuhjelm oli tunnetumpi kansanvalistajana kuin kirjailijana. Vuosikymmenten ajan hän kiersi ympäri Suomea esitelmöimässä innolla lempiaiheistaan kodinhoidosta, lastenkasvatuksesta ja naisasiasta. Hän julkaisi paljon kirjoituksia Excelsiorissa sekä sanomalehdissä ja Koti ja yhteiskunta -lehdessä. 1890-luvulla Maria Furuhjelm laati Suomen Naisyhdistyksen yleishyödylliseen kirjastoon kirjasia, joissa käsitellään pikkukertomusten muodossa raittiuskysymystä, kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, lastenhoitoa ja -kasvatusta. Kirjat ovat helppotajuista kansanvalistus- ja nuorisokirjallisuutta. Kirjoissa on opettavainen, moralistinen sävy, vaihtoehtoina ovat hyvä ja paha. Onneksi kirjailijalla on kirjoituksissaan myös huumoria ja tervettä järkeä.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Rajainen, Maija: Naisliike ja sukupuolimoraali. Keskustelua ja toimintaa 1800-luvulla ja nykyisen vuosisadan alkupuolella noin vuoteen 1918 saakka. Suomen Kirkkohistoriallinen Seuran toimituksia 91. Helsinki 1973.
Rosenqvist, Kerstin: Finlandssvensk barnlitteratur fram till år 1900. Litteratur och samhälle 1974:2. Uppsala 1974.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Uranuurtajanaisia. Suomen naisyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu 1884-1924. Helsinki 1924.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
Vuonna 1879 ilmestyi Maria Furuhjelmin romaani Skilda vägar (suom. Eri Uria v. 1904), jossa pyrittiin havainnollistamaan naisasiakeskustelun vaiheita. Kirja sijoittuu 1850-luvulle, siinä on kuvattu kahdentoista rippikoulunsa päättäneen tytön unelmia ja tulevaisuutta. Teoksessa kritisoidaan tyttöjen saamaa kasvatusta, joka tähtäsi vain hyvän sulhasen saantiin. Vaikka kirjailijan mielestä tärkeintä naiselle on kodinhoidon oppiminen, vaihtoehtona nähdään myös kodin ja ansiotyön yhdistäminen. Kirja on tarkoitettu nuorille lukijoille ja on tavallaan ensimmäinen suomalainen tyttökirja.
Maria Furuhjelm oli tunnetumpi kansanvalistajana kuin kirjailijana. Vuosikymmenten ajan hän kiersi ympäri Suomea esitelmöimässä innolla lempiaiheistaan kodinhoidosta, lastenkasvatuksesta ja naisasiasta. Hän julkaisi paljon kirjoituksia Excelsiorissa sekä sanomalehdissä ja Koti ja yhteiskunta -lehdessä. 1890-luvulla Maria Furuhjelm laati Suomen Naisyhdistyksen yleishyödylliseen kirjastoon kirjasia, joissa käsitellään pikkukertomusten muodossa raittiuskysymystä, kodinhoitoa, puutarhanhoitoa, lastenhoitoa ja -kasvatusta. Kirjat ovat helppotajuista kansanvalistus- ja nuorisokirjallisuutta. Kirjoissa on opettavainen, moralistinen sävy, vaihtoehtoina ovat hyvä ja paha. Onneksi kirjailijalla on kirjoituksissaan myös huumoria ja tervettä järkeä.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Rajainen, Maija: Naisliike ja sukupuolimoraali. Keskustelua ja toimintaa 1800-luvulla ja nykyisen vuosisadan alkupuolella noin vuoteen 1918 saakka. Suomen Kirkkohistoriallinen Seuran toimituksia 91. Helsinki 1973.
Rosenqvist, Kerstin: Finlandssvensk barnlitteratur fram till år 1900. Litteratur och samhälle 1974:2. Uppsala 1974.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo 1979.
Uranuurtajanaisia. Suomen naisyhdistyksen 40-vuotisjuhlajulkaisu 1884-1924. Helsinki 1924.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.