Aronpuro, Kari

Vuonna 2010 julkaistiin Aronpuron 21. kokoelma Kihisevä tyhjä ja valittujen runojen kokoelma Retro 1964-2008, jonka on toimittanut kirjallisuudentutkija Vesa Haapala. Hän kuvailee Aronpuron runoutta näin: “…on vaikea nimetä kovinkaan monta suomalaista kirjailijaa, jotka olisivat kirjoittaneet viiden vuosikymmenen ajan ja säilyttäneet yhtä tuoreen otteen kirjoittamiseen kuin Kari Aronpuro. Hän kuuluu niin maamme avantgarden klassikoihin kuin uuden runon hienoimpiin tekijöihin.”

Lukukeskus

---

Moninkertaisesti palkittu runoilija Kari Aronpuro (s. 1940 Tampereella) on kirjastonhoitaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjastonhoitajana Tampereella (1964–1971), Rääkkylässä (1972), Kemissä (1972–1981) ja jälleen Tampereella (1981–2003).

Aronpurosta tuli kirjailija vuonna 1964 esikoisrunokokoelmalla Peltiset enkelit. Vuotta myöhemmin hän herätti huomiota romaanillaan Aperitiff – avoin kaupunki, joka uudisti suomalaista proosaa esittelemällä hajanaisen, postmodernin romaanimuodon. Poliittisen osallistumisen kautensa jälkeen Aronpuro kiinnostui 1970-luvulla semiotiikasta ja strukturalismista. Näiden ajatussuuntien keskeisiä kysymyksiä merkkien ja kirjoituksen luonteesta hän on sittemmin pohtinut runoissaan, joiden rakennusaineiksi kelpaavat tasa-arvoisina kaikki kielen tarjoamat aihepiirit ja äänilajit. Aronpuro tunnetaan ennen muuta oppineena, viittauksia viljelevänä runoilijana, jonka tuotannossa kohtaavat historian anekdootit, suurten filosofien opit ja koko maailman kirjallisuus.

Aronpuro on voittanut lukuisia arvostettuja palkintoja, mm. ensimmäisen Runeberg-palkinnon vuonna 1987, ja saanut ansiomerkkejä ja muita huomionosoituksia, esim. Pro Finlandia -mitalin vuonna 2004. Hänelle on myönnetty valtion taiteilijaeläke.

(Tammi)

---


opinnot:
yo 1961, kirjastotutkinto 1964

Luottamustehtäviä: Pirkkalaiskirjailijat ry hallitus 1983-96, 2003-2006, sihteeri 1990-94, kunniajäsen 2007 Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkintolautakunta 1967-71 ja 1982-96, Runeberg-palkinnon valintalautakunta 1989, Tampereen kirjastolautakunta 1969-71

Palkinnot: J.H. Erkon esikoisteospalkinto 1964
Tampereen kaupunginhallituksen asettaman toimikunnan jakamia luovan kirjallisen työn palkintoja
Valtion kirjallisuuspalkinto 1982, -92
Lapin läänin taidepalkinto 1980
Runeberg-palkinto 1987
Hämeen läänin taidepalkinto 1992
Eeva-Liisa Manner -palkinto 2000
Väinö Linnan palkinto 2003
Tanssiva karhu -palkinto 2006
Eino Leino -palkinto 2011

Finlandia-palkintoehdokas 1991
Runeberg-palkintoehdokas 1991
Einari Vuorela -runopalkintoehdokas 1997
Tanssiva karhu -palkintofinalisti 2001, 2004 ja 2009
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas 2002

Suomen Semiotiikan Seuran kunniajäsen 1999
Pro Finlandia -mitali 2004

Harrastaa ruukkukasveja ja Suomen teollisuushistoriaa

Kari Aronpuro on tamperelainen runoilija, jonka laaja tuotanto käsittää mm. 21 runokokoelmaa, valittujen runojen kokoelman, proosaa, käsikirjoituksia sekä tilausrunoja ja suomennoksia. Aronpuron tuotantoa on käännetty ainakin bulgariaksi, englanniksi, hollanniksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, unkariksi, venäjäksi, vietnamiksi ja viroksi.

Vuonna 2011 Aronpuro sai Eino Leinon palkinnon. Seura perustelee palkintoa näin: "Vuoden 2011 Eino Leinon palkinnon saa Kari Aronpuro työstään runouden vastavirtamiehenä sekä tinkimättömänä kielellisenä kokeilijana ja arkeologina. [...] Vuonna 1964 ilmestyneestä Peltisistä enkeleistä lähtien on Kari Aronpuron tuotanto merkillistänyt suomalaista nykyrunoutta punomalla aina uudenlaisia havaintoja ja keskeneräisiä suhteita hengästyttäviin mittasuhteisiin saakka.
Kari Aronpuro on aikamme viimeisiä ensyklopedistejä, kaikenoppineita tiedon arkeologeja, joka tolttiholtittomasti selailee sanoja kuin Don Quijote tuulta. Hän asettelee kieleen koetelmia, joita pitkin lukija voi kiivetä uskaltamiinsa korkeuksiin.

Kari Aronpuron runoissa svengaavat vaatenaulakot ja jänikset, niissä soi semanttinen jazz, maailmallinen kielipeli ja biblioarkeologinen faabelismi. Hän on runoilijana kulkenut ketterästi vastavirtaan niin muodon kuin yhteiskunnallisen sisältönsä suhteen. Aronpuro liikkuu kielessä kuin tutkien vanhanaikaisen sekatavarakaupan hyllyjä.

"Tampereen raatihuoneen Tukholmasta vuonna 1889 hankittu uusrokokootyylinen / böömiläistä alkuperää oleva kristallikruunu, jossa kahdeksan / kahdeksanpesäistä kynttilänvartta ja vastaava määrä hehkulamppuja / sytytettyinä."
Aronpuron tuotannossa yksityinen elää yhteistä historiaa, ja kaikki aikakaudet ovat läsnä. Kari Aronpuron vuosikymmeniä kestänyt runouden tuottaminen ei osoita leppymisen merkkejä. Hänen valitut runonsa Retro käsittää kaikkiaan 740 sivua, mikä on prikulleen kolmannes hänen tuotannostaan."
Suomen kirjasäätiö (siteeraus 21.3.2011)

Vuonna 2010 Kari Aronpuro on julkaissut 21. runokokoelmansa Kihisevä tyhjä. Saman vuonna on ilmestynyt Aronpuron Retro 1964-2008 -niminen valittujen runojen kokoelma, jonka on toimittanut Vesa Haapala.

"...on vaikea nimetä kovinkaan monta suomalaista kirjailijaa, jotka olisivat kirjoittaneet viiden vuosikymmenen ajan ja säilyttäneet yhtä tuoreen otteen kirjoittamiseen kuin Kari Aronpuro. Hän kuuluu niin maamme avantgarden klassikoihin kuin uuden runon hienoimpiin tekijöihin.

Retro 1964—2008:a varten on luotu runollisia pääluokkia tai osastoja, jotka jäsentävät Aronpuron tuotannon olennaisimpia muotoja. Nämä aakkosjärjestykseen pakotetut osastot perustuvat väljään lajinmukaiseen jakoon, joskin väliin kokoamisperusteena on ollut temaattisempi periaate. Runot ovat kussakin luokassa pääosin ilmestymisjärjestyksessä. Tällaisten poikkileikkausten avulla lukija saa hyvän otteen Aronpuron tuotannon eri vaiheisiin mutta myös yhteyksiin, joita muodostuu teosten kesken. Joiltakin osin osastojen kronologisesta järjestyksestä on luovuttu runollisten heijastuskonstellaatioiden synnyttämiseksi, esimerkiksi silloin kun tahdotaan tuoda lähekkäin tiettyyn aihepiiriin paneutuvat eriaikaiset tekstit. Valikoiman loppuun on nostettu sellaisenaan vuonna 2008 ilmestynyt Lehmän henkäys." – Vesa Haapala (toimittajan esipuheesta)