Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Erhomaa, Ester

Synnyinaika
Synnyinpaikka
Kuolinaika
Kuolinpaikkakunta
Tekijän käyttämä kieli
Kansallisuus
Maakunta-alue
Teokset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
tietokirjat
Tyyppi
käsikirjoitukset
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Tyyppi
romaanit
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta

Rantasalmella syntynyt Ester Erhomaa tunnetaan erityisesti lämminhenkisistä lapsikuvauksistaan. Hän sanoikin kirjoittavansa lapsista, mutta ei lapsille vaan aikuisille.


Faktaa

Ester Erhomaa syntyi 18.6.1906 Rantasalmella suntioperheeseen. Hän sai opettajapariskunnan kasvatusvanhemmikseen ja pääsi heidän kannustamanaan opintielle. Ester Erhomaa kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin tyttölyseosta vuonna 1928, opiskeli luonnontieteitä Helsingin yliopistossa ja suoritti kansakoulunopettajatutkinnon Turun opettajakorkeakoulussa 1953. Ester Erhomaa toimi opettajana kansa-ja oppikouluissa mm. Lahdessa ja Kuusamossa vuosina 1942 -1964. Kirjoittamisen ohella hän harrasti mm. koiran kanssa sienestystä ja oli intohimoinen bingon pelaaja.

Ester Erhomaa kuoli Tampereella 95-vuotiaana vuonna 2001.


Kirjailijaura

Ester Erhomaan teosten juuret ovat peräisin hänen tarinoivalta isältään. Ester kirjoitteli jo kouluaikanaan Viipurissa, mutta perhe oli sitä mieltä, että ensin ammatti ja sitten harrastus. Avioliiton alkuaikoina Ester Erhomaa kirjoitti vakituisesti pakinoita. Sen aviomies vielä hyväksyi, vaikkei ymmärtänytkään vaimonsa kirjallisia harrastuksia ja etenkään kiinnostusta kirjallisiin piireihin. Erhomaan taiteilijatuttuja olivat mm. Uuno Kailas, Yrjö Jylhä ja Jalmari Ruokokoski. Esikoisromaaniaan Ester Erhomaa ryhtyi kirjoittamaan salassa. Se oli omaelämäkerrallinen romaani Suntion tyttö ja poika (1948). Sen jälkeen hän julkaisi kaiken kaikkiaan toistakymmentä lasten ja nuorten elämää käsittelevää romaania sekä mm. kuusiosaisen tv-sarjan Matleena.

* * *

Otavan palkinto 1954.
Valistuksen palkinto 1963.
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1977, 1984.

(Etelä-Savon kirjailijat)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Suntion tyttö ja poika. Romaani. Otava 1947.

Kirjavan koiran kuja. Romaani. Otava 1950.

Hopeankirkas aika. Kertomus. Otava 1957.

Vihreä valtakunta. Satu lapsille ja lapsenmielisille. Kuv. Usko Laukkanen. Otava 1963.

Matleena ja päärynäpuu. Romaani. Otava 1964.

Jumala on matkoilla. Romaani. Otava 1966.

Matleena 1 - 6. TV-sarja. 1970.

Kevätmorsian. Romaani. Otava 1970.

Matleenan poika. Romaani. Otava 1972.

Jokivarren Sohvin parempi elämä. Romaani. Otava 1976.

Nokkoset Herramme yrttitarhassa. Romaani. Otava 1977.

Minä, Aina Ilona. Romaani. Otava 1978.

Aksenjan onni. Romaani. Otava 1979.

Pelon siemenestä kasvaa vapaus. Romaani. Otava 1981.

Lapsuuteni maailmanloput. Muistelma. Otava 1983.

Lasiseinän takaa. Muistelma. Otava 1986.

Elämänkierre. Romaani. Otava 1988.
Tekstinäyte
Heidät vihittiin Viipurin maalaisseurakunnan kirkossa. Matleenalla oli valkea puku ja valkea kielokimppu kädessään. Vallu oli järjestänyt potrettimaakarin, kuten hän sanoi. Matleena tarkasteli, näkyivätkö kuvassa ketjut ja medaljonki. Hyvin näkyivät. Vallu seisoi hänen vierellään jäykkänä, päättäväinen ilme silmissään. Sen näköisenä kuin aikoisi nostaa Matleenan maailman kaikkien veräjien yli ja katsoisi kaukaisuuteen, montako niitä siellä oli tulossa. Kuvia tilattiin kolme kappaletta: yhden he jättivät itselleen, yhden veisivät anopille ja sen kolmannen lähetti Matleena Hiiskosen taloon ja kirjoitti kuvan taakse:

Tässä meitit on vihitty, minä ja Vallu. Meillä on
talo ja kulmatontti Tiiliruukilla, ryytimaa ja päärynäpuu.

Tervehtien Matleena.

Hiiskosen talossa emäntä sanoi aikamiespojalleen: - Annahan lasit ja käske isäskin katsomaan! Herra siunaa! Tässähän on se meidän Matleena! Ja kun oli kirjoituksen lukenut, sanoi:
- Siunatkoon! Nyt se kuitenkin on rikastunut! Oikein kaupungin talo!
Mutta isäntä sanoi: - Se nyt ei vielä rikkautta tiedä! Ja jos on talo, niin ei ole peltoa! Tyhjä se sellainen on elettäväksi!
- Mut onpahan vaan ollut tytöllä siunausta! Taitaa elää paremmin kuin meikäläinen! Oisit sinä saanut tyttöraukalle edes niiden lampaiden hinnan antaa, orvolle!
- Vaiti siinä! Sen ikäinen eläjä - rahalla tee!
Katsoi hän kuitenkin kuvaa, katsoi vielä uudelleen ja hartiat tuntuivat painuvan entistä kumarampaan.


(Matleena ja päärynäpuu 1964)